Isän vapaapäivä

YK:n päämajassa Manhattanilla työskentelee tuhansia ja tuhansia ihmistä kaikkialta maailmasta, joten siellä ei noudateta minkään yksittäisen valtion vuosittaisia juhla- tai pyhäpäiviä, ei Yhdysvaltojenkaan. YK:lla on oma "kalenterinsa", jossa on tasapuolisesti esimerkiksi eri uskontokuntien tärkeitä päiviä, nämä ovat palkallisia vapaapäiviä kaikille työntekijöille. Niinpä viestinnän asiantuntija oli tänään, maanantaina 7.11. ensimmäistä kertaa elämässään pois töistä muslimien Eid al-Adha -juhlan takia. Se on toinen islaminuskoisten suurista juhlista (toinen on Eid al-Fitr). Päivä oli Jussin ensimmäinen arkivapaa, joten hän pääsi seuraamaan sitä tavallista brooklynilaista elämää, mitä Nyc Orava on nähnyt jo pari viikkoa.

Vapaapäiväläinen kotitalon rappusilla. Alhaalla näkyy meidän sisäänkäyntimme

Veimme aamulla Rasmuksen opettajalle muutamia papereita. Rachel-opettaja jutteli tovin kanssamme. Hän kertoi ihmetelleensä YK:n työntekijän kouluvalintaa, yleensä organisaation työntekijät haluavat lapsensa sen omaan, yksityiseen opinahjoon. Amerikkalaisessa julkisessa koulussa Rasmus kuitenkin tutustuu parhaiten amerikkalaiseen elämään, amerikkalaisiin lapsiin. Ehkä jotkin reaaliaineet jäävät tältä vuodelta pois tai köykäisemmiksi, mutta ne tiedon aukot saa suomalaisessa peruskoulussa kurottua kiinni. Rachel kertoi hymyssä suin, tietäen pohjoisen maamme erinomaisista Pisa-tuloksista, että sai pieniä paineita kuullessaan uuden oppilaansa suomalaiseksi. Hän korostaakin, että tämä kokemus antaa Rasmukselle toisenlaista pääomaa, kielen lisäksi sitä "näkymätöntä", kulttuuria ja ymmärrystä erilaisuudesta. Vaikka YK:n koulussa on lapsia monista eri maista, Rasmuksen nykyinen luokka on todennäköisesti monin tavoin heterogeenisempi. Ja lähikoulu, minuutin kävelymatka, voittaa mennen tullen tunnin ruuhkaisen reissun Manhattanille. Eivätkä opinnot maksa perheelle oikeastaan mitään.

Red Hook näytti linja-auton ikkunoista niin mielenkiintoiselta viime viikon Ikea-reissullamme, että halusimme tutustua siihen. Ylitimme kävelysillan Carroll Gardensista Columbia Waterfront Districtin puolelle, mutta emme jääneet sinne, vaan kuljimme suoraan rosoisempaan eteläiseen Red Hookiin, päämääränä sen satama. Miten valloittavaa, boheemia seutua, Nyc Orava ihastui. Vanhoja varastorakennuksia ja herttaisia, vähän kauhtuneita puutaloja, mutta alueen mukavimmalla kadulla Van Bruntilla myös uusia liikkeitä ja kuppiloita. Red Hook ei koskaan ole ollut rikkaiden lomapaikka (kuten vaikkapa Brooklynin Fort Greene) eikä oikein keskiluokankaan asuinalue, mutta toisen maailmansodan jälkeen sen maine suorastaan romahti. Silloin Red Hook ja Carroll Gardens erotettiin toisistaan moottoritiellä ja eteläinen Red Hook, vanha satama-alue rapautui. Nyt Red Hook puhdistautuu menneisyydestään (vielä 1990-luvulla kaupunginosaa moitittiin maan crack-pääkaupungiksi) ja alue on nosteessa. Toki metrottomuus ja eteläkärjen vuokratalokompleksi (Brooklynin suurin) edelleen hillitsevät keskiluokkaistumista, mutta eiköhän tänne pian valu hipstereitä (näkyy jo) - meri on aikamoinen vetonaula.

Jussi huomasi tämän rakkaudentunnustuksen Carroll Gardensin ja Red Hookin (tarkemmin Columbia Waterfront Districtin) välisen kävelysillan yhdellä porrasaskelmalla. Miehen mielestä se on merkki siitä, että hänen on tarkoitettu asuvan New Yorkissa. Mitäpä tuohon vastaankaan sanomaan

Satamasta aukeaa hieno näköala Manhattanille ja Vapaudenpatsaalle. Nautimme auringossa herkkubagelit, mikä päivä! Tämä on varmasti elämäni lämpimin marraskuu. Satamassa kohtasimme erikoisen näyn: muutaman hylätyn ja osin ruostununeen raitiovaunun. Aivan kuin viimeisen matkansa jälkeen olisivat siihen jääneet, myös kiskoreittiä on jäljellä. Maisema näytti jotenkin kauniin surumieliseltä. Raitiovaunut ovat varmaankin aikoinaan olleet julkista liikennettä, nykyään Red Hookissa kulkee linja-auto. Satamassa seisoo pari vanhaa, huolella saneerattua makasiinia, toisessa on ainakin taiteilijoiden työskentelytiloja ja toisessa Fairway Market, ihana elintarvikekauppa. Fairwayssa on valtavat valikoimat, sieltä löytyy niin luomua kuin tavallisestikin tuotettua ruokaa ja kaikki tietenkin kauniisti esillä. Hinnat ovat erittäin maltilliset. Nyt löytyi Whole Foods Marketille haastaja (ellei jopa voittaja) - Nyc Oravan suosikkikauppa viikonlopun ruokaostoksille. Fairwayn omistajilla on liikkeet myös Manhattanilla, varakkaiden ja kaiketi vaativien asiakkaiden Upper East ja West Sidella. Oli kuulemma herättänyt ihmetystä, kun laittoivat puodin myös Hookiin. Hyvä, että laittoivat.

Red Hookin satama, taustalla Vapaudenpatsas

Vanhoja raitiovaunuja, niiden takana olevassa rakennuksessa on Fairway Market

Paluumatkalla huomasimme kadulla otettavaksi jätetyn pikkulipaston, oikeastaan vanhanaikaisen kirjoituspöydän. Se oli pakko napata mukaan, ja saimmekin heti ihastuneita kommentteja tarpoessamme "uuden" kalusteemme kanssa. Sievä se onkin, sulostuttaa tylsää Ikea-olohuonettamme. Ja lisäksi tarpeellinen, tärkeät paperimme ovat olleet keittiön kaapissa, nyt ne pantiin kätevämpään paikkaan.

Hylätty huonekalu sai meiltä kodin

Tänne mahtuvat laskut

Ensimmäinen katulöytömme, viimeviikkoinen sisustustaulu

Illalla vielä Manhattanille, perheen isällä ei vieläkään ole päällystakkia. Tänään katsoimme Bloomingdalesin tavaratalon valikoimat, ne ovat selvästi Macya paremmat ja kalliimmat. Yksi upea takki jäi mieleen, mutta hintalapun takia ainakin vielä rekkiin. Jatkoimme metrolla Downtowniin, Sohoon, josta löytyvät parhaat vaatekaupat. Kello oli jo kuitenkin kahdeksan ja liikkeet sulkeutuivat, joten takitta mies jäi.