NYC Orava

Varhain lauantaina Mazzolasta bagelit ja croissantit viimeisiksi aamiaisherkuiksi. Nyyh. Nopeasti sujahtivat 18 päivää. Loput pakkaukset ja taksiin. Kuten eilen illalla varovasti arvelin, niin kyllähän me JFK:lla liriin jouduimme ostostemme kanssa, matkalaukuista pari oli liian painavia. Vain pari kiloa, mutta Icelandairin virkailija oli tiukkana, huomasin sen jo edellämme jonottavista, jotka myös joutuivat siirtelemään omaisuuttaan laukusta toiseen. Saimme toki pakaasit tasapainoon ja matka Islannin kautta Suomeen saattoi alkaa. Islanti on seonnut (ja niin taitaa olla puoli maailmaa, USA:ssakin iloittiin saarivaltion menestyksestä) hienosta jalkapallodebyytistään EM-kisoissa. Se huomattiin myös Keflavikin kentällä Reykjavikissa. Vielä ei tiedetty, että seuraavana päivänä tuli noutaja Ranskaa vastaan. Huippusuoritus Islannin pojilta joka tapauksessa, suomalainen on syystä vähän kade. Nyt Helsingissä jo jonkun aikaa ja tietenkin on ikävä. Isoon Omenaan. Seuraavaa lähtöä sinne odotel

Perjantai, viimeinen kokonainen New York -päivä tältä erää. Tätä voisi nyyhkyttää miten kauan vain, mutta eihän se muuksi muutu - Suomeen taas palataan. Aamusella törmäsimme kotikadulla jo toistamiseen vanhaan vuokranantajaamme, mies asuu samaisella Henry Streetilla itsekin ja omistaa lähitienoolta useita huoneistoja. Ensimmäisellä kerralla pari päivää sitten hän kyseli, josko olisimme asunnon tarpeessa, olisi nimittäin tosi mukava kolmen makuuhuoneen kämppä tarjolla. Tänään sama juttu, mutta vieläkin sydämellisemmin. Olimme kuulemma mahdottoman hyviä ja luotettavia vuokralaisia. Ja siistejä, herran luottosiivoja ei siistimpiä ollut tavannut. Jos siis koskaan New Yorkiin enää muutamme, niin yhteyttä vaan ja eiköhän asunto löydy - näin luvattiin. Se on sitten siinä. Enää työpaikkaa vailla. Kukapa ei merta rakastaisi ja sitä New Yorkin ympärillä riittää. Nyc Orava pitää Manhattanilla kovasti South Street Seaportin rantaviivasta ja laiturista Pier 15. Loistopaikka ihan vaan chillailuu

Näimme pari viikkoa sitten alla olevan mainosjulisteen metroasemalla ja siltä istumalta ostimme liput Paul Simonin konserttiin torstaiksi 30.6. Tänään Minna ja Jussi siis viettävät illan Queensissa, Forest Hills Stadiumilla. Aamupäivällä Red Hookiin. Nyc Orava tykkää niin tästä Brooklynin hienostelemattomasta kaupunginosasta. Sen ranta on suosikkini, aina vaan hämmästyttää, miten Brooklynin "ei missään" (Red Hookiin kun ei kulje metroa) voi olla näin makea mesta. Ja Fairwayn ruokakauppa on tietenkin ylittämätön. Fairwayn terassilla Jo toissa kesänä huomasimme, että Red Hookin mystisesti unohdetut vanhat raitiovaunut oli hinattu pois. Vain yksi on jäljellä ja sekin kunnostettu. Sandy-myrsky taisi olla syynä raitiovaunujen tuhoon Siellä se on, Vapaudenpatsas. Ihan Red Hookin edessä Red Hookissa on hienoja graffiteja Yhdysvaltain historiaa Forest Hills on keskiluokkainen kaupunginosa Queensissa, joka sekin on keskiluokkainen ja

