NYC Orava

Maanantaina kurre kipaisi Manhattanille, paljon on vielä nuuskittavaa ja aika käy vähiin. Nyt kiinni Garment Districtiin, joka sijaitsee Midtownissa, Theatre Districtin alapuolella. Se on Ison Omenan vaatetusteollisuuden aluetta ja Avenueiden väliset kadut ovat täynnä vaate- ja laukkukauppoja, joista monet on tarkoitettu vain jälleenmyyjille. Kaupunginosassa kuulemma sijaitsee tyylitietoisten amerikkalaissuunnittelijoiden, kuten Calvin Kleinin, näytöshuoneita, mutta Nyc Orava ei tällaista  eleganssia nähnyt. Sen sijaan näin näyteikkunoissa kermakakkumaisia juhla- ja hääpukuja - ei ollenkaan newyorkilaista, eikä ainakaan manhattanilaista tyyliä. Tiedä sitten kenelle olivat tarkoitettuja. Muotimysteeri. Alueen henki avautuisi varmasti paremmin kaupungin kuuluisien muotiviikkojen aikaan, jolloin Garment Districtilla vilisee muotimaailman väki. Valtaosa tuntee Garment Districtin sen ihmiskuhinasta. Täällä parveilee turisteja ehkä enemmän kuin missään muualla kaupungissa (Times Squaren li

Sunnuntaina Laura ja Vilja sekä The Bronxiin toissapäivänä puoleksitoista viikoksi muuttaneet Outi ja Helmi vietiin Brooklyn-kierrokselle. Matkaoppaana Nyc Orava ja kartanlukijana Jussi, menossa mukana Rasmus. Aamu alkoi brunssilla, tietenkin kun New Yorkissa ollaan. Täytimme vatsat Williamsburgin Egg-ravintolassa, talvesta hyväksi todetussa. Edelleen kaupungin ehkä paras munakas, siihen pehