Aamu käynnistyi smoothiella ja The New York Timesin kulttuurisivuilla, jotka alkavat sivulta C1 ja päättyvät sivulle C37. Luovutin aika nopeasti. Tarkemmin katsoin, mitä elokuvia menee (liikaa) ja, ketkä pop-artistit konsertoivat (liian moni) kaupungissa. Taidemuseoiden näyttelyt ja pikainen silmäys Broadwayn esityksistä, siinä on Nyc Oravalle riittävästi. New York on kulttuuripääkaupunki aina.
Päivittäisen sanomalehden lisäksi olemme saaneet muutakin postia, se on aina mukavaa, mutta täällä kaukana sukulaisista ja ystävistä sitä oikein odottaa. Tänään tuli varmasti Suomi-USA postinkannon ennätys, kuori leimattu Suomessa 2.11. ja meidän postilokerossamme 4.11. Viikko on ollut ennen tätä vakioaika.
Kontista uutisia: se on lähtenyt Helsingin satamasta vasta viikko sen jälkeen, kun minä ja Rasmus olimme jo saapuneet New Yorkiin. Taas hoputettiin pientä ihmistä, tiukalla aikataululla oli laitettava kaikki valmiiksi ja sitten kontti lojuu jossain päivätolkulla. Onneksi täällä on ollut lauantaisen lumimyräkän jälkeen poutaista ja lämmintä (noin 15 celsius-astetta), eikä talvitakkeja vielä tarvita. Tavaramme saapunevat kaupunkiin marraskuun puolivälissä.
Ihme on tapahtunut - Jussi on saanut amerikkalaisen luottokortin. Kortin myönsi YK:n yhteistyöpankki, joka avasi miehelle syksyllä amerikkalaisen tilin palkanmaksua varten. Paikallinen kortti helpottaa arjessa kummasti; suomalaisen pankin luottokortti on liian konstikas, koska sen laskua on maksettava euroilla, ja Jussin palkka tulee tietenkin dollareina. Jussi on edelleen Yhdysvalloissa luottotiedoton, mutta korttia käyttämällä ja aina ajallaan laskun maksamalla hän kerryttää luottohistoriaansa ja tulee lopulta luottokelpoiseksi. Täällä on siis pakko vinguttaa visaa todistaakseen kunniallisuutensa.
Kaikki eivät ehkä koskaan tule luottokelpoisiksi, ainakaan eräs Rashid. Alusta saakka Jussi on saanut enemmän tai vähemmän vihaisia, Rashidia kysyviä soittoja puhelimeensa. Prepaid-liittymän numero, joka Jussille annettiin, on nähtävästi kuulunut aiemmin tälle kaverille. Jussi halusi säästää numeron prepaidista luopuessaan, koska oli jakanut sitä jo niin monille. Valitettavasti soitot Rashidille seuraavat perässä. Valtaosa niistä on perintäfirmasta. Puheluista ei pääse eroon, koska ne ovat automaattisia ja tunnistavat tietyn vastauksen: kun Jussi sanoo, ettei ole Rashid, puhelu katkeaa. Ja taas tulee uusi soitto. Vaihtoehtona olisi vastata olevansa etsitty mies. Silloin todennäköisesti pääsisi keskustelemaan elävän ihmisen kanssa ja selvittämään asiaa. Mutta, minkälainen show siitä sitten syntyisi, kun olisi ensin väittänyt olevansa joku muu... Isossa Omenassa eivät asiat mene helpoimman kautta, joten pitää varmaan varautua kohta perintämiehiin ovella.
Tavarat ovat Henry Streetilla löytäneet paikkansa, meillä on ihan viihtyisä pesä. Kunhan remonttimiehet tekevät vielä muutaman rästihomman (patterit paahtavat edelleen tulikuumina) ja ratkaisemme niin Playstation- kuin musiikinkuunteluongelmamme, Amerikan koti on valmis.
Lähellämme on ihanan näköinen kahvila, Brooklyn Farmacy & Soda Fountain - olen säästellyt sitä oikein hyvään hetkeen. Tänään, viikonlopun kunniaksi se hetki koitti. Jussi herkutteli omenapiiraalla, Rasmus pirtelöllä ja Nyc Orava täydellisellä suklaajäätelöllä. Tämän maan jäätelölle ei ole voittanutta, harvoin saa muuta kuin erinomaista. Hyvä päätös perjantaille.
 |
| Rasmuksen huone, ikkunat ovat takapihalle. Kattovalaisimet olivat kaikkialla valmiina, muun sisustuksen olemme itse hankkineet kaihtimista alkaen. Jussi on kunnostautunut huonekalujen kokoamisessa - "tykkää" tehdä hommaa useaan kertaan, seuraavaksi saa vaihtaa Rasmuksen yöpöydän kaapinoven oikein päin |
 |
| Rasmuksen huone on tosi pieni, sängyn päätyyn mahtuu vaivoin vaatelipasto. Ovi avautuu keittiöön |
 |
| Master bedroom. Ikkunoiden edessä ovat talon roskikset (ihan siistit) ja kotikatumme |
 |
| 300 taalan päiväpeitto 50 taalalla, aika hyvä diili |
 |
| Valaisin on aikamoinen, mutta kesäkuumalla varmasti ehdoton. Oikeanpuoleinen ovi menee eteiseen, edessä lasiset pariovet oleskelu- ja ruokailutilaan. Kuvan keskellä oleva valkoinen ovi avaa asunnon toisen säilytystilan, Jussin kaapin. Sinne mahtuu henkarivaatteet ja osa matkalaukuista |
 |
| Ikkunan vieressä vaatelipasto. Oikealla Minnan kaappi henkarivaatteille ja matkalaukuille. Edessä olevassa syvennyksessä Nyc Orava voisi pitää esillä nättejä korkokenkiään, mutta ei niitä mahtunut reissuun mukaan kuin kaksi paria |
 |
| Brooklyn Farmacy & Soda Fountainessa saa yhdellä sentillä punnita itsensä ja viidellä sentillä horoskoopin siihen päälle |
 |
| Herkkuhetki. Kahvila on hurmaava ja kuten nimi antaa aavistaa, muistuttaa vanhanaikaista apteekkia |
Pesä on siis valmis! Oikein viihtyisän näköistä, juuri sellaista että pieni eläinperhe viihtyy.
VastaaPoista