Viimeinkin musiikkia
Jussin työmatkan terveiset vaimolle olivat melko köykäiset, teetä Kööpenhaminasta ja englantilainen muotilehti Heathrown välilaskukentältä. Odotetuimmat tuliaiset tulivatkin Suomesta. Emilia oli hakenut kotoamme vähän vaatteita, astioita ja pikkutavaraa. Sellaista, mitä vasta täällä huomasimme kaipaavamme. Konttiinkaan en ollut ymmärtänyt pakata tai sinne ei mahtunut kaikkea välttämätöntä, mutta onneksi lapsonen toimi nyt kuriirina Kööpenhaminaan saakka. Jussi sai juuri ja juuri ilman ylipainomaksua tavarat New Yorkiin.
Sunnuntain lämmin sää houkutteli ulos ja kahvilaan. Smith Streetin Patisserie Provencen leivokset olivat maittavia ja Jean Jacques tarjoili hurmaavalla ranskan aksentillaan. Eurooppalainen tunnelma ja eurooppalaiset hinnat, seitsemän taalan leivos on Brooklynissa kallis.
Iltapäivällä Manhattanin Sohoon ostoksille. Tutulla F-junalla parin pysäkin päähän Jay Street MetroTechin asemalle ja siellä vaihto A-junaan. Jäimme pois Canal Streetilla Manhattanin Tribecassa. Kävelimme Broadwayta Sohoon äänentoistoliike Bosen myymälään. Siellä meitä palveli niin erinomainen myyjä, että kassiin laitettiin se, mitä tultiin hakemaankin: pieni, tiiliskiven kokoinen kaiutin, jonka kautta voimme kotona kuunnella tietokoneeseen ladattua musiikkia. Se toimii kovaäänisenä myös, jos katsomme tietokoneelta DVD-leffoja. Suomesta tuotuja elokuviahan voimme pyörittää vain läppäriltämme, ruutu ei ole suuri ja koneen oma äänentoisto heikko, joten Bose tuo edes vähän elokuvamaista tunnelmaa kelpo soundillaan.
Nyc Oravan kosmetiikkavarasto on ehtymässä, Sohossa sitä täydennettiin hieman kakkos-Bloomingdalesilla (päämyymälä sijaitsee Upper East Sidella) sekä ihanassa kosmetiikkataivaassa Sephorassa. Ranskalainen Sephora löytyy monesta maailman metropolista, minulle sen liikkeet ovat tuttuja vain Yhdysvalloista. Palvelu on aina ystävällistä ja ainakin puolet tuotemerkeistä on Suomessa tuntemattomia (kuten karkkikaupassakin, on kiva katsella ja kokeilla uusia nameja). Parasta on, että kalliimpiakin huulikiiltoja ja puuterirasioita voi rauhassa hypistellä, toisin kuin tavaratalojen hajuveden tuoksuisilla osastoilla, joissa ei tiskin ja myyjän eteen viitsi jäädä vain ihmettelemään kauneudenhoidon yltäkylläistä maailmaa. Nyc Oravalla on ollut pari vuotta Sephora-kortti ja se vasta mainio yllätyskortti onkin (kortti myönnetään, vaikkei USA:ssa asuisikaan). Ostoksista ropisee pisteitä ja niillä saa aina seuraavalla ostokerralla kivoja lahjoja, niin nytkin (olin heinäkuun lomamatkalla käynyt Sephorassa). Turhamaisuus sallittakoon elämän pikku eliksiirinä.
Nyc Orava viihtyy Brooklynissa erinomaisesti, mutta vaikuttuu aina Manhattanin suuruudesta. Ihmiset ja rakennukset, koko ympäristön kirjavuus ja ilmapiirin - miten sen kuvailisi - vapaus hurmaa. Suurkaupungissa kun ollaan, tulee koko ajan jotakin uutta ja ihmeellistä vastaan. Aivan kuten Brooklynissa, Manhattanillakin alueet muuttuvat nopeasti: pari korttelia eteenpäin ja tunnelma saattaa olla jo ihan toista. Esimerkiksi supertyylikkäiden kaupunginosien Sohon ja Tribecan kainalosta, Canal Streetin ja Broadwayn kulmasta (tämänpäiväisen metroasemamme vieressä) löytyy yksi kaupungin suurimmista väärennettyjen design-laukkujen myyntipaikoista. Onhan se älytöntä, kun kaverit keskellä jalkakäytävää vetelevät muovipusseista niin vuittonia kuin chanelia ja kymmenet ihan asiallisen näköiset naiset ostavat niitä pilkkahintaan. Siitä hulinasta vain pienen matkan päässä on juuri avattu amerikkalainen luksusteepuoti Harney & Sons, jossa henkilökunta hillitysti palvelee asiakkaita ja maistelutiskillä hauduttaa kellojen kanssa erilaisia teelaatuja. Minä sain pikkukupillisen juuri oikea-aikaisesti tehtyä Payang Golden Tips -teetä, hinta 50 dollaria kahdelta unssilta (57 grammaa). Olipa pehmeän makuista mustaa teetä, mutta kotiin lähti paketillinen kukkaroystävällisempää Earl Grayta.
