Pääsihteeri
Viestinnän asiantuntija lähti tiistaina töihin kovat kaulassa. YK:n viestintäosasto DPI järjesti Rion kokouksesta lehdistötilaisuuden ja asiallinen pukeutuminen oli tarpeen, koska itse pääsihteeri, Ban Ki-Moon saapui paikalle. Jussi näki nyt herran ensimmäistä kertaa, mutta ei vielä päässyt esittelemään itseään, toivottavasti jonakin päivänä miehet vielä kättelevät.
Nyc Orava tahtoi Manhattanille, Central Parkin ruskaan. Välittömästi yläkaupungille päästyäni ilma teki suunnitelmalleni tepposet - rankkasade yllätti - ja painelin takaisin metrotunneliin ja kotiin, likomärkänä. Sateesta huolimatta poikkesin matkalla Mazzolan leipomossa ja ostin palan kurpitsapiirakkaa. Meistä kolmesta kukaan ei ollut aiemmin maistanut pumpkin pieta ja hämmästyimme, kuinka hyvää se oli. Hieman piparkakun makuista, johtunee kanelista. Juuri sopivan makeaa, pehmeää, suussa sulavaa. Nyc Orava haluaa lisää.
Kiinteistövälittäjämme, tytär Zimmerman soittaa Jussille kerran viikossa ja kohteliaana newyorkilaistyttönä kysyy kuulumisia. Viime puhelussa meidät kutsuttiin Zimmermaneille Thanksgiving-päivälliselle torstaina 24.11. Voi miten ihanaa ja huomaavaista, ja todella yllättävää, mehän olemme heidän asiakkaitaan. Lähestulkoon tuntemattomien pyytäminen kylään kiitospäivänä ei kuitenkaan ole tavatonta. Juhlahan perustuu toisten auttamiseen ja yksinäiset ja vasta seudulle muuttaneet istutetaan Yhdysvalloissa mielellään pöytään kalkkunaa syömään. Tottahan toki otimme kutsun vastaan.
Nyc Orava tahtoi Manhattanille, Central Parkin ruskaan. Välittömästi yläkaupungille päästyäni ilma teki suunnitelmalleni tepposet - rankkasade yllätti - ja painelin takaisin metrotunneliin ja kotiin, likomärkänä. Sateesta huolimatta poikkesin matkalla Mazzolan leipomossa ja ostin palan kurpitsapiirakkaa. Meistä kolmesta kukaan ei ollut aiemmin maistanut pumpkin pieta ja hämmästyimme, kuinka hyvää se oli. Hieman piparkakun makuista, johtunee kanelista. Juuri sopivan makeaa, pehmeää, suussa sulavaa. Nyc Orava haluaa lisää.
Kiinteistövälittäjämme, tytär Zimmerman soittaa Jussille kerran viikossa ja kohteliaana newyorkilaistyttönä kysyy kuulumisia. Viime puhelussa meidät kutsuttiin Zimmermaneille Thanksgiving-päivälliselle torstaina 24.11. Voi miten ihanaa ja huomaavaista, ja todella yllättävää, mehän olemme heidän asiakkaitaan. Lähestulkoon tuntemattomien pyytäminen kylään kiitospäivänä ei kuitenkaan ole tavatonta. Juhlahan perustuu toisten auttamiseen ja yksinäiset ja vasta seudulle muuttaneet istutetaan Yhdysvalloissa mielellään pöytään kalkkunaa syömään. Tottahan toki otimme kutsun vastaan.
 |
| Thanksgiving-kutsu on kunnia, mutta mitä viemiseksi? Jussi kysyi asiaa ja tytär Z. vastasi, että voimme tuoda mieleistämme juotavaa. Päädyimme kuohuvaan (Court Streetin viinimyymälässä suositeltiin tätä putelia) sekä suomalaisiin klassikoihin: Iittalan Kivi-tuikkuun ja Fazerin Siniseen |
Kommentit
Lähetä kommentti