Tänään, maanantaina 31.10. on varmasti monen pienen amerikkalaisen vuoden toiseksi odotetuin päivä (eiköhän joulu ole ykkönen), Halloween. Lapset lähtevät iltasella naamiaisasuissaan pyytämään karkkia naapurustosta. Nyc Oravakin on valmistautunut ovikellon soittoon ja varannut herkkuja annettavaksi.
Täällä satsataan toden teolla syksyiseen juhlaan; oranssi kurpitsa nököttää joka portaalla ja jokaisessa kadunkulmassa, talot ovat koristeltuina ja hienoista kilpavarusteluakin on havaittavissa. Carroll Gardens on saanut nimensä täällä sijaitsevien talojen suurehkoista etupihoista (garden). Ne ovat melko harvinaisia New Yorkissa, yleensä brownstone-taloihin astutaan sisään suoraan kadulta muutaman portaan verran. Meidän talossamme ei ole etupihaa, mutta niissä joissa on, Halloween-koristelut ovat melkoisia taideteoksia (osa paremmalla, osa ei niin hyvällä maulla toteutettuja). Ohikulkijat huomaavat etupihat ja niiden omistajilla on varmasti paineitakin saada näyttävän näköistä esiteltävää. Pelottavat ja kuolemaan viittaavat koristeet ja naamiaisasut liittyvät Halloweenin ikivanhaan perinteeseen: juhla juontuu muinaisten kelttiläisten ajoista, jolloin lokakuun loppu oli talven alkamisen päivä ja vainajien henkien uskottiin liikkuvan ja houkuttelevan ihmisiä tuonpuoleiseen.
Kauppareissulla kävin ihastelemassa Halloween-tunnelmaa ja muutamia pieniä kummituksia ja noitia tuli jo vastaan vanhempiensa tai hoitajiensa kanssa. Moni aikuinenkin oli laittanut jotakin hurjaa tai hauskaa ylleen. Rasmus ilahtui koulusta tullessaan, koska naapurin rouva oli jakamassa karkkia lapsille kadulla. Nyc Orava ei mennyt ulos namikipot käpälissään, vaan odotti intoa puhkuen kotona "Trick or treat" (Karkki vai kepponen) -kysymystä. Mutta kukaan ei soittanut ovikelloa. Harmi! Seitsemän jälkeen luovutimme ja lähdimme ulos. Viikon verran olimme luvanneet viedä Rasmuksen skeittipuistoon, nyt lupaus lunastettiin. Gowanuksessa (lähinnä pienteollisuusaluetta, autokauppoja ja joitakin taiteilijoiden ateljetiloja), meiltä kymmenisen korttelin päässä, sijaitsee Thomas Greenen puisto, jossa on ramppeja ja hyvä asfaltti skeittaamiseen. Puisto on sen verran kaukana, ettei poika voi sinne yksin mennä edes päiväsaikaan. Toivottavasti lähempää löytyy paikka kaverin suosikkiharrasteelle.
Tekniikka ei pettänyt taaskaan eli saimme jälleen pettyä. Sonyn kaiutin ei toimi kannettavan tietokoneemme kautta, se tarvitsee pc:n ja meillä on Mac (joka luonnollisesti kerrottiin myyjälle). Laite takaisin pakettiin ja palautukseen. Iloa tuottaa kuitenkin uusi (kalliimpi) antenni, joka löytää signaalin ja kas, televisiosta näkyy kuva. Tietenkin antennin on oltava juuri tietynlaisessa asennossa, eikä sen lähellä voi liikkua...
Alla kuvakavalkadi Brooklynin Carroll Gardensin Halloween-tunnelmasta
 |
| Aika herttaista koristelua |
|
|
 |
| Kaiteissa näkyvää "kummituksen hahtuvaa" on kaikkialla, koko Nyc täynnä |
|
 |
| Koristelut voivat olla syksyisen viehättäviä |
 |
| Tai aika tavalla sekavampia (lue: mauttomampia) |
 |
| Nämä tyypit eivät juuri pelota |
 |
| Tämän kokoinen spider on melkoisen ikävä |
 |
| Kaunis talo on tyylillä koristeltu kukka-asetelmin ja takaovella sitten tervehtii muumio, hämmentävää |
 |
| Tämän talon asukkailla on mennyt päivä jos toinenkin etupihan laittamiseen, kieltämättä vaikuttava ja pelottavakin näky pimeällä | |
 |
| Meillä on hieman vaatimattomampi ote Halloweeniin. Kuvassa näkyvät makuuhuoneemme ikkunat, joihin perheen isä on juuri saanut asennettua kaihtimet. Ikkunoissa on kauniisti koristellut rauta"kalterit", rautaportin takana on meidän oma sisäänkäyntimme |
Kommentit
Lähetä kommentti