Pakollinen (kaiketi aika monen Nyc-vierailijan) Century 21 -käynti keskiviikkona Manhattanin alakaupungilla, Financial Districtin kaupunginosassa. Huippu- ja ei niin huippusuunnittelijoiden vaatteita ja kenkiä edullisesti myyvästä tavaratalosta löytää yleensä aina jotakin kivaa. Tänä aamuna ei ollut ryysistäkään ja kyllä vain - löysin jotakin kivaa: ihanan mekon, ihanan neuleen ja ihan söpön yöpaidan. New Yorkin kesämuoti näyttää aika lailla samalta kuin se muinakin lähivuosien kesinä on näyttänyt eli rennolta ja lyhyeltä. Naisten mekot ja sortsit ovat pieniä, mutta uusia tuulia on tulossa: kaikkien vaatekauppojen rekeissä roikkuu pitkiä, osa aivan nilkkapituisia, hameita loppukesää ja syksyä odottaen. Hameissa on 50-luvun henkeä, leveitä helmoja ja vyötärö kohdallaan. Alakaupungin komeus ja Yhdysvaltain korkein rakennus One World Trade Center piti tietenkin Century 21:n kulmalla käydä tsekkaamassa. Sen kaikki 541 metriä avattiin käyttöön puolisentoista vuotta sitten ja kunhan loputk

Tiistaina koitti odotetun Five Leaves -aamiaisen aika. Ravintola sijaitsee Brooklynin Greenpointissa ja tarjoaa ihan parhaat pannukakut; paikka kuuluu aina Nyc Oravan pakollisiin. On sen tainnut jokunen muukin löytää, viereiseen pöytään nimittäin istahti suomalainen perhe. Päivä oli kokonaan Brooklynin. Ja aika ruoka(herkku)pitoinen. Iltapäivällä kuljimme läpi tutun Court Streetin ja illalla viimein, monen vuoden jahkaamisen jälkeen menin Jussin kanssa drinksuille Brooklynin yöelämän keskukseen, Williamsburgiin. Williamsburgissa on niin naurettavan paljon baareja, ettei tämän kurren elämä ja kunto riitä niiden kahlaamiseen. Valisimme Williamsburgin parhaan kattoterassin eli Wythe hotellin The Ides -baarin ja yhden Brooklynin tyylikkäimmistä coctail-baareista, Hotel Delmanon (joka ei nimestään huolimatta ole hotelli). Kummatkin paikat ovat suosittuja, ja kalliita. The Idesissa hehkutan kuitenkin vain näköalaa, coctailini ei nimittäin ollut kummoinenkaan ja koska baari sijaitsee hotell

Jussi ja Rasmus tulivat kotiin vasta yökolmen jälkeen. Matsi kesti ja matka kesti. Maanantaihin oli siis ryhdyttävä ajateltua myöhemmin ja iisimmin (miten niin lomailu on suorittamista?). Pääkohde tänään oli uusi Whitney Museum of American Art. Se sijaitsee Manhattanilla, Hudson Riverin rannalla. Länteen päin siis: Greenwich Villageen, West Villageen, Meatpacking Districtille. Greenwich Villagessa huomasimme vipinää Christopher Parkin luona. Puisto ja sen vieressä sijaitseva Stonewall Inn -ravintola ovat merkittäviä tapahtumapaikkoja kaupungin ja koko Yhdysvaltojen gay-liikkeen synnyssä. Eilen päättyneellä Pride-viikolla presidentti Barack Obama julisti Stonewallin alueen kansalliseksi muistomerkiksi (U.S. National Monument) ja juhlallisuudet olivat juuri tänään aamupäivällä menossa. Obama ei sentään Washingtonista asti saapunut juhlapuhujaksi, mutta moni yhteiskunnalliselta asemaltaan merkittävä tai LGBT-yhteisön oikeuksien ajamisessa ansioitunut saapui. Me satuimme paikalle, kun ma