NYC Orava

Viestinnän asiantuntijalla alkaa duunissa olla paineita, koska kaiken uuden opetteluun erilaisesta sähköpostijärjestelmästä alkaen menee paljon aikaa. Englanti työkielenä vaatii myös totuttelua, vaikka Jussin englanti onkin hyvää. Yhtään huonommalla ei miehen mukaan pärjäisi. Jussin pomo kertoi tänään, miksi juuri Jussi sai tämän työpaikan: haastattelijoihin (työhaastattelu tehtiin puhelimitse heinäkuun lopulla) oli tehnyt vaikutuksen Jussin innostuneisuus ja realistisuus. Ihanaa, että he valitsivat Jussin ja me saamme tämän seikkailun. Jussi osti meille lentoliput, vaimo ja poika tulevat kaupunkiin lauantaina 15.10. Toivottavasti Park Slopeen, viihtyisään vuokra-asuntoon. Jussi on lauantaina menossa muutamiin asuntonäyttöihin, katsotaan kuinka käy. YK antaa vuokra-avustusta, mutta vasta 3000 dollaria ylittävästä osuudesta. Kalliiksi siis tulee. Organisaatio avustaa jonkin verran myös muuttamisessa, se maksaa pienen, 100 kilon tavarakuorman meriteitse. Muuttofirma, joka on

Viestinnän asiantuntijan keskiviikko alkoi yhtä arkisesti kuin kenen tahansa työläisen: työpaikan kulkukortti jäi kotiin ja mies joutui palaamaan metrolla takaisin hakemaan sitä. Jussin työmatka on melko pitkä: ensin 20 minuuttia A-junalla Brooklynista Manhattanin Fulton Streetille, josta metrolinjalla 4 Grand Central Terminaliin (leffoistakin tuttu upea asema) ja sieltä joko bussilla tai kävellen YK:n alueelle. Työaika on klo 9-17 ja matkoineen työpäivä kestää kymmenisen tuntia. Monilla päivät venyvät iltaan asti, sillä New Yorkissa toimistolla kuin toimistolla notkutaan pitkään, ehkä sillä näytetään (näytellään) tehokkuutta. Jussin on kuitenkin poistuttava viralliseen aikaan, jos mielii järjestellä muuttoon liittyviä käytännön askareita. New York on ankara paikka rahattomalle. Onneksi Jussi ei nyt ihan sitä ole, mutta kyllä taaloistaan kannattaa olla tarkka, rahaa nimittäin palaa hillittömästi aivan perusasioihin. USA:ssa Jussilla ei ole lainkaan luottotietoja (jollei

Tiistaiaamuna klo 06.15 Suomen aikaa kokeilin uuden headsetin kanssa Skype-yhteyttä New Yorkiin. Skype toimi tietysti ja niin nyt myös headset. Ilmainen puhelu kuulostaa parhaimmalta; oikeasti näin on, ei mitään särinää ja katkoksia kuten kännykällä jutellessa. Kuulumisten jälkeen Jussi kävi nukkumaan ja minä valmistauduin töihin lähtöön. Aikaerossa on totuttelemista. Uutta viestinnän asiantuntijaa esiteltiin tiistaina toimistossa. Dress code oli jo päivässä tipahtanut puvusta puvuntakittomuuteen eli paitahihasillaan vaan. Ilmapiiri on muutenkin välitön ja rento, Jussin pomokin erittäin mukava. Kaikki ottivat Suomen pojan ystävällisesti vastaan, olivat suorastaan odottaneet häntä. Tästä luonnollisesti tulee paineita, että pitäisi oikeasti osata jotakin ja ahkeroida. Tuleva vuosi ei siis taida olla Jussille vain ihanaa New Yorkia. Mutta jollekin on. Se todellinen chillailija on tulossa, se Nyc Orava. Ruoka ja ravintolat ovat olennainen osa Isoa Omenaa, herkullista syö

Maanantaina New Yorkin aikaa klo 11 perheen isä ilmoittautui töihin Manhattanilla. Työpaikka on YK:ssa, pääosasto sekä varsinainen työnantaja DESA (Department of Economic and Social Affairs) ja palkka pitäisi ansaita viestinnän asiantuntijatehtävissä. Tehtävät liittyvät ensi vuonna Brasilian Riossa järjestettävään kestävän kehityksen kokoukseen. Ensimmäisen työpäivänsä Jussi aloitti Madison Avenuella, siellä sijaitsee henkilöstöosaston toimisto. Ei vielä varsinaista työntekoa, vaan virallisten papereiden täyttöä. Jussia autettiin myös pankkitilin avaamisessa, jotta palkanmaksu sujuisi. Iltapäivällä mies pääsi omalle työpaikalleen East 44th Streetille. YK:n päärakennus on remontissa, joten Jussi kollegoineen istuu yhdessä organisaation useista sivurakennuksista. Tilat ovat melko ahtaat, mutta näkymät hulppeat: Jussin ikkunasta näkyy East River ja pomon ikkunasta vaatimattomasti maailman kaunein pilvenpiirtäjä, Chrysler Building. Helsingissä äidillä ja pojalla oli aivan

