NYC Orava

Manhattanin yläkaupunkiin tiistaina. Ensin Yorkvilleen, jossa East Riverin rannalla sijaitsee yksi Nyc Oravan salaisista helmistä, Carl Schurz Park. Sen vehreydessä nautimme aurinkoisesta aamupäivästä. Carl Schurz Park Täällä eivät turistit häiritse East River Puistosta kävellen The Jewish Museumiin. Siellä on kaksi mielenkiintoista näyttelyä: Isaac Mizrahi - An Unruly History ja The Television Project. Ensimmäinen esittelee amerikanjuutalaisen muotisuunnittelija Mizrahin elämää ja työtä ja jälkimmäinen kertoo antisemitismista televisiossa. Mikäli kulttuuri kiinnostavaa New Yorkin kävijää, Jewish Museum kannattaa tsekata. Museo on kaunis ja siellä on usein hyviä projekteja. Nykyään sinne menevät myös herkkusuut; Lower East Siden legendaarinen, lohibageleistaan tunnettu Russ & Daughters -myymälä on perustanut satavuotisen historiansa kunniaksi kaksi ravintolaa, joista toisen Jewish Museumiin. Pieneen jonottamiseen tulee varautua, mutta se kannattaa. Ruoasta tääll

Kurren kamera ei enää maanantaina toiminut. Elämästä tuli heti vaikeaa. Manhattanilla onneksi yksi kameraliike huoltaa Nikonia, pojat lähtivät sinne ja kurre kipitti muille kaupoille. Kamerassa oli yllättävä, mutta helpohkosti selvitetty ongelma ja pian tapasimme Lord & Taylorilla. Taas siellä, koska tavaratalon viikonloppuna alkanut erikoisale jatkui vielä tänään. Niin jatkuu Jussin "mies uusiksi" -teemakin ja pakettiin pistettiin muutama paita. Kesän jälkeen jollekin työpaikalle astuu ihan eri mies, tai ainakin vuosiin eri vaatteissa. Tänään oli erityistä iltaohjelmaa, joten kotiin lähdettiin Manhattanilta ajoissa. Päivällinen uudessa Carroll Gardens - Cobble Hill-seudun ravintolassa, Numero 28 Pizzeriassa. Mitkä pizzat! Ihan loistavat, heti top kolmosessa. Eikä jäänyt nälkä, oli nimittäin pizzoilla kokoa. Pojat valmiina päivälliselle. Jussi on villiintynyt täällä ja osti valkoiset tennarit Pizzeria numero 28. Jälkikäteen arvioituna tuota alkuun pöytään kannet

Eiliset treffit eivät ihan päivälleen menneet nappiin, mutta tänään tapaaminen Minnan kanssa Park Slopessa onnistui. Paikaksi valitsimme kai Slopen suosituimman brussiravintolan, Stone Park Cafen. Ihana. Loistoruoat, täydellistä munakasta, täydelliset pannukakut. Ja hyvää seuraa. Nyc Orava suosittelee. Stone Park Cafe Park Slopesta R-junalla (metrojahan kutsutaan täällä juniksi) Manhattanille, Fifth Avenuen äveriästä tunnelmaa haistelemaan. Sitä siellä tosin ovat haistelemassa muutkin turistit, joten aika valjuksi tunnelma jää. Hienoa toki on. Joku on halunnut kommentoida plastiikkakirurgiaa metrovaunussa Fifth Avenue Fifth Avenue, St Patrick's Cathedralin rappusilla St Patricks's Cathedral on Yhdysvaltain suurin katolinen katedraali. Se on valmistunut vuonna 1878 ja sitä pidetään New Yorkin hienoimpana uugoottilaisena rakennuksena. Kirkkoa restauroitiin äskettäin pitkään ja kalliisti; nyt sen voi taas nähdä kaikessa komeudessaan Fifth Avenue, pä

Lauantaibrunssille Brooklynin Park Slopeen ja tuttuun ravintola Pure Bistroon. Tarkoituksena oli tavata siellä New Yorkin ystävämme Minna. Ei kuitenkaan tavattu, koska Jussi erehtyi päivästä - brunssi olikin sovittu huomiseksi sunnuntaiksi. Puren aamiaistarjoilun muistelin parin vuoden takaa erittäin hyväksi, mutta ainakaan pannukakut eivät enää oikein maistuneet (tai maistuivat, mutta tympeiltä). Ne valmistetaan nykyään kokojyvävehnäjauhoista, ajatuksena varmaankin terveellisyys. Huono ajatus. Park Slopeen tulo ei kuitenkaan turhaa ollut, sillä treffasimme siellä - pikaisesti, mutta kuitenkin - Jussin entisen YK-työkaverin ja hänen vaimonsa. Jäimme vielä muutamaksi hetkeksi hengailemaan viehättävään Slopeen ja sitten otimme metron Manhattanille. Manhattanilla ihanaan Bryant Parkiin. Aurinko helli ja pilvenpiirtäjät kimalsivat kilpaa. Brooklyn on koti, mutta on Manhattan komea. Nyc Orava tarvitsee kummatkin. Bryant Park Rasmusta ei Jussin Starbucks-boikotit heilauta Toi

Eiliset shoppailut Downtown Brooklynissa piti futismatsin (jota ei sitten nähtykään) takia lopettaa turhan aikaisin, joten tänään perjantaina jatkettiin. Suunnistimme Brooklynin Macyyn. Se on ihan oma maailmansa Manhattanin Macyyn verrattuna; Bruksusta puuttuvat turistit ja valikoima on suppeampi, mutta tunnelma aito - täällä käyvät paikalliset. Ehkä juuri sen takia saa varautua kassajonoon. Siinä nimittäin kestää, kun kaivetaan kaikki mahdolliset lehdistä ja mainosposteista saksitut alekupongit esiin ja ruvetaan käymään kauppaa. Ostoksille rupesin minäkin ja kassavuoroa odottaessa se tuntui pahalta erehdykseltä. Edessäni asioi rouva, jolla oli tolkuton kasa vaatteita ostettavanaan. Myyjä löi ne kaikki kassaan ja viikkasi ostoskasseihin ja kun tuli maksun aika, eivät kupongit kelvanneetkaaan, vaatteet kun olivat final sale -rekistä. Tätä oli asiakkaan hyvin vaikea hyväksyä. Amerikkalaisten on pakko rakastaa kuponkejaan, koska ne ovat voimissaan vielä 2010-luvulla. Suomalaisen järki-i