Laiskottelua

Lauantai ei olisi voinut olla rennompi. Tarkoitus oli siivota koko kämppä, mutta uurastettuamme pojan huoneen tip top -kuntoon (pelkästään vuodevaatteiden vaihtamiseen menee takuulla puoli tuntia, sänky on niin leveä ja korkea, että lakanan laittaminen on alle kaksimetrisillä käsillä melkein mahdotonta) enää huvitti vain löhöäminen. Miten näin vähillä huonekaluilla ja tavaroilla, ylipäätään länsimaisittain olemattomalla omaisuudella saa sotkun aikaan? Ei ole sellaista pöytää tai tasoa tai pintaa, missä ei jonkinlaista paperia makaisi. Astioita on mahdottoman vähän, mutta niiden muutamienkin astianpesukoneeseen laittaminen tuntuu välillä työläältä ja puhtaan pyykin silittäminen vasta onkin vaivalloista. No, en enempää huolinut moisesta, tänään on paljon parempaa tekemistä. Andrew on nimittäin tuonut portillemme muutamankin eksyksissä olleen The New York Timesin numeron ja aion paneutua niihin.

 Siivottuamme Rasmuksen huoneen otin kuvan siististä hyllystä (hylly on huoneen ainoa, vaatelipaston ylätaso). Kännykkää, kuulokkeita (joilla voi kuunnella kännykästä sinne ladattua musiikkia), Playstationia peleineen ja skeittilautaa kuvassa ei ole, mutta muuten kaverin maallinen omaisuus Brooklynissa lepää siinä. Keskellä komeilee Tenavat-joulukalenteri. Seinällä ainoana koristeena on serkkupojan taiteilema ja lähettämä raketti. Pienelläkin tavaramäärällä pärjää, mutta kavereitta on tylsää, nyt kaivataan niitä

"Mikään ei ole vanhempi kuin eilinen sanomalehti" ei aivan pidä paikkaansa New York Timesin kohdalla. Uutiset ovat tietenkin ollutta ja mennyttä, mutta lehden päivittäiset kulttuurisivut sekä viikonpäivittäin vaihtuvat teemasivut ovat mielenkiintoiset ja informatiiviset, niistä riittää luettavaa seuraavaksikin päiväksi. Niistä myös ymmärrän jotakin, koska ne ovat yleensä jossain määrin viihteelliset.

Nyc Oravan mielestä parhaat teemasivut ovat keskiviikon Dining, torstain Styles & Home sekä perjantain Weekend, Arts, Escapes. Torstain Style-sivuilla on Scene City -osio, josta voi bongailla, ketkä julkkikset ovat olleet missäkin ja ihmetellä, miksen minäkin ollut siellä. Viime tiistaina esimerkiksi Museum of Modern Artissa (MoMA) on ollut Film Benefit -ilta ja sinne on punaista mattoa pitkin astellut niin filmitähteä, elokuvaohjaajaa kuin Voguen päätoimittajaa. Sunnuntain sanomalehti on todella tuhti paketti (erikoista on, että sen teemasivut ja liitteet tulevat myös lauantain lehden välissä). Sunnuntaina teemasivujen aiheena on matkailu. Hauska sattuma, että juuri nyt oli juttu Kööpenhaminasta ja sen ravintoloista, viime vuonna maailman parhaaksi ravintolaksi valittu Noma on poikinut kaupungille mainetta ja liudan muitakin erinomaisia ruokapaikkoja. Jussi ja Emilia eivät Michelin-ravintolassa illallistaneet, mutta olivat kuitenkin syömässä The New York Timesin mukaan juuri siinä kaupungissa, missä trendikkään herkkusuun kuuluukin olla. Vaikka lehden arkinumeroissa on tyyliä ja taidetta sivutolkulla, vielä sunnuntainakin sitä piisaa. Nyc Orava odottaa, koska huomaa itsensä On the Street -palstalta, jossa on kuvia tavallisista ihmisistä New Yorkin kaduilla - toki tavallista paremman näköisissä vermeissä. Sunnuntaisin ilmestyvät myös kirjaliite sekä The New York Times Magazine (muistuttaa Hesarin Kuukausiliitettä). Jos tämän kaiken aikoisi edes pintapuolisesti lukaista (uutisista, politiikasta, taloudesta ja urheilustahan en ole edes maininnut), ei muuta tekemistä tarvitsisikaan keksiä. Siinä se vuosi menisi.

Pistimme pojan kanssa nenät ulos vain päivällisostosten ajaksi. Nekin teimme kotikadulla, Metin ruokakaupassa ja Mazzolan leipomossa. Viimeksi mainittu on kohonnut suosikkipaakariksemme, sen cannolit, croissantit ja bagelit ovat vertaansa vailla.

Illalla perheen isä tuli kotiin. Ei tullut kaipuuta Helsinkiin, vaikka ihan nurkilla kävikin. Mutta Kööpenhamina kuulemma oli varsin kotoisa ja tanskalaiset kuin veljiä. Suomesta Tanskaan matkustettaessa paikalliset vaikuttavat avoimilta ja hersyviltä, elämästä nauttivilta, siis erilaisilta kuin suomalaiset. Yhdysvalloista Tanskaan mennessä vaikutelma on aivan päinvastainen: tanskalaiset tuntuvat tutuilta, jähmeiltä ja hiljaisilta kuin suomalaiset.