Perheen isä sai herätä sunnuntaihin New Yorkissa, äiti ja poika Helsingissä. Jussin noustua ylös päätimme ottaa Skype-yhteyden. Sitä oli menestyksellä testattu perjantaina, mutta nyt kun piti ryhtyä tositoimiin Jussi ei kuullutkaan minua. Minä kuulin kyllä Jussin puheen, mutta tietokoneen kaiuttimista, en headsetin eli kuulokemikrofonin kautta. Vika siis paikallistettiin Logitechin headsetiin. Yhteydenpito Nyc-Hki jatkui tylsästi sähköpostitse ja kalliisti puhelimitse. Jussi oli lauantaina ostanut lähikaupastaan aamiaistarpeet: sämpylöitä, viipalejuustoa, kurkkua, jogurttia, appelsiinimehua, kahvia ja maitoa. Hintaa kertyi hieman alle 30 dollaria, nykyisellä kurssilla (joka ei ole kovin hyvä euro-kansalaisille) 22 euroa. Ei mitenkään edullista Bedford-Stuyvesantissa. Aineksista väsätyn brekkarin jälkeen ulkona odotti lämmin, 25 asteinen Brooklyn. Mies lähti mittailemaan mahdollista tulevaa asuinaluettamme Park Slopea. Ja pian tuli soitto vaimolle: "Täällä on meidän koti". U

Lauantaina vähän ennen puoltayötä Suomen aikaa Jussin kone laskeutui John F. Kennedyn lentokentälle. Maahantuloselvitys sujui huomattavasti nopeammin kuin turistiviisumilla matkustettaessa, koska YK:n työntekijänä mies marssi Isoon Omenaan diplomaattitiskin läpi. Ensimmäinen Nycin puhelu vaimolle tuli taksista, tietenkin siitä keltaisesta. Jännitystä oli ilmassa, koska taksikuski oli jossain määrin hämmentynyt Jussin antamasta osoitteesta ja ruvennut hakkaamaan käsiään rattiin. Joku harmitti, mutta perille kuitenkin päästiin.   Jussin väliaikainen asunto sijaitsee Brooklynissa, Bedford-Stuyvesantissa. Se oli listattu Helsingin Sanomien matkailusivuilla puolitoista vuotta sitten "Älä mene tänne New Yorkissa" -alueeksi. Bedford-Stuyvesant (kotoisammin Bed-Stuy) on tuttu Spike Leen Do the Right Thing -leffasta ja siellä ovat kasvaneet muun muassa Mike Tyson ja Jay-Z. Jussi pääsi ainakin aitoon, edelleen aika rouheaan ympäristöön, Brooklynin Harlemiin. Väliaikaisasunnon v

Viimein koitti päivä, kun perheen isä lähti New Yorkiin. Kuukausitolkulla tätä oli odotettu ja välillä jo luovuttu toivosta. Tieto työpaikasta Yhdistyneissä kansakunnissa tuli torstaina 11.8.2011 ja Helsinki-Vantaalta nousi kone ilmaan lauantaina 24.9.2011. Järjestelyt kestivät siis puolitoista kuukautta. Mielenkiintoista, mutta myös hermostuttavaa. Viimeisenä stressipisteenä lentolipun odottelu: perjantain ja lauantain välisenä yönä tiketti ilmestyi Jussin tietokoneelle sähköisesti klo 01.30 ja klo 05.30 pitikin jo olla lähtöselvityksessä. Ei sitten turhan tiukille mennyt. Vaimon hyvästely, kahden matkalaukun (Atlantin yli saa lentoyhtiön puolesta viedä maksutta vain yhden laukun, työnantaja YK kustantaa toisen) kanssa taksilla kentälle, Finnairin koneella ensin Dusseldorfiin, siellä nelisen väsyttävää tuntia ja lopulta Air Berlinin koneella New Yorkiin. Uskomatonta, mutta totta. Ja uskomattominta on tietenkin se, että minä ja Rasmus seuraamme perässä - olemme pian newyorkilainen pe