Vielä ennen illallista hifistelyä Sohossa: sisustusliike Crate & Barrelin nuorekkaassa sisarliikkeessä CB2:ssa katselimme vaihtoehtoja Ikealle (myöhäistä tietenkin), Conversen lippulaivamyymälässä hämmästelimme tennareiden väri- ja mallimäärää ja vielä snobbailun vuoksi haimme newyorkilaisesta instituutiosta, herkkumyymälä Dean & Delucasta leipää (eikä mitä tahansa leipää, vaan manhattanilaisten suosikkia Amy's Breadia).
Illan pimetessä takaisin trendikkääseen Tribecaan, siellä on paljon päheitä ruokapaikkoja. Huomasimme sattumoisin Macaon, makeasti sisustetun portugalilais-aasialaisen ravintolan. Aivan kuin olisimme siirtyneet sata vuotta ajassa taaksepäin jonnekin kiinalaiseen, hämyiseen oopiumiluolaan. Ennen saliin astumista selasimme pikaisesti ruokalistaa baaritiskillä (Manhattanilla hintataso on tarkastettava) ja yhtäkkiä raamikas baarimikko lausuu: "Kaikki on hyvää". Kaveri on 5-vuotiaana muuttanut Suomesta, ymmärtää kieltä, muttei oikein osaa puhua sitä enää. Ja oikeassa hän oli - ruoka maittoi, jaettavaksi tarkoitetut annokset suuria, palvelu erinomaista (ja pakko olla Jussin kanssa samaa mieltä, tarjoilijattaret hyvin sieviä), kaiken kukkuraksi lasku oli pienempi kuin ranskalaisella päiväkahvilla Smith Streetilla.
Kotona pistimme samantien Bosen seinään. Kas ihmettä: elektroninen laite, joka toimii ensi kosketuksesta. Se tunnistaa kannettavan tietokoneemme langattomasti, joten niitä ei tarvitse kytkeä toisiinsa piuhalla. Läppäri voi olla asunnossamme melkein missä vain ja Bose löysi paikan ruokailutilasta, josta kuuluvuus on paras kaikkiin neliöihin, myös keittiöön (ruoanlaitto ja musiikki kuuluvat yhteen). Viimein taloutemme tekniikka on hoidettu ja härvelit pelittävät (no, puhelimet kyllä pätkivät).
Sunnuntain lämmin sää houkutteli ulos ja kahvilaan. Smith Streetin Patisserie Provencen leivokset olivat maittavia ja Jean Jacques tarjoili hurmaavalla ranskan aksentillaan. Eurooppalainen tunnelma ja eurooppalaiset hinnat, seitsemän taalan leivos on Brooklynissa kallis.
Iltapäivällä Manhattanin Sohoon ostoksille. Tutulla F-junalla parin pysäkin päähän Jay Street MetroTechin asemalle ja siellä vaihto A-junaan. Jäimme pois Canal Streetilla Manhattanin Tribecassa. Kävelimme Broadwayta Sohoon äänentoistoliike Bosen myymälään. Siellä meitä palveli niin erinomainen myyjä, että kassiin laitettiin se, mitä tultiin hakemaankin: pieni, tiiliskiven kokoinen kaiutin, jonka kautta voimme kotona kuunnella tietokoneeseen ladattua musiikkia. Se toimii kovaäänisenä myös, jos katsomme tietokoneelta DVD-leffoja. Suomesta tuotuja elokuviahan voimme pyörittää vain läppäriltämme, ruutu ei ole suuri ja koneen oma äänentoisto heikko, joten Bose tuo edes vähän elokuvamaista tunnelmaa kelpo soundillaan.
