NYC Orava

Volkswagen todella lähti laivan kyydissä kohti Eurooppaa luvatusti 22.10., mutta perillä se ei (tietenkään) ollut 16.11. Tärkeintä, että lähti. Ja aika viime tipassa lähtikin: vain kuusi päivää ennen Sandy-myrskyn iskua itärannikolle. New York -parka kärsi Sandysta pahoin, mutta vielä hurjempaa tuhoa nähtiin ja koettiin naapurissa, New Jerseyn kaupungissa, ja siellähän automme odotti laivaan lastausta. Onneksemme auto ja siihen pakattu omaisuutemme pääsivät Sandylta pakoon, mutta rakas New York huoletti - sydän syrjällään seurasin uutisia ja Jussi kaupungissa asuvien ystäviensä Facebook-sivuja. New Yorkin piirikunnista Staten Islandia Sandy moukaroi armottomasti, myrskyn 43 newyorkilaisesta kuolonuhrista Staten Islandissa asuvia oli yli puolet. Queensissa myrsky aiheutti tulipaloja, joissa ainakin 50 perhettä menetti talonsa. Manhattan tulvi pahoin ja Ala-Manhattanilla kesti pitkään palata normaaliin päiväjärjestykseen sähköineen ja metroineen. Brooklynia Sandy retuutti rajuimmin ran

Sunnuntaisin TV2 tuo lohtua New Yorkia ikävöivälle Minnalle. Ensin iltakymmenen jälkeen alkaa Bored to Death, amerikkalaisen HBO-tuotantoyhtiön komediasarja. Se kertoo kahdesta brooklynilaisesta hemmosta, jotka sekoilevat tutuilla mestoilla - siellä päin missä mekin asuimme. Viime jaksoa katsoessani vauhkoonnuin täysin enkä sohvalla pysynyt, kun tyypit kävivät niin Gowanuksessa kuin Red Hookissakin. Ihana New York -ilta jatkuu välittömästi toisella HBO:n puolituntisella, How to Make it in Americalla. Siinäkin kaksi kaverusta, jotka etsivät onneaan suuressa maailmassa, lähinnä Manhattanilla. Ja tuttuja maisemia vilisee silmissä: rakennuksia, ravintoloita, kauppoja, puistoja... Sarja on hyvin nycilainen, juuri tuollaista siellä on. Monet pikkuasiat, joihin ei aiemmin osannut leffoissa tai sarjoissa kiinnittää huomiota, näyttävät nyt kotoisilta. Minulle tuli koti-ikävä. New Yorkissahan Nyc Oravan koti on. Telkkarin ja valkokankaan lisäksi Isoon Omenaan törmää yllättävän usein suomalaist

Kaksi viikkoa Suomeen tulonsa jälkeen Jussi soitti Schumacherin kuljetusyhtiöön - missä on Volkkari, siitä ei ole kuulunut mitään ja haluamme auton sisältöineen kotiin. Jussi ei saanut yhteyshenkilöään kiinni, eikä soittopyyntöä noteerattu. Perjantaina 12.10. mies pisti sähköpostia firmaan ja vastaus oli aika tyly: yhtään ei kuulemma tiedä, koska auto lähtee. Saattaa mennä viikkoja, ehkä kuukausiakin. Ellei Jussi sitten maksa lisää. Toiset kaksituhatta jos pistää tilille, niin sitten joku viitsii vähän kiireemmällä aikataululla lastata Volkkarin konttiin, laivaan ja merille. Nyt paloi Jussilta, rauhalliselta ihmiseltä, käämi pahemman kerran. Niin aikataulu kuin rahasumma oli Amerikassa kirjallisesti sovittu ja allekirjoitettu - aikataulu petti jo viikkoja sitten ja vielä vaaditaan lisää rahaakin. Kaikkien kokemiemme huijausten ja palturin puhumisen joukossa tämä on ylittämätön - anteeksi kieleni - kusetus. Jussi kirjoitti äreän kohteliaan vastineen Schumacherille, vetosi tehtyyn diil