NYC Orava

Carroll Gardensin Court Streetilta löytyvä Watty & Meg on saanut ristiriitaista palautetta ruoastaan, viihtyisän oloisen kuppilan viikonloppubrunssia on kuitenkin kehuttu ja sitä miehemme New Yorkissa, Jussi ja Antti sunnuntaina testasivat. Kaupungissa jatkuu t-paitakeli ja pöytä terassilta sopi aurinkoiseen päivään kuin nakutettu. Se olikin parasta mitä Watty & Megilta sai, murkina oli vain mukiinmenevää. Kaverukset jatkoivat päivää ostokset mielessään. Kävelivät ensin Brooklyn Heightsin pääkadulle Montague Streetille ja jatkoivat sitten Manhattanille East River Ferrylla Brooklynin sillan kupeesta, meriteitse siis. Jussin matkaan tarttui muutama pukine, lokakuussa odottaa Suomessa entistä ehompi duuni ja garderoobissa sopii olla siistiä päällepantavaa. Illalliseksi pojat saapuivat taas Carroll Gardensiin ja istahtivat Buttermilk Channeliin. Senkään ruoka ei kuitenkaan tänään vakuuttanut, vaikka tavallista fiinimpi ravintola onkin. Minna sen sijaan nautti aivan erinomaisist

Jussi palaa Suomeen, se on väistämätöntä. Mies on nyt purkanut sähkö-, kaasu-, netti- ja kaapelitelevisiosopimukset (tuolla viimeisellä ei tosin viikkoon ole tehnyt mitään, kun ei telkkariakaan enää ole) 25.9. eteenpäin, puhelin jää käyttöön lentokentälle asti. New Yorkin hyvästelyyn Jussi sanoo jo sopeutuneensa (omituinen ihminen), muuttopuuhat kaiketi auttavat ymmärtämään, että Ison Omenan ilot ihan oikeasti loppuvat. Henry Streetin vuokraisäntä piipahti tarkistamassa vuotavan seinän korjaamisen edistymistä ja kysäisi kaipaako Jussi vaimoa. Herra Landlord itse kertoi nauttivansa vapaudesta, kun perhe on joskus poissa, mutta Suomen poika sanoi jo ikävöivänsä omaa oravaa. Söpöä, ja ehkä tottakin.

Perjantaina Brooklynin Henry Streetille saapui viimeinen vieras Suomesta - kalkkiviivoille meni, mutta mukava, että Jussin lapsuudenystävä Antti vielä ennätti kaupunkiin. Aika moni meitä vuoden aikana kävi moikkaamassa, se ilahdutti. Kovasti taisivat kyllä visiteeraajatkin nauttia ihanasta, ihanasta New Yorkista. Antin matkassa lensi Isoon Omenaan Minnan iPad. Huomasin harmikseni muutama päivä sitten koneessa halkeaman ja nyt kokeillaan korjaisiko Apple Store sen edullisesti. Suomessahan lasin vaihtaminen maksaa maltaita. iPadini on jo kerran vaihdettu ilmaiseksi uuteen Manhattanin Apple Storessa (Rasmus tipautti sen melkein upouutena lattialle), enää takuuta tuskin on, mutta sitäkin kannattaa kysäistä. Kaupunkiin joutui paluulennolle myös Rasmukselle hankittu New York Rangersin pelipaita. Jussi oli tilannut paidan NHL:n nettikaupasta (halutunlaista ei myydä Manhattanin NHL Storessa) Brooklynin kotiin, Jouni toi sen meille pari viikkoa sitten palattuaan New Yorkista ja nyt se kuskatt

Torstai-iltana Jussi intoutui spontaanisti musikaaliin. Hän onnistui saamaan lipun Onceen, vuoden 2012 Tony-palkintojen kahmijaan. Kahdeksan Tonyn joukossa on muun muassa pysti parhaasta musikaalista. Manhattanin Theatre Districtilla, Bernard B. Jacobs Theatressa pyörivä esitys oli palkinnoistaan huolimatta pienoinen pettymys Jussille. Romanttinen tarina on hänelle tuttu samannimisestä, erittäin hyvästä irlantilaisleffasta vuodelta 2006, musikaalina Once ei kuitenkaan oikein potkaissut. Jussi odotti reipasta meininkiä ja näyttäviä tanssi- ja laulunumeroita, mutta toteutus muistutti enemmänkin puhe- ja laulunäytelmää. Sangen hyvä englannintaitaja oli myös vaikeuksissa musikaalin kielen kanssa, roolihahmot haastavat englantia voimakkaalla irlantilaisella ja tsekkiläisellä korostuksella ja aika monta vitsiä meni Jussilta ohi. Mukavaa on, että orkesteri soittaa esityksessä lavalla eikä montussa, kuten musikaaleissa yleensä. Ja kyllä Oncen biisit ovat kauniita.

Nyc Orava ei ennättänyt yhteen Manhattanin kiinnostavimmista nähtävyyksistä, Tenement Museumiin, mutta Jussi ennätti. Lower East Siden Orchard Streetilla sijaitseva siirtolaismuseo sinkauttaa vierailijat aikamatkalle kaupungin kiihkeisiin maahanmuuttovuosiin 1800-luvun puolivälistä 1930-luvulle. Museossa kuljetaan oppaan seurassa ja lippu kierrokselle varataan etukäteen, Jussi hommasi piletin netin kautta. Museokierros vie siirtolaisperheiden aitoihin asuntoihin ja niin Orchard Streetin talon historia kuin yhteiskunnan muutokset kerrotaan talossa asuneiden ihmisten tarinoiden kautta - ja heitähän riitti, 70 vuoden aikana 7000. Vierailijaryhmä kuuli muun muassa erään saksalaissyntyisen perheen elämästä: isä elätti katrastaan satunnaisilla suutarintöillä ja äiti ompeli. Yllättäen perheen isä katosi, ei tullutkaan päivän päätteeksi kotiin; arki oli kaiketi tuntunut liian raskaalta ja hän muutti muualle, toiseen osavaltioon. Kun hän myöhemmin kuoli, hänet osattiin yhdistää hylkäämäänsä

Henry Streetin asunnossa alkaa olla aution näköistä, eilen lähti auton mukana valtaosa Suomeen vietävästä tavarasta ja osa huonekaluistakin on viimein käynyt kaupaksi. Carroll Gardensissa asuva ranskalainen perhe (kaupunginosassahan on suurehko ranskalaisyhteisö) on käynyt jo aiemmin katsomassa Brownstone Real Estaten välittäjän vinkistä mööpeleitämme ja nyt he lopulta tulivat ostoksille. Perhe tarvitsee kaikenlaista, sillä sitä oli kohdannut yllättävä onnettomuus: huoneiston seinä kaatui päälle. Pari viikkoa aiemmin, keskellä kirkasta päivää perhe huomasi seinän huojuvan, vanhemmat nappasivat lapset kainaloon ja painuivat kiireesti ulos. Onneksi painuivat - hetken kuluttua rysähti ja koti kalusteineen oli entinen. Uuteen kämppään hankittiin Jussilta sohva, rahi, televisio, Rasmuksen vaatelipasto, olohuoneen jalkalamppu, silityslauta sekä pyykinkuivausteline. Mukava asunnonvälittäjä (joka siis koittaa saada asuntoomme vuokralaista Jussin jälkeen) on tuonut Jussille parhaan asiakkaa

Maanantaina Jussi piti lomapäivän, änkesi pahvilaatikot Volkswageniin ja ajoi auton New Jerseyhyn, kuljetusfirma Schumacherin pihalle. Vajaan tunnin matka oli melkein haikea, viimeistä kertaa ratissa New York Cityn freewaylla - Brooklynista Manhattanille ja sieltä Holland Tunneliin, joka vie Hudson Riverin ali New Jerseyn osavaltioon. Volkkari jäi Schumacherin, toivottavasti hyvään, huomaan; sen luvattiin lähtevän matkalleen New Jerseyn satamasta kahden viikon sisällä ja seilaavan merellä nelisen viikkoa. Suomessa se siis lienee lokakuun kahdennenkymmenennen päivän tienoilla - uskokoon ken tahtoo, amerikkalaiseen sanaan ei (aina) ole luottaminen. Jussi matkasi takaisin Isoon Omenaan Path-junalla, joka kulkee yhtä soittoa New Yorkin ja New Jerseyn väliä. Illan mies vietti romanttisissa tunnelmissa, onhan meillä tänään hääpäivä. Valtameri välissämme, mutta Jussi kuitenkin yritti: kävi Court Streetilla leffassa (Desperate Endeavors, kuulemma tylsä eikä mikään kassamagneettikaan, Jussi i

Volkswagen Tiguan lähtee huomenna New Jerseyhyn, sen matka Suomeen alkaa. Jännittävää, ehkä se joskus seisoo pihallamme Helsingissä. Jussi ahkeroi koko sunnuntain, hän pakkasi pahvilaatikoihin autoon menevän maallisen omaisuutemme. Vaimo yritti auttaa virtuaalisesti laatimalla listaa ehdottomasti Suomeen saatavista tavaroista. Vaatteet ja kengät ovat ykkösinä, mutta sitten homma hankaloitui. Volkkari nielee yhdeksän pahvilaatikkoa, joista kuuteen pistettiin kuteet. Kolmeen laatikkoon ei millään loput romppeet keittiötarvikkeista kosmetiikkaan mahdu, joten Jussi joutui arpomaan, mitä jättää pois. Niistä osan mies saa toki tuotua matkalaukuissa lentäessään kotiin parin viikon kuluttua, mutta on selvää, että New Yorkiin jää sellaista, mitä haluaisin Helsinkiin. Yksi jo jää: viime syksynä kadulta löytämämme antiikkilipasto - se ei Volkkariin sovi mitenkään päin. Nyt Minnaa harmittaa. Vietävästi. Pahvilaatikot odottavat nyt olohuoneen lattialla huomista, niitä ei parane yöksi autoon sur

Lauantaina Jussia vaivasivat edellisillan juomat (suom. krapula), ensimmäistä kertaa New Yorkissa aamu käynnistyi näin vaikeasti. Suomalaisvieraiden viimeisen päivän iloksi oli tarkoitus mennä brunssille ja vielä kulkea Carroll Gardensissa, mutta sekin jäi. Iltapäiväksi kohmelo asettui ja Jussi sai heitettyä Volkkarilla Jounin ja Saanan JFK:n lentokentälle. Ilta meni Madonnan seurassa The Bronxissa. Jussi hankki lipun Yankee Stadiumin loppuunmyydylle keikalle mustan pörssin kautta ja joutui maksamaan siitä parikymmentä taalaa normaalihintaa enemmän. Supertähtien supertähti on nyt nähty, muttei juuri sen kummempaa - Jussia Madonna ei sykähdyttänyt. Kolme vuosikymmentä hittejä tahkonneen rouvan moottori on ehkä jo hiipumassa. Muutama musiikillinen huippuhetki, muuten mies kuvaili konserttia teatteriksi. Suomen poika ei kaiketi ollut ainoa pettynyt, kymmentuhatpäinen yleisö oli kaiken kaikkiaan aika vaisu eikä tähden kahden tunnin myöhästyminen ja sateinen ilma tunnelmaa ainakaan kohott

Perjantai-illan Brooklyn houkutteli Jussin baanalle. Seurana suomalaisvieraat Jouni ja Saana sekä työkaveri YK:sta ja hänen vaimonsa ja kaupungissa vieraileva suomalainen ystävänsä, jonka sattumoisin myös Jouni tuntee - maailma on pieni. Kuusikko illallisti Rucolassa, kovasti kehutussa ja hyvin tyylikkäässä ravintolassa Boerum Hillin kaupunginosassa aivan Carroll Gardensin ja Cobble Hillin nurkilla. Loppuilta ja -yö sujahti lähialueen baaritiskeillä, viimeiseksi ryhmä notkui kuppiloistaan tunnetun Smith Streetin iloisessa hälinässä. Vuosi kaupungissa, mutta loppumetreille meni ennen kuin Jussi pääsi kunnolla tutustumaan kotikaupunkinsa yöelämään. Minnalla se jäi surkeaksi yritykseksi ja nyt helsinkiläisenä lähiörouvana olenkin pikkuisen kade - olisin halunnut olla mukana humputtelemassa.

BCS:n koulun kansliasta soitettiin Jussille ja ihmeteltiin, miksei Rasmusta ole näkynyt. Ei ole, koska poika tallaa nykyään opintietä Suomessa. Ihailtavaa huolehtimista koululaitokselta. Me taisimme unohtaa virallisen ilmoittamisen synnyinmaahan palaamisesta, eikä ilmeisesti Rasmuksen luokanopettajakaan hoksannut asiasta kertoa eteenpäin. Mistä kummasta kanslistit sitten huomaavat, ettei poika käy koulua? Kaiketi opettajat täyttävät jotakin läsnäololistaa, jonka sitten toimittavat oppilasasioita hoitaville. Jussi terästäytyi pitkästä aikaa lenkille. Urheiluharrasteet Amerikassa ovat valitettavasti olleet säästöliekillä. Jussi haaveili juoksevansa kolmesti viikossa ja sekä Minna että Jussi kuvittelivat käyvänsä ainakin kahdesti viikossa kuntosalilla. Todellisuudessa lenkkarit on sidottu jalkaan sangen epäsäännöllisesti ja punttien kanssa rehkiminen loppui melkein yhtä nopeasti kuin alkoikin, salijäsenyydestä luovuimme jo alkukeväästä. Moinen löysäily näkyy ja tuntuu nyt keskivartalon

Keskiviikkona Jussi pääsi ensimmäisiin barbeque-kemuihinsa. Viime viikolla läksiäisiä viettänyt kollega järjesti toisenkin hyvästelytilaisuuden. Nyt kutsuttuina oli työtovereiden lisäksi ystäviä ja sukulaisia. Grilli tirisi korttelipuistossa (näitä asukkaiden ylläpitämiä, viehättäviä kaupunkikeitaita on New Yorkissa paljon) kollegan asuinalueella Harlemissa. Ei hassumpi ilta: t-paitakeli, rentoa seuraa ja grilliherkkuja.

Amerikkaan valitaan pian presidentti, demokraatti Barack Obama tai republikaani Mitt Romney. Ehdokkaat ja etenkin heidän kannattajansa tuppaavat mollaamaan vastapuolta melko mojovasti ja nyt on kuin tilauksesta Romneylle saanut ensi-iltansa dokumentti "Obama's America 2016". Jussi kävi tiistaina katsomassa tämän hyvin konservatiivismielisen leffan - ihan vain mielenkiinnosta, Suomen poika on nykyisen presidentin miehiä. Valkokankaalle ei heijastu rehellinen asiaelokuva, vaan absurdi tarina juonittelevasta Barack Obamasta, joka haluaa riisua USA:n taloudellisesta ja poliittisesta vallasta, tavoitteena maan tuhoaminen. Rainan tekijöillä on mielikuvitus laukannut. Marraskuun kuudentena päivänä Minna jännittää, saako Obama jatkaa pestissään, toivottavasti. Vaaliseuraksi saan aviomieheni; hän osti tänään lentolipun Helsinkiin. Nyt se on siis lopullista - New York on bye bye ja Jussi saapuu perheensä luokse 26.9. Haikeaksi kävi kuulemma miehen mieli.

Syyskuun ensimmäisenä maanantaina Yhdysvalloissa vietetään Labor Dayta, tänä vuonna jo 130. kerran. Juhlan juuret ovat työväen oikeuksien ja ammattiyhdistysliikkeiden vahvistumisessa, mutta nykyään Labor Day on enemmänkin kesän päätösjuhla. Ihmiset nauttivat päivästä yleensä ulkosalla ja grillaus on huveista suosituinta. Koululaisille ja opiskelijoille Labor Day on erityisen tärkeä - viimeinen vapaapäivä, jonka jälkeen monet oppilaitokset aloittavat lukuvuotensa. Labor Day on vapaapäivä Yhdysvalloissa ja niin myös YK:ssa. Viestinnän asiantuntija sai oleskella koko päivän suomalaisten vieraidensa kanssa. Jussilla on nyt plakkarissa amerikkalaisen vuoden kaikki viralliset juhlapäivät. Minnalta ja Rasmukselta jäi puuttumaan tämä syyskuinen Labor Day. Minnan päivään Helsingissä Labor Dayn hienoinen työväenjuhlan perinne istui mainiosti, menin nimittäin tänään töihin. Sama paikka, sama aika, samat tutut työtoverit. Minut otettiin ruusuisesti vastaan, mutta kyllä brooklynilainen kotirouv

Minna ja Rasmus lähtivät kolme viikkoa sitten Isosta Omenasta. Olen ikävöinyt monia asioita ja mieli on täynnä ihania muistoja - niitä on blogiin jo listattu - mutta mikä vuodessa oli kaikkein parasta? Vastaus on aika helppo: Brooklyn. Manhattanilla häikäisivät ehkä tähtihetket musikaaleista taidenäyttelyihin, mutta arkeahan valtaosa elämästä on ja brooklynilainen arki valloitti kurren. Ennen muuttoamme turistimatkani New Yorkiin olivat yhtä Manhattania, Brooklyn oli jäänyt vieraaksi. Mutta voi, miten helppo siihen oli rakastua. Enkä ole ainoa; moni moni kaupungissa käyneistä suomalaisvieraistamme ihastui rentoon piirikuntaan ikihyviksi ja halusi viettää siellä paljon aikaa. Brooklynissa on helppo olla kuin kotonaan. Vieläkin minusta tuntuu kuin koti olisi siellä. Nimenomaan Brooklynissa, ei vain Carroll Gardensissa. Rasmus ei äitinsä tavoin New Yorkiin eikä Brooklyniin kaipaa, vuosi oli kuulemma aika tylsä. Että näin. Ohessa Brooklyn-fiilistelyyn uutta brooklynilaista poppia

Kun Jussi lähti maailmalle, hänellä oli kaksi asiaa ostoslistallaan: auto ja kitara. Autokaupassa järki voitti eikä mies saanut alleen Mustangia, mutta soittopeliksi hän hankki haaveilemansa, puoliakustisen Gretschin. Beatles-fanille sopii erittäin hyvin, että Gretschia soitti aikoinaan George Harrison. Kitara löytyi Bay Ridgen Street Sounds -liikkeestä. Se on uudelleen tuotantoon otettu vuoden 1959 malli. Siihen aikaan Gretschit tehtiin vielä Yhdysvalloissa, itse asiassa Brooklynissa, mutta nykyisin on tyytyminen japanilaisten kätten työhön. Arvostettu ja arvokas soitin toki edelleen, hintaa kuitenkin kolmasosan vähemmän kuin Suomessa. Jussi on onnellinen - kitara on melkein kuin uusi tyttöystävä. Hyvin kaunis sellainen. Gretsch (malli G6122) Henry Streetin sohvalla Syyskuu, viestinnän asiantuntijan viimeinen työkuukausi New Yorkissa, alkoi tänään. Seuraavat viikot ovat kiireisiä, mutta myös erittäin mukavia, sillä Jussi saa vieraakseen lapsuudenaikaisia, hyviä kavereitaan. Tä