Nyc Oravan kosmetiikkavarasto on ehtymässä, Sohossa sitä täydennettiin hieman kakkos-Bloomingdalesilla (päämyymälä sijaitsee Upper East Sidella) sekä ihanassa kosmetiikkataivaassa Sephorassa. Ranskalainen Sephora löytyy monesta maailman metropolista, minulle sen liikkeet ovat tuttuja vain Yhdysvalloista. Palvelu on aina ystävällistä ja ainakin puolet tuotemerkeistä on Suomessa tuntemattomia (kuten karkkikaupassakin, on kiva katsella ja kokeilla uusia nameja). Parasta on, että kalliimpiakin huulikiiltoja ja puuterirasioita voi rauhassa hypistellä, toisin kuin tavaratalojen hajuveden tuoksuisilla osastoilla, joissa ei tiskin ja myyjän eteen viitsi jäädä vain ihmettelemään kauneudenhoidon yltäkylläistä maailmaa. Nyc Oravalla on ollut pari vuotta Sephora-kortti ja se vasta mainio yllätyskortti onkin (kortti myönnetään, vaikkei USA:ssa asuisikaan). Ostoksista ropisee pisteitä ja niillä saa aina seuraavalla ostokerralla kivoja lahjoja, niin nytkin (olin heinäkuun lomamatkalla käynyt Sephorassa). Turhamaisuus sallittakoon elämän pikku eliksiirinä.
Nyc Orava viihtyy Brooklynissa erinomaisesti, mutta vaikuttuu aina Manhattanin suuruudesta. Ihmiset ja rakennukset, koko ympäristön kirjavuus ja ilmapiirin - miten sen kuvailisi - vapaus hurmaa. Suurkaupungissa kun ollaan, tulee koko ajan jotakin uutta ja ihmeellistä vastaan. Aivan kuten Brooklynissa, Manhattanillakin alueet muuttuvat nopeasti: pari korttelia eteenpäin ja tunnelma saattaa olla jo ihan toista. Esimerkiksi supertyylikkäiden kaupunginosien Sohon ja Tribecan kainalosta, Canal Streetin ja Broadwayn kulmasta (tämänpäiväisen metroasemamme vieressä) löytyy yksi kaupungin suurimmista väärennettyjen design-laukkujen myyntipaikoista. Onhan se älytöntä, kun kaverit keskellä jalkakäytävää vetelevät muovipusseista niin vuittonia kuin chanelia ja kymmenet ihan asiallisen näköiset naiset ostavat niitä pilkkahintaan. Siitä hulinasta vain pienen matkan päässä on juuri avattu amerikkalainen luksusteepuoti Harney & Sons, jossa henkilökunta hillitysti palvelee asiakkaita ja maistelutiskillä hauduttaa kellojen kanssa erilaisia teelaatuja. Minä sain pikkukupillisen juuri oikea-aikaisesti tehtyä Payang Golden Tips -teetä, hinta 50 dollaria kahdelta unssilta (57 grammaa). Olipa pehmeän makuista mustaa teetä, mutta kotiin lähti paketillinen kukkaroystävällisempää Earl Grayta.
Vielä ennen illallista hifistelyä Sohossa: sisustusliike Crate & Barrelin nuorekkaassa sisarliikkeessä CB2:ssa katselimme vaihtoehtoja Ikealle (myöhäistä tietenkin), Conversen lippulaivamyymälässä hämmästelimme tennareiden väri- ja mallimäärää ja vielä snobbailun vuoksi haimme newyorkilaisesta instituutiosta, herkkumyymälä Dean & Delucasta leipää (eikä mitä tahansa leipää, vaan manhattanilaisten suosikkia Amy's Breadia).
Illan pimetessä takaisin trendikkääseen Tribecaan, siellä on paljon päheitä ruokapaikkoja. Huomasimme sattumoisin Macaon, makeasti sisustetun portugalilais-aasialaisen ravintolan. Aivan kuin olisimme siirtyneet sata vuotta ajassa taaksepäin jonnekin kiinalaiseen, hämyiseen oopiumiluolaan. Ennen saliin astumista selasimme pikaisesti ruokalistaa baaritiskillä (Manhattanilla hintataso on tarkastettava) ja yhtäkkiä raamikas baarimikko lausuu: "Kaikki on hyvää". Kaveri on 5-vuotiaana muuttanut Suomesta, ymmärtää kieltä, muttei oikein osaa puhua sitä enää. Ja oikeassa hän oli - ruoka maittoi, jaettavaksi tarkoitetut annokset suuria, palvelu erinomaista (ja pakko olla Jussin kanssa samaa mieltä, tarjoilijattaret hyvin sieviä), kaiken kukkuraksi lasku oli pienempi kuin ranskalaisella päiväkahvilla Smith Streetilla.
 |
| Restaurant Macao |
Kommentit
Lähetä kommentti