NYC Orava

Nyc Orava käväisi perjantaina Manhattanilla moikkaamassa Johannaa ja Anua, jotka huomenna lentävät takaisin kotimaahan. Oli mukavaa, kun tänne asti tulivat. Puraisu Isosta Omenasta oli ollut makea. Rasmuksen musiikkiharrastus jäi muutama viikko sitten kokeiluksi, kun muut ryhmän lapset olivatkin reippaasti nuorempia. Tänään toinen yritys: uusi paikka, uudet kujeet. Gowanus Music Club (GMC) järjestää bändikouluja Rasmuksen ikäisille varhaisnuorille (äiti kyllä haluaisi, että 12-vuotias Rasmus on lapsi - aina ja ikuisesti). Joka perjantai kaksi tuntia soittoa. Aikataulu on tiukka, koulu loppuu klo 15.30 ja bändikoulu alkaa klo 16. Matkaa on useampi kilometri, tunnit pidetään Complete Music Studion tiloissa Brooklynin Prospect Hightsissa. Meiltä ei mene sinne suoraa metrolinjaa, joten menomatkalle ainoaksi vaihtoehdoksi jää taksi. Kotiin voi sitten palata metrolla. Pojan harrastaessa Nyc Orava vietti aikaa paikallisessa kahvilassa, kaakaota ja aikakauslehtiä - ei hullumpaa. Parasta on

Olemme muutaman kuukauden kokemuksella todenneet, että New Yorkissa asioiden hoitoon tarvitaan erittäin pitkää pinnaa. Täällä toki palvellaan ja vakuutetaan, että kaikki sujuu kuten Mr tai Ms ovat pyytäneet, mutta jo muutossa huomasimme, ettei todellakaan suju. Ainakaan mutkattomasti tai ainakaan luvatussa ajassa. Kauniita sanoja, mutta missä vastuu niistä, kysyy suomalainen. Suurta harmistusta on aiheuttanut Jussin amerikkalainen luottokortti. Se nimittäin on toiminut vain joka toinen päivä. Yhdysvalloissa on tärkeää käyttää luottokorttia, koska siten ansaitsee luottohistoriaa, mutta vaikea on vinguttaa yhteistyöhalutonta läpyskää. Pienen osoitteen korjauksen jälkeen (Jussia pyydettiin lisäämään internetin kautta tietoihinsa asunnon numero) kortti loukkaantui niin, ettei toiminut enää edes joka toinen päivä. Sangen kiusallista, kun kassalla on jonoa takana ja ruokaostokset pitäisi saada maksetuksi. Jussin jokaisen reklamaatiosoiton jälkeen pankin luottoyksikön ystävällinen virkailij

Keskiviikkona Nyc Orava solahti estraditaiteen iloiseen maailmaan. Olin Suomi-neitojen kanssa Manhattanilla katsomassa Anything Goes -musikaalia. Midtownissa, tarkemmin Theater Districtilla, aivan Times Squaren tuntumassa sijaitsee kymmeniä teattereita, joissa illasta toiseen pyörii musikaaleja ja näytelmiä. Osaa on esitetty vuosia, osa kuihtuu nopeammin. Anything Goesin näyttämö on vuonna 1918 rakennettu Stephen Sondheim Theatre, jonka lavalla on astellut todella suuria, filmitaivaaltakin tuttuja tähtiä. Anything Goesin Broadwayn ensi-ilta nähtiin jo vuonna 1934. Vuonna 1987 se tuli jälleen Broadwaylle ja nappasi heti parhaan uusintaensi-illan Tony Awardin (Yhdysvaltain merkittävin teatteritunnustus, joka on jaettu vuodesta 1947). Huhtikuussa 2011 tämä Cole Porterin säveltämä musiikki-iloittelu tuotiin kolmannen kerran New Yorkissa yleisön eteen ja taas rapsahti Tony Award parhaasta uusintamusikaalista. Nyt palkinto ojennettiin myös naispääosasta ihastuttavalle ja taitavalle Sutton

Nyc Orava kierteli tänään omilla kulmillaan. Ja mitä löysinkään: kotikadultamme vain muutaman korttelin päässä kohoaa korkealle ainutlaatuisia talokaunottaria. Tornein ja kierreportain koristellut kerrostalot rakennettiin yli 130 vuotta sitten vähävaraisimmille kaupunkilaisille (ne olivat Yhdysvaltain ensimmäisiä low-income-asuntoja, vuokra alle kaksi taalaa kuukaudelta), 2000-luvulla näistä pieteetillä saneeratuista suojelukohteista saanee huoneiston vain isolla rahalla. Rakennukset olivat aikoinaan arkkitehtuurisilta ratkaisuiltaan sangen edistyksellisiä ja niiden rauhaisat sisäpihat ovat New Yorkissa edelleen harvinaista ylellisyyttä. Tornitalojen vieressä seisoo pari pienempää, melkein yhtä hurmaavaa kahden perheen tiilitaloa. Ne olivat ennen työmiesten, nykyään miljonäärien asuinsijoja.     Baltic Streetin ja Warren Streetin talokaunottaret Upeat talorivistöt ja suuret puut luovat romanttista ja hieman kummitusmaista tunnelmaa Kuin linnassa asuivat ennen pientuloiset

Tänään maanantaina 23.1. alkaa kiinalainen uusivuosi, vuorossa on lohikäärmeen aika. Vuosi vaihtuu aina tammi-helmikuussa, ajankohta määräytyy kiinalaisen kuukalenterin mukaan. Uuttavuotta vietetään viikon verran, se on tärkein kiinalaisten juhlista. New Yorkissa asuu valtavasti kiinalaisia, joten täällä myös juhlitaan kunnolla. Nyc Oravakin pääsee seuraamaan sitä riemua. Tapasin Suomi-neidot Lower East Siden tutussa, viihtyisässä Orchard 88 -kahvilassa. Siitä on vain hetken matka Chinatowniin ja Roosevelt Parkiin, jossa oli tänään Firecracker Ceromony and Cultural Festival. Kovin kummoista kiinalaista juhlaa emme nähneet, odotimme ehkä enemmän. Ilma ei puoliltapäivin alkanutta tapahtumaa suosinut, eikä väkeäkään ollut kovin paljon paikalla ainakaan silloin, kun me ennätimme puistoon (vasta kahden jälkeen). Pienen tuulahduksen kuitenkin saimme kiinalaisesta kulttuurista. Ensi sunnuntaina enemmän, silloin Chinatownissa järjestetään uudenvuoden pääparaati. Sateen takia osa väestä s

Sunnuntaina Johanna ja Anu tulivat meille aamiaiselle, tai paikallisittain brunssille (metromatkalla he näkivät jotakin, mitä minä en täällä milloinkaan: joltakin naiselta vietiin käsilaukku ja nainen pinkaisi varkaan perään. Meidän tutussa F-junassamme. Huh.). Amerikkalaiset pannukakut onnistuivat taas (täällä myydään ihmemunia) ja ainakin kurre ahtoi niitä ähkyyn asti. Lumi on pysynyt eilisestä maassa, koska pakkanen sinnittelee muutamassa asteessa. Sopivan pirteä sää Brooklyn-sightseeingille, oppaina Nyc Orava ja Jussi. Kävelimme Columbia Waterfront Districtin kautta eteläiseen Red Hookin. Poikkesimme tutussa 50-luvun Bopkat Vintage -liikkeessä ja matkan varrella muissakin antiikki- ja kirpparipuodeissa. Ihastelimme Vapaudenpatsasta ja tsekkasimme vanhat, hurmaavat raitiovaunut. Lopuksi tietysti ruokakauppojen kunkkuun, Fairwayhyn. Paluumatka Carroll Gardensiin päin hoitui linja-autolla. Court Streetin Sweet Melissassa nautimme kaakaot ja jatkoimme katua Atlantic Avenuen yli Dow

Lauantaiaamuna Jussi ihmetteli outoa valoilmiötä, joka valaisi makuuhuoneemme sälekaihtimien raoista: lumi oli peittänyt yön aikana maan. Ei sentään pulkkamäkikeli, mutta kyllä lumipallot voisi pyöräyttää. Takapihamme lauantaina Täällä joudutaan enemmän tai vähemmän paniikkiin lumen tulosta. Onneksi sattui viikonloppu, niin ei tarvinnut kouluja laittaa kiinni eikä kaikkien ihmisten myöhästyä työpaikoiltaan. Näin olisi saattanut arkipäivänä tapahtua. Lumi pitää ihmiset kotosalla. Kun Jussi kipaisi noutamassa aamiaiscroissantit Mazzolasta, kadulla ei liikkunut ketään, eikä leipomossakaan ollut juuri asiakkaita, vaikka yleensä se on tupaten täynnä. Suomalainen ei voi kuin ihmetellä - kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, ei sitä valkoista asiaa nyt niin tolkuttomasti satanut. Illalla juhlimme, meidät oli kutsuttu suomalaisen ystävämme ja hänen amerikkalaisen miehensä (pariskunta, jonka koiraa Ronja oli hoitamassa) luokse syntymäpäiville. Vieraista oli vähän katoa; emäntä kertoi, että

Perjantaina Nyc Orava sai vieraita, ystävät Johanna ja Anu lensivät kaukaa Helsingistä New Yorkiin. Neidot majoittuvat viikoksi Manhattanille ja toivottavasti puraisevat aimo palan herkullista Isoa Omenaa. Matkalaiset halusivat ottaa kaupungin maiseman heti haltuun, niinpä menimme Empire State Buildingiin. Se oli Nyc Oravan tämän reissun ensimmäinen, mutta muuten jo neljäs kerta tässä maailman kuuluisimmassa, vuonna 1931 rakennetussa Art deco -pilvenpiirtäjässä. Komea on, ja 9/11 terrori-iskun jälkeen taas kaupungin korkein rakennus. Pilvenpiirtäjässä on kaksi näköalatasannetta, 86. ja 102. kerroksessa, jälkimmäiseen pääsee lisämaksusta. Meille riitti vallan mainiosti 86. kerros. Emme joutuneet jonottamaan lainkaan, tammikuu ei ole matkailusesonkia. Väkeä oli kourallinen, toisin kuin edellisellä käynnilläni pari kesää sitten. Ylhäällä ei voi kuin huokaista, niin huikeat ovat näkymät. Iltavalaistu suurkaupunki hurmaa aina pienen ihmisen. Näköalakerroksen sisätasanteella soi elävä mu

Poikkesimme aamulla taas Long Island College Hospitalissa. Edelleen kouluun liittyviä lääkärikäyntejä ja koko perheen rokotusten tarkistuksia. Lastenlääkärin odotushuoneessa ihmettelimme, missä ihmeessä kaikki valkoiset potilaat ovat, me todella olimme ainoat. Carroll Gardens on lähinnä eurooppalaisten - italialaisten, irlantilaisten ja norjalaisten - siirtolaisten kotiseutua, mutta sitä ei huomaa alueen koulussa, sairaalassa, ei juuri linja-autoissakaan. Rasmuksen koulun oppilaista valkoisia on ehkä kymmenen prosenttia ja valtaosa pojan luokkatovereista asuu muualla kuin täällä. Ovatko carrollgardenslaiset niin hyvätuloista porukkaa, että laittavat jälkikasvunsa yksityisiin kouluihin (jotka eivät välttämättä ole parempia kuin julkiset)? Rasmuksen koulu on hyvä ja turvallinen A-tason oppilaitos, miksei se kelpaa paikallisille? Sama juttu sairaalassa, se sijaitsee kotikadullamme, vajaan vartin kävelymatkan päässä meiltä, mutta siellä ei ole oikeastaan milloinkaan yhtäkään valkoista poti

Keskiviikkona ilma kirkastui kauniiksi ja aika lämpimäksi. Sää New Yorkissa kaiken kaikkiaan on pikemminkin ollut syksyinen kuin talvinen, muutama pakkaspäivä toki. Viikon perinteiseen äiti-poika-päivään kuuluu myöhäinen lounas. Olin katsonut valmiiksi Flatiron Districtilla sijaitsevan Eatelyn, mukavalla paikalla olevan suositun ja kiitellyn italialaisen ruokapaikan. Puolen päivän jälkeen, Rasmuksen päästyä koulusta, lähdimme F-junalla Manhattanille. Jäimme pois 23rd Streetin pysäkillä, 6th Avenuen (jota myös nimellä Avenue of the Americas kutsutaan) kulmassa. Näillä seuduilla oli yli sata vuotta sitten niin sanottu Ladies' Mile, jossa varakkaat newyorkilaiset kävivät ostoksilla ja näyttäytymässä. Kuudennella Avenuella on hienoja rakennuksia, joissa edelleen on liiketiloja, muttei niinkään luksusta, vaan esimerkiksi discount storeja sekä suurehkoja kodinsisustusliikkeitä. Löytyy toki muutakin, me törmäsimme yhteen newyorkilaisen yöelämän legendoista, Limelightiin. Limelight oli v

Nyc Orava on kiertänyt Manhattanin tavalliset tavaratalot, seuraavaksi listataan suosittuja outlet- ja discount-liikkeitä. Ne myyvät edullisesti edellissesongin tuotteita, joukossa voi kyllä olla myös kausitavaraa, suoraan valmistajan varastosta tullutta. Yhdysvalloissa on lukematon määrä outlet-kauppakeskuksia, joissa on kymmenien, jopa satojen merkkien omia puoteja. Isossa Omenassa ei näitä keskuksia ole (lähin sijaitsee noin tunnin matkan päässä), mutta kauppoja, joista saa merkkivaatteita hurjilla alennuksilla löytyy muutama. Discount Department Store Century 21 on niistä tunnetuin; se on ketjutavaratalo, jonka päämyymälä sijaitsee Lower Manhattanilla, Financial Districtin alueella. Tänään tiistaina sinne. Viikonlopun pakkanen on vaihtunut plusasteiksi ja tihkusateeksi, sateenvarjon kanssa liikkeelle, Hunterit puuttuvat oravalta edelleen. F-metrolla Jay Street MetroTechille ja siitä A:lla Ala-Manhattanille, Chambersin asemalle. Century 21 seisoo aivan World Trade Centerin viere

Rasmuksen viikko alkoi leppoisasti kotosalla. Tänään on Yhdysvalloissa yleinen vapaapäivä, Martin Luther King Day. Joka vuosi tammikuun kolmantena maanantaina muistetaan mustien kansalaisoikeusliikkeen aktivistin elämää ja saavutuksia. Ei kuitenkaan Yhdistyneissä kansakunnissa, viestinnän asiantuntija paiskoi hommia tavalliseen tahtiin. Äiti ja poika viettivät päivän yhdessä. Syömässä kävimme Court Streetin Palmyrassa, Lähi-idän apetta tarjoavassa ravintolassa. Hyvä ruoka ja kohtuuhinnat, mainio valinta myöhäiselle lounaalle. Perheen isän tultua kotiin lähdimme kylään. Park Slopessa, aivan Prospect Parkin vieressä asuu Jussin sveitsiläinen kollega amerikkalaisen miehensä ja kahden pienen lapsensa kanssa. Perheen koti on kauniissa vanhassa talossa, korkeimmassa kerroksessa (hissillä matkustettiin ovimiehen kanssa, aika siistiä), ja oi, mitkä näkymät heillä onkaan. Upeammat kuin Manhattanilla, koska Brooklynista Manhattan näkyy koko komeudessaan. Ikkunamaisema kuin jättikokoinen postik

Tänään sunnuntaina 15.1. Nyc Orava ja poikanen ovat asuneet kolme kuukautta New Yorkissa. Näin kauan voisi siis maassa viipyä turistiviisumilla, kyllä siinä jo vähän tutustuisi nycilaiseen elämänmenoon. Me tutustuimme Brooklynin Williamsburgin kaupunginosaan. Reipas pakkanen (-9) paukahti kaupunkiin, mutta muuten ilma oli mitä kaunein. Otimme Carroll Streetin metroasemalta vaihteeksi G-junan ja jäimme pois Metropolitan Avenuella, melko lähellä Williamsburgin siltaa. Kävelimme alueen pääkadun Bedford Streetin tuntumaan ja suuntasimme North 5th Streetin kovasti kehuttuun, suosittuun ja Michelin-oppaassakin mainittuun Egg-ravintolaan brunssille. Jonoa oli jo ennen meitä, mutta puolen tunnin odotuksella selvittiin - olimme ajoissa liikkeellä, hipsterit vetelivät vielä sikeitä. Williamsburg. Takana Williamsburg Bridge, joka vie East Riverin yli suoraan Manhattanin Lower East Sidelle Yksi pipopää odottaa pöytää Eggista. Pakkasta pelkäävät brooklynilaiset jonottavat sisällä, ravintola