The New York City Marathon

Nyc Orava ja Jussi heräsivät aamuyöstä kolinaan, joka kuului etupihaltamme, heti makuuhuoneen ikkunoiden takaa. Emme edes raottaneet kaihtimia, koska aavistimme välittömästi, että roskisdyykkarihan siellä. Roskiksilla käy talon muiden asukkaiden lisäksi ihmeellistä porukkaa vähän väliä, öin ja päivin.

Jätteiden keruu tässä kaupungissa on meille suuri mysteeri. Vuokraisännältämme (juhlallisesti landlord) olemme kuulleet, että William hakee talon roskat kahdesti viikossa. Kuka on William ja mitä hän tekee roskille? Kuka on palkannut Williamin? Ja miksi talon edessä on välillä jäteauto, vaikka William ei aja sellaista? Onko kaikilla taloilla oma Williaminsa? No, huolehtipa jätteistä kuka tahansa, niin talojen asukkaille homma on tehty helpoksi: kunhan laittaa roskansa oikeisiin pönttöihin (lähes kaiken voi biojätteitä lukuunottamatta lajitella, niin lasin, paperin, pahvin, metallin kuin muovinkin). Mitään ei tarvitse itse raahata minnekään. Vaikka vanhan sohvan voi laittaa pokkana jalkakäytävälle ja odottaa, että joku vie sen pois (jollei joku tarvitseva, niin sitten varmaan joku "jätemies").

Kuten tänäkin aamuna, roskiksillamme käyvät myös dyykkarit. He etsivät lähinnä palautuspulloja. Pulloista saa kaupassa vain viisi senttiä, joten monille ei maksa vaivaa viedä niitä kauppaan, ennemmin laittavat ne kierrätysroska-astiaan. Sieltä niitä sitten noukitaan ja kun pulloja on satoja, on saaliilla jo arvoa. Kanssaihmiset suhtautuvat dyykkareihin asiallisesti, heitä ei hätistellä pois. Täällä tiedetään, että moni tarvitsee kipeästi lisätuloja.

Vain pari yötä aiemmin heräsin edellisen kerran ikkunoidemme takaa tuleviin ääniin, roska-astioiden kansien kolistelun lisäksi erotin selvästi naapuritalon tutun miehen ja hänen vaimonsa äänet. Mitä ihmettä he tekivät? Heillä nimittäin on ihan omat roskiksensa. Etupihamme elämä on kuin dekkarista - Roskalaatikoiden arvoitus. 

Tänään sunnuntaina juostiin New Yorkin Marathon. Vuodesta 1970 järjestetty, yksi maailman suurimmista juoksutapahtumista piti tietenkin nähdä. Maratonin reitti kulkee New Yorkin jokaisen viiden piirikunnan läpi. Se alkaa Staten Islandin Verrazano Bridgelta (silta yhdistää Staten Islandin ja Brooklynin) ja loppuu Manhattanin Central Parkiin. Päivän New York Timesissa on mielenkiintoinen artikkeli, kuinka alueet ovat muuttuneet 40 vuodessa; alla on linkki lehden nettisivulle, jossa on aiheesta erittäin hyvin tehty parin minuutin animaatio (klikkaa osoitetta alla ja kaaviokuvan tullessa näkyviin, klikkaa siinä keskellä olevaa nuolta). Tänä vuonna osallistujia oli yli 47 000 ja enemmänkin olisi tulijoita ollut osallistumismaksusta huolimatta. Maratonille pääseekin vain, jos on riittävän hyvä juoksija, saa paikan arvonnassa tai on mukana hyväntekeväisyysjuoksijana.

http://www.nytimes.com/interactive/2011/11/05/nyregion/the-evolving-neighborhoods-along-the-marathon.html?scp=2&sq=marathon&st=cse

Me katsoimme tapahtumaa Brooklynissa, Gowanuksen ja Park Slopen rajalla, Fourth Avenuella. Ehdimme juuri aamukymmeneksi sinne, kun miesten "kuuma ryhmä" ohitti paikan. Maratonille lähetetään juoksijoita eri joukoissa, ensin vammaisurheilijat ja sitten kärkijuoksijat, jotteivat he sotkeudu harrastelijoiden jalkoihin. Park Slopen tienoille ehditään juoksun alussa, noin seitsemän kilometrin kohdalla, joten osallistujat ovat vielä hyvässä vedossa.

New York City on tässä. Siihen kuuluvat Brooklyn (keltaisella), Queens (oranssilla), The Bronx (punaisella), Staten Island (violetilla) ja tietenkin se kaikkein kuuluisin pieni kaistale, Manhattan (sinisellä). Queensissa on vaaleammalla sinisellä merkitty kaksi lentokenttää (isompi on JFK, pienempi LaGuardia)

New York Marathon. Brooklynin Fourth Avenuen varrelle oli kerääntynyt paljon katsojia, osa seuraa talojen katoilla juoksua

Marathon-reitti on merkitty orassein lipuin lyhtypylväisiin

Ensimmäiseksi matkaan lähetetään vammaisurheilijat, kannustushuudot heille ovat kovimmat

Nyc Orava haltioitui mahtavasta tunnelmasta. Kadulla oli paljon ihmisiä, mutta silti juoksua pystyi seuraamaan (Manhattanilla ei varmaankaan väentungoksessa olisi nähnyt mitään). Paikalla oli bändi, ohjelmistossaan parhaat populaarimusiikin klassikot, aurinko helotti, katsojat olivat iloisia. Ne juoksijat (eli valtaosa), jotka tulivat Isoon Omenaan voittamaan itsensä, eivät kisaa, olivat hyväntuulisia ja vastasivat ilmein ja elein yleisön hurrauksiin. Osallistujia näytti tulleen ympäri telluksen, suomalaisia huomasimme neljä - ja kajautimme "Hyvä Suomi!". Eniten juoksijoita oli tietenkin Amerikan mantereelta, niin Yhdysvalloista kuin Etelä-Amerikan valtioista. Silmiinpistävän paljon ruotsalaisia, ranskalaisia ja saksalaisia. Myös norjalaisia ja svetsiläisiä kiiti ohitsemme. Eurooppalainen osallistuja ei voi olla aivan varaton, sponsoroimattomalle sunnuntaijuoksijalle New York Marathon ei ole halpa reissu. Olikin jotenkin hupaisaa, kun varakkaat valkoiset olivat matkustaneet sankoin joukoin kaupunkiin juoksemaan ja sitten yhtäkään valkoista ei ole "kuumassa ryhmässä". Ihan toiset kaverit keräävät potin tässäkin urheilulajissa. Miesten lähdön voitti Kenian Geoffrey Mutai New Yorkin Marathonin kaikkien aikojen kovimmalla tuloksella 2:05:06. Siinä on 42 kilometriä tultu aika haipakalla. Naisista paras oli Etiopian Firehiwot Dado ajalla 2:23:15. Naisten kakkonen on kotoisin New Yorkin The Bronxista, siellä on kadun varrella takuulla kannustettu.

Katsomopaikka voi löytyä mistä vain

Osa juoksijoista riehaantui täysin, kun huomasivat kadun varrella tuttuja kannustajia. Nämä tytöt eivät oikein malttaneet jatkaa matkaa. Norjan mies ihmettelee moista

Tästä suunnasta (Brooklynin Bay Ridgesta) maratoonareita tulee tuhansittain

Ja tuohon suuntaan (Brooklynin Fort Greeneen) he jatkavat, vielä noin 35 pitkää kilometriä jäljellä...

Kaupugin kovasti arvostetut palomiehet (FDNY) tarkkailevat poliisin ohella juoksua

Tsemppausta äidille!

Pari tuntia urheilua, sitten Jussi vei Nyc Oravan ja poikasen tutustumaan Park Slopeen. Kiva, mutta kyllä Carroll Gardensimme on vielä hurmaavampi - emme tosin ehtineet Slopen komeimmalle alueelle Prospect Parkin kulmille. Kävelimme kaupunginosan omaa Fifth Avenueta, jossa on paljon kauppoja ja ravintoloita. Park Slope on astetta rennompi kuin Carroll Gardens. Tänne hipsterit ovat muuttaneet perustaakseen perheen. Yli viisikymppisiä ei näkynyt juurikaan, lapsiperheitä paljon. Ravintolatarjonta Carroll Gardensissa ehkä monipuolisempi, Nyc Oravan tykkäämä Mondon New Yorkin opas kertookin, että siellä (eli meillä) on Brooklynin kiinnostavimmat uudet ruokapaikat. Mutta, jos Jussi olisi meille löytänyt asunnon Park Slopesta, olisin oikein onnellinen. Rasmuksella oli mukana skeitti ja kävimme Slopen skeittipuistossa. Hienolla ilmalla oli paljon nuoria rampeilla; harmillista, että tämäkin puisto on meiltä aika kaukana (puolen tunnin kävely).

Maratonista innoittuneena perheen isä vetäisi illalla päälleen juoksutrikoot ja noin kymmenen kilometrin lenkin, Prospect Parkiin ja takaisin.