Pizzeria

Aamulla omasta postilokerosta löytyi ensimmäistä kertaa The New York Times. Postiin voimme siis luottaa, se tuo sen, mitä on tilattu (tähän mennessä).

Aamupäivällä kävelyretki jälleen kerran Atlantic Centeriin, antennia vaihtamaan - viime viikolla Best Buysta ostamamme antenni ei saa selvää kuvaa aikaiseksi televisioon. Ilma on muuttunut eilisestä oikein kauniiksi, kirpeän syksyiseksi. Tänä viikonloppuna järjestetään viimeisiä maatilatoreja, niinpä käväisimme myös Carroll Gardensin omalla torilla Carroll Streetilla. Se oli erittäin vaatimaton, muutama tiski, leipää ja vihanneksia. Toreja on kuitenkin useita keväästä syksyyn, joten valinnanvaraa on taas ensi vuonna paljon. Nälkä tuli jo kotikulmilla, lounastimme (nycilaiset kyllä puhuvat viikonloppuna brunssista) Court Streetin Sweet Melissa -kahvilassa.

Atlantic Centerissa pojat kysäisivät pelikauppa GameStopissa Playstation-ongelmasta. Taas selvisi jotakin uutta (joka pitää paikkansa tai sitten ei): kuvan asetus pitää vaihtaa eurooppalaisesta PAL-standardista amerikkalaiseen NTSC-standardiin (lyhenteen tarina on hauska: ntsc eli never the same color - täkäläinen kuvanlaatu on ollut niin huono ja vaihteleva, että kuvastandardikin on saanut siitä nimensä). Homma hoidetaan kuvaruudun kautta, joka on meille mahdotonta, koska televisiomme ei yhdisty pelikoneeseen. Vaihto olisi siis pitänyt tehdä Suomessa. Nuoriso ei tietenkään tiennyt moisesta mitään. Eikä tätä ennen yksikään amerikkalainen elektroniikkamyyjä. Nyt pistämme ainoan toivomme siihen, että Playstationin voi liittää kannettavaan tietokoneeseemme ja tietokoneen ruudulta voi muuttaa kuva-asetuksen. Operaatio vaatii vähintään yhden uuden piuhan hankkimista (Maciimme käy vain usb-piuha. Koko homma kaatuu, jos liittämiseen kelpaa vain hdmi-piuha) eikä siltikään ole mitään takeita siitä, että Rasmus pääsisi täällä Pleikkaa pelaamaan. Tämähän käy jo työstä!

Illallisen nautimme samassa mukavassa seurassa kuin aamiaisen eilen lauantaina. Saimme pöydän seitsemäksi kotiamme vastapäisestä "Nycin parhaasta sisilialaisesta pizzeriasta", Lucalista. Mukaan otimme omat pullot, Jussi oli nimittäin huomannut ravintolan ikkunassa kirjaimet "byob" (bring your own bottle). Näin erityiseen tilaisuuteen avasimme asunnonvälittäjältämme saadun, samppanjametodilla valmistetun longislandilaisen kuohuviinin. Lucali on yksinkertaisuudessaan mitä hurmaavin, ruokalista on seinällä ja vaihtoehtoja kaksi, tavallinen pizza ja calzone. Ne tehdään samassa huoneessa kuin syödäänkin, asiakkaiden katseiden alla, kynttilän valossa. Palvelu on ystävällistä eikä hinta hirvitä, jos ei nyt ihan halpakaan ole. Täytteet italialaisherkkuihin valitaan itse, me pyysimme pizzaamme kasviksia. Oi, mikä pizza se olikaan: aivan taivaallinen, raaka-aineet tuoreita, mitään ei pistetä purkista. Maine on ansaittu. Tässä taitaa olla toinen kantapaikkamme (ensimmäinen on toissaviikon Luna Rosso). Vatsat pulleina tulimme vielä vierainemme meille kahville ja jäätelölle. Teknisistä vaikeuksista huolimatta: I love New York. I love Brooklyn.

Sweet Melissa, Court Street

Olisiko siinä maukkain syömäni pizza?