Taulu

Juuri kun pääsin kirjoittamasta, kuinka valjulta kotimme näyttää ilman sisustuksellisia yksityiskohtia, konkreettisesti törmäsin sellaiseen. Kadulla, viereisen talon edustalla nojasi lyhtypylvääseen taulu. Taulu on kehystetty juliste, monille tuttu Henri Cartier-Bressonin mustavalkoinen valokuva viinipulloja kantavasta pikkupojasta. Ei varsinaisesti ostoslistalla, mutta ehdottomasti löytämisen arvoinen.

Täällä on mainio tapa jättää kadulle tai porttien pieleen tarpeettomaksi käynyttä omaisuutta. Usein tavara on aivan käyttökelpoista ja helmiä voi tulla eteen, kuten nyt. Naapurimmekin (eläkkeellä oleva pariskunta) laittaa joka päivä jotakin esille, välillä miesten t-paidan, välillä joulukoristeen, välillä kirjoituspöydän. Ja melkein kaikki ne kelpaavat jollekin satunnaiselle kulkijalle. Brooklynilaiset järjestävät viikonloppuisin omia kirpputoreja talojensa pihoilla ja portailla (Stoop Sale), hyvä tapa sekin päästä eroon turhasta tavarasta. Jonkun turha tavara olisi kelvannut meille: olemme viikon verran etsineet eteisen hyllykköä, koska Nyc Orava alkoi voida pahoin Ikeassa ja päätti hankkia viimeiset mööpelit jostakin muualta. Ei ole kadulta löytynyt eikä läheisistä vanhan tavaran kaupoistakaan. Tänään sitten tärppäsi Yesterdays News -antiikkiliikkeessä, täyspuinen siisti hylly 65 taalalla.

Tutustuin tänään toden teolla Court Streetiin. Aloitin mukavan urakkani välipalalla, Brooklyn Breadin muhkealla tuorejuusto-tomaatti-avokadosämpylällä leipomon omassa kahvilassa. Kylläisenä lähdin kävelemään katua etelään, Red Hookin rajalle asti. Käännyin ja jatkoin Court Streetia pohjoiseen, Atlantic Avenuelle päin. Löysin ihania ruokakauppoja, viihtyisiä ravintoloita ja aamiaispaikkoja, useita erikoisliikkeitä paperi- ja lahjatavaroista kodin elektroniikkaan, tyylikkäitä vaateputiikkeja (uutta ja vintagea), lelu- ja kirjakauppoja, elokuvateatteri, kuntosaleja, mitä vain. Hyvään elämään ei tarvita Carroll Gardensia enempää. Kuinka moni helsinkiläinen kaupunginosa keskusta-alueen ulkopuolella tarjoaa moista - ei kai enää yksikään, niin riisuttuja ovat lähipalvelut.

Kolutessani Court Streetin kauppoja vertailin valikoiman lisäksi hintoja, erityisesti elintarvikkeiden. Eroja on, onneksi minulla on kauppareissuillani aikaa, monipuolisten meijerituotteiden myymälässä ei välttämättä ole parasta eikä edullisinta hedelmätiskiä. Hintavertailua hämää vero (sales tax), tuotteessa tai hyllyn reunassa näkyvä hinta ei nimittäin useinkaan ole se lopullinen. Lähes kaikkialla Yhdysvalloissa lisätään hintoihin vero. Se vaihtelee osavaltioittain, kaupungeittain ja usein myös tuotteittain. Täällä kokonaisvero on 8,875 prosenttia, siitä New Yorkin osavaltion vero on 4 prosenttia ja New Yorkin kaupungin vero 4,875 prosenttia. Kaupasta ostetuista elintarvikkeista ei mene lainkaan veroa, makeisista ja virvoitusjuomista veroa maksetaan osavaltion veron (4 %) verran. Kokonaisvero eli 8,875 prosenttia tuotteen hinnasta pulitetaan alkoholista ja ravintolaruoasta, noutoruoka on verotonta. Kaiken tavaran vero on myös 8,875 prosenttia, vaateostokset ovat kuitenkin 50 dollariin asti verottomia. Kauneudenhoito- ja hyvinvointipalveluista veroa kantaa vain kaupunki (4,875 %). Taksimatkat ja julkisen liikenteen liput ovat verottomia. Monimutkaista - etenkin, kun verot saattavat vaihtua kesken vuoden, esimerkiksi vaate- ja kenkäostoksissa. Kuluttajan ei sentään tarvitse laskea itse veron osuutta, se näkyy automaattisesti kuitissa. 

Iltapäivällä "silikonimies" tuli tilkitsemään asuntomme seinän ja lattian väliset raot, nyt pitäisi olla ötökkävapaa-asunto. Minä siivosin pikkuruisen takapihamme. Sievähän se on, joskin vähän rönttöinen, tarvisisi kotipuutarhurin kättä. Täällä talot antavat julkisivuillaan lupauksen, että kaikki olisi upeaa ja hyvin hoidettua; niin ei välttämättä ole, takapihat saattavat rehottaa hyvinkin törkyisinä ja vanhoista rakennuksista löytyy yllätyksensä.

Kotirouvan päivällismenu oli tänään tiistaina kalaa, vihreitä, pitkiä papuja sekä herkkusieniä. Neljä taimenfilettä Court Streetin kalakaupassa vajaat 12 taalaa, noin yhdeksän euroa. Kaikki tuore kala ei sentään ole yhtä edullista - erikoisemmat, kuten kissakala saattavat maksaa 40 taalaa kilolta. Itse tehty ruoka maistui jälleen kaikille.

Takapihamme. Vasemmalla, aidan takana on meille tutun naapuripariskunnan piha

Piha toisesta kulmasta. Vasemmalla Rasmuksen huoneen ikkuna, edessä oleva ovi johtaa suoraan ruokailutilaan (viereinen ikkuna on ruokailutilan)

Mielenkiintoisella tavalla viedyt sähköjohdot: siinä vaan, suoraan ulkosalla

Edellinen asukas lienee laittanut puuhun, ulkokalusteiden ylle kivoja kynttilälamppuja

Nämäkö ovat ne tikapuut taivaaseen? Pihaltamme (näitä näkyy muuallakin) nousee kapeat pitkät tikkaat ei mihinkään. Olemme ihmeissämme