Manhattanilla

Isä vei pojan aamulla parturiin. Parturirouva ihasteli kovin Rasmuksen hiuksia. Rasmuksen tukka on täällä poikkeuksellisen vaalea. Ihan pellavapäisiä lapsia kaupungissa ei näe oikeastaan lainkaan, suurimmalla osalla on vähintään vaaleanruskea tukka, punapäitä on jonkin verran. Aikuisistakin aika harva vaalentaa hiuksiaan (Kaliforniassa taitaa olla vähän eri meininki), joten erotan helposti blondin poikamme väkijoukosta. Monilla newyorkilaisilla on kadehdittavan upeat hiukset, paksut ja taipuisat. Naisten hiukset näyttävät siltä, että niitä on käsitelty vain vähän tai ainakin hellävaraisesti ja niitä pidetään aika luonnollisesti auki tai poninhännällä. Mustilla on kyllä koristeellisia kampauksia, varsinkin lapsilla ja nuorilla (sekä tytöillä että pojilla). Erikoisimmat hiukset ovat hasidi-juutalaisilla (heitä näkee Brooklynissa ja Manhattanilla paljon), miehillä pitkät kiehkurat, kuin korkkiruuvikiharat ohimoilla ja naisilla peruukit, useimmilla vieläpä samanmallinen peruukki, hieman polkkamainen.

Lauantain iloksi perhe lähti Manhattanille, Carroll Gardensin metroasemalta F-junalla 42nd Streetille. Ilma oli viileä, mutta kaunis, joten menimme Bryant Parkiin. Se on nycilaisten rakastama kaunis puisto keskellä Midtownia. Vuosittaiset joulumarkkinat ovat juuri alkaneet ja lasisissa kojuissa myydään kaikenlaista käsityötavaraa. Puistossa on kaupungin ainoa maksuton luistinrata ja väkeä riitti. Luistelijoita oli lapsista aikuisiin, ja useimmat menivät aika surkeasti eteenpäin. Mutta se ei iloa eikä hymyä hyydyttänyt.

Kolikko ja toive Bryant Parkin suihkulähteeseen

Marraskuinen New York, viileä, mutta auringon lämmössä ihana

Luistinrata pilvenpiirtäjien kupeessa - kyllä on komeaa

Puistohetken jälkeen Fifth Avenuelle. Rasmukselle oli näytettävä Trump Tower, tuo kullanvärinen pilvenpiirtäjä, jossa ei oikeastaan ole edes mitään näytettävää (paitsi hienoinen mauttomuus). Tokihan Rasmus on Diilia nähnyt ja saikin makeat naurut huomatessaan "You are fired" -tuotteita myynnissä. Vielä hullumpaa on ostaa matkamuistoksi esimerkiksi Donaldin nimellä ja kuvalla varustettu lippalakki, niitäkin Trump Towerista saa.

Poikkesimme muutamissa vaatekaupoissa etsien Jussille villakangastakkia. Talvi on tulossa eikä miehellä ole puvun kanssa päällystakkia. Ei löytynyt Tommy Hilfigerilta eikä Banana Republicilta sopivaa. Viereisellä Madison Avenuella on amerikkalaisten Calvin Kleinin ja Ralph Laurenin myymälät, joissa kalliiden mallistojen lisäksi on myös siedettävän hintaisia vaatteita, mutta niihin emme nyt jaksaneet (viereinen näillä kilometrien pituisilla kaduilla ei tarkoita välttämättä lähellä olevaa). Fifth Avenuen eksklusiivisten merkkien liikkeisiin ei voi astua ostomielellä, joten kävelimme niiden ohi ja menimme Applen lippulaivamyymälään kysymään kannettavan Macin mahdollisuudesta toistaa musiikkia kaiuttimesta (viime viikkoinen Sony-reissuhan osoittautui turhaksi). Se onnistuu seinän pistorasiaan laitettavan airport-lähettimen kautta, joka tunnistaa Macin ja lähettää sinne ladattua musiikkia kaiuttimeen. Emme ostaneet lähetintä vielä, koska meillä ei ole kaiutintakaan. Apple ei niitä valmista, joten ensin on tutkittava, minkä valmistajan kaiutin toimii Macin kanssa. Applen myymälässä oli niin paljon asiakkaita, etten muista nähneeni moista, työntekijöitäkin oli useita kymmeniä (ellei satoja), joten meitä palveltiin ruuhkasta huolimatta nopeasti. Siinä tohinan keskellä oli liikuttavaa, kun myymälän "tukipisteellä" myyjät kohteliaasti auttoivat keski- ja seniori-ikäisiä kansalaisia, jotka olivat tuoneet omat Macinsa mukaan ja tarvitsivat apua käytön kanssa. Herroilla ja rouvilla olivat kynät ja lehtiöt mukana ja muistiinpanoja syntyi sitä mukaan, kun myyjä neuvoi. Nyc Oravakin tarvitsee paljon tietokonetukea, onneksi sitä on kotona saatavilla (muttei aina noin kärsivällistä).

Lasikuutiosta astutaan alas Applen lippulaivamyymälään aivan Midtownin ja Upper East Siden rajalla. Takana lelukauppa FAO Schwarz, juuri se, missä Tom Hanks soitti lattiapianoa elokuvassa Big

Kävimme myös Crate & Barrelissa, tunnetussa sisustusmyymälässä. Sillä on paljon eurooppalaisia tavaroita myynnissä, tässä keskustan liikkeessä Marimekko on isosti esillä. Muuten suomalaisia tuotteita en kaupungissa juuri ole nähnyt. Poikkeuksena Fiskarsin sakset ja Pandan lakritsa, joita voi ostaa useammastakin paikasta. Brooklynin Ikeassa on Fiskarsin veitsenteroittimia, Made in Finland - yllättävää, sillä Suomessakaan enää harvoin saa kotimaassa tehtyä tavaraa. Täällä oman maan tuotantoa on enemmän, työvoima on niin edullista, ettei kaikkea kannata rahdata Kaukoidästä (esimerkiksi Rasmuksen Ikea-sänky on Yhdysvalloissa valmistettu).

Päivällinen kehutussa thai-ravintola Pong Srissa Theater Districtilla. Kuvut täynnä jatkoimme takin etsimistä ja kävelimme Broadwayta alas Macylle. Matkalla ohitimme kuhisevan Times Squaren. Valomeri on aina yhtä hämmästyttävä paikka, kaupallisuudesta ja turisteista huolimatta kiinnostava. Koko värikylläinen maisema on niin ikoninen, tuhansista kuvista tuttu. Selittämättömällä tavalla Nyc Orava pitää siitä. Macylla perheen isä kokeili useita takkeja, mutta ei vaan sitä oikeaa löytynyt. Amerikkalaisissa mitoituksissa on haasteensa, ne ovat usein melko väljiä. Lisäksi tavaratalon takit näyttivät tavattoman tylsiltä. Isän päällystakin lisäksi ostoslistassa luki pojalle vettähylkivät jalkineet ja sellaiset Macylta sentään saatiin. Hyvännäköiset ruskeat Timberlandin kengät, hinta sopiva, 67 taalaa.

Times Square

Tämä paikka ei nuku koskaan

Kotiin Lower East Siden Whole Foods -ruokakaupan kautta. Kolme viikkoa New Yorkissa ja vasta tänään Nyc Orava ehti yhteen noista New Yorkin ihanista luomumarketista. Näin iltasella kaupan viivottimella vedetyt tiskit olivat jo parilla sentillä heittäneet, mutta vieläkin, vain hetki ennen sulkemista, henkilökunta kävi ahkerasti omenoita ja paprikoita laittamassa jokaista omalle paikalleen, Whole Foodsissa ei ole kasoja.