Ensimmäinen koulupäivä
Jännittävä päivä koko perheelle, poika aloitti amerikkalaisen opintien. Matkaa tulevasta kodistamme BCS:n kouluun on reilut 100 metriä, aikaa siihen on hyvä varata puolitoista minuuttia. Tätä voi kutsua lähikouluksi! Tänään Bedford-Stuyvesantista matka kesti 40 minuuttia.
Vararehtori otti meidät vastaan aamukahdeksan jälkeen. Koulun toimistohenkilökunnalta saimme lähemmäs kymmenen täytettävää lomaketta. Rasmuksen ja hänen vanhempiensa nimet, syntymäajat ja yhteystiedot kirjoitettiin niin moneen kertaan, että väkisinkin tuli mieleen pieni tehostaminen. Jokaisessa paperissa myös kysytään "ethnic background" ja useimmissa vielä erikseen onko "hispanic". Erikoiselta tuntuu näin tarkka luokittelu, mutta täällä se kai sitten on ihan normaalia. Rasmus kirjataan valkoiseksi ja hän kuuluu etniseltä taustaltaan koulun vähemmistöön.
Koulupäivä kestää peräti seitsemän tuntia (8.30-15.30), paitsi keskiviikkoisin, jolloin päästään kotiin klo 12.30. Kirjat, kynät, kumit ja vihot ovat ilmaisia, oppilaiden on hankittava vain kansio papereille. Lounas maksaa hieman, puolitoista taalaa päivässä. Ennen tuntien alkua, klo 8 halukkaille tarjotaan maksuton aamiainen, ilmeisesti liian moni lähtee kouluun tyhjin vatsoin.
Saatoimme lapsen luokkahuoneeseen, jossa opettajat (heitä on luokassa kaksi ja lisäksi avustaja) ottivat hänet huomaansa. Kaikki olivat meille hyvin ystävällisiä ja tuntui turvalliselta, vaikkakin haikealta jättää Rasmus (pieni!) sinne vieraaseen maailmaan kielipuolena.
Tänään, keskiviikko kun on, koululaisemme pääsee jo puolenpäivän jälkeen. Jäin odottamaan häntä Carroll Gardensiin ja menin tulevalle kotikadullemme, Henry Streetille kahvila Maybellesiin aamiaiselle. Tuhdihko amerikkalainen annos munakokkelia, perunoita ja paahtoleipää (kaikki tietenkin orgaanista, olemmehan New Yorkissa, täällä "organic" on uusi uskonto). Otin ihkauuden iPadin käyttöön ja kirjoitin blogia. Aika mukavaa, melkein tunsin itseni nycilaiseksi. Ulkona satoi kaatamalla (tässä kaupungissa sataa usein, vuotuinen sademäärä on suurempi kuin Helsingissä), joten vietin kahvilassa kokonaiset 2,5 tuntia.
Tasan klo 12.30 hain Rasmuksen BCS:sta (vararehtori saattoi hänet ulko-ovelle), menimme suoraan välipalalle läheiseen vietnamilaiseen kuppilaan (vietnamilaiset voileivät ovat kuulemma in). Poika oli todella nälkäinen, koska tänään ei ollutkaan lounasta, syy jäi epäselväksi. Rasmusta hämmästytti, kuinka paljon koulu poikkeaa suomalaisesta opinahjosta: välitunteja ei ole, lounastauko sentään kestää 50 minuuttia. Lukuaineita kuudennella luokalla on aika vähän, englanti (reading workshop ja writing workshop), matematiikka, science (fysiikka ja kemia) sekä humanities (tämän sisältö ei ole vielä auennut). Oppilaat saavat myös liikkua ja keskustella melko vapaasti luokkahuoneessa, he voivat nauttia omia eväitäänkin tuntien lomassa. Kyllä oli suomalainen peruskoululainen ihmeissään! Lapset olivat ottaneet uuden pojan innostuneesti vastaan ja Rasmus kehui kovasti luokan yhteishenkeä.
Nyc Orava ja poikanen matkasivat kaksin onnistuneesti uuden metroreitin (peräti toisen), Carroll Gardensista F-junalla Manhattanille. Jäimme pois pysäkillä 34 Street Herald Square ja suuntasimme tuttuun Macy's-tavarataloon. Olin hakenut maanantaina Macyn asiakaskorttia, mutta luulen, että anomus hylätään, koska virkailija kysyi vuosipalkkaani ja vastaukseni oli melko nolo "nolla dollaria". Kävinkin nyt pyytämässä Visitor Centerista (Nycin kävijöille tiedoksi: se löytyy kerroksesta puolitoista, naisten sukkaosaston vierestä) 10 prosentin alennukseen oikeuttavan matkailijakortin (voimassa kuukauden). Sain sen (säälistä), vaikken olekaan maassa turististatuksella, vaan oleskeluviisumilla. Käytin alennuskorttia heti, silitysrautaan - se löytyi Macyn ale-hyllyltä vain 20 taalalla.
Sadesäällä newyorkittaret laittavat jalkaansa kumisaappaat, eivätkä tietenkään mitä tahansa saappaita, vaan Hunterit. Kastelin nahkasaappaani tänään läpimäriksi, joten käytännöllisyydelle on kai annettava periksi. Macylla noita kumisaappaiden kuningattaria ei myydä (myyjä sanoi, että niitä kysellään useita kertoja päivässä), mutta esimerkiksi Bloomingdalesilla kyllä. Sinne jonakin päivänä, tokihan Nyc Oravalla pitää omat Hunterit olla.
Työssä käyvä perheenjäsenemme tuli meitä Macylle vastaan, lähdimme Nolitan suuntaan ja söimme illallisen Cafe Gitanessa. Jussi on tässä suositussa ranskalais-marokkolaisessa pikku ravintolassa käynyt aiemmin kahvilla ja nyt halusimme testata sen kehuttua ruokaa. Se oli ihan hyvää, ei enempää. Emme tosin maistaneet paikan suosittuja couscous-annoksia ja minun onnistui olla allerginen melkein koko menulle, tämä orava ei nimittäin voi nakertaa pähkinää.
Illalla saimme rouva Zimmermanilta sähköpostia, jossa hän kyseli ruoka- ja viinimieltymyksiämme. Ehkäpä asunnonvälittäjämme haluaa hyvittää pettymystämme...
 |
| Ei New York aina mitenkään erityisen siistiltä näytä. Bed-Stuylta lähdettiin sateessa ekaan koulupäivään |
Koulupäivä kestää peräti seitsemän tuntia (8.30-15.30), paitsi keskiviikkoisin, jolloin päästään kotiin klo 12.30. Kirjat, kynät, kumit ja vihot ovat ilmaisia, oppilaiden on hankittava vain kansio papereille. Lounas maksaa hieman, puolitoista taalaa päivässä. Ennen tuntien alkua, klo 8 halukkaille tarjotaan maksuton aamiainen, ilmeisesti liian moni lähtee kouluun tyhjin vatsoin.
Saatoimme lapsen luokkahuoneeseen, jossa opettajat (heitä on luokassa kaksi ja lisäksi avustaja) ottivat hänet huomaansa. Kaikki olivat meille hyvin ystävällisiä ja tuntui turvalliselta, vaikkakin haikealta jättää Rasmus (pieni!) sinne vieraaseen maailmaan kielipuolena.
Tänään, keskiviikko kun on, koululaisemme pääsee jo puolenpäivän jälkeen. Jäin odottamaan häntä Carroll Gardensiin ja menin tulevalle kotikadullemme, Henry Streetille kahvila Maybellesiin aamiaiselle. Tuhdihko amerikkalainen annos munakokkelia, perunoita ja paahtoleipää (kaikki tietenkin orgaanista, olemmehan New Yorkissa, täällä "organic" on uusi uskonto). Otin ihkauuden iPadin käyttöön ja kirjoitin blogia. Aika mukavaa, melkein tunsin itseni nycilaiseksi. Ulkona satoi kaatamalla (tässä kaupungissa sataa usein, vuotuinen sademäärä on suurempi kuin Helsingissä), joten vietin kahvilassa kokonaiset 2,5 tuntia.
Tasan klo 12.30 hain Rasmuksen BCS:sta (vararehtori saattoi hänet ulko-ovelle), menimme suoraan välipalalle läheiseen vietnamilaiseen kuppilaan (vietnamilaiset voileivät ovat kuulemma in). Poika oli todella nälkäinen, koska tänään ei ollutkaan lounasta, syy jäi epäselväksi. Rasmusta hämmästytti, kuinka paljon koulu poikkeaa suomalaisesta opinahjosta: välitunteja ei ole, lounastauko sentään kestää 50 minuuttia. Lukuaineita kuudennella luokalla on aika vähän, englanti (reading workshop ja writing workshop), matematiikka, science (fysiikka ja kemia) sekä humanities (tämän sisältö ei ole vielä auennut). Oppilaat saavat myös liikkua ja keskustella melko vapaasti luokkahuoneessa, he voivat nauttia omia eväitäänkin tuntien lomassa. Kyllä oli suomalainen peruskoululainen ihmeissään! Lapset olivat ottaneet uuden pojan innostuneesti vastaan ja Rasmus kehui kovasti luokan yhteishenkeä.
Nyc Orava ja poikanen matkasivat kaksin onnistuneesti uuden metroreitin (peräti toisen), Carroll Gardensista F-junalla Manhattanille. Jäimme pois pysäkillä 34 Street Herald Square ja suuntasimme tuttuun Macy's-tavarataloon. Olin hakenut maanantaina Macyn asiakaskorttia, mutta luulen, että anomus hylätään, koska virkailija kysyi vuosipalkkaani ja vastaukseni oli melko nolo "nolla dollaria". Kävinkin nyt pyytämässä Visitor Centerista (Nycin kävijöille tiedoksi: se löytyy kerroksesta puolitoista, naisten sukkaosaston vierestä) 10 prosentin alennukseen oikeuttavan matkailijakortin (voimassa kuukauden). Sain sen (säälistä), vaikken olekaan maassa turististatuksella, vaan oleskeluviisumilla. Käytin alennuskorttia heti, silitysrautaan - se löytyi Macyn ale-hyllyltä vain 20 taalalla.
Sadesäällä newyorkittaret laittavat jalkaansa kumisaappaat, eivätkä tietenkään mitä tahansa saappaita, vaan Hunterit. Kastelin nahkasaappaani tänään läpimäriksi, joten käytännöllisyydelle on kai annettava periksi. Macylla noita kumisaappaiden kuningattaria ei myydä (myyjä sanoi, että niitä kysellään useita kertoja päivässä), mutta esimerkiksi Bloomingdalesilla kyllä. Sinne jonakin päivänä, tokihan Nyc Oravalla pitää omat Hunterit olla.
Työssä käyvä perheenjäsenemme tuli meitä Macylle vastaan, lähdimme Nolitan suuntaan ja söimme illallisen Cafe Gitanessa. Jussi on tässä suositussa ranskalais-marokkolaisessa pikku ravintolassa käynyt aiemmin kahvilla ja nyt halusimme testata sen kehuttua ruokaa. Se oli ihan hyvää, ei enempää. Emme tosin maistaneet paikan suosittuja couscous-annoksia ja minun onnistui olla allerginen melkein koko menulle, tämä orava ei nimittäin voi nakertaa pähkinää.
Illalla saimme rouva Zimmermanilta sähköpostia, jossa hän kyseli ruoka- ja viinimieltymyksiämme. Ehkäpä asunnonvälittäjämme haluaa hyvittää pettymystämme...
Kommentit
Lähetä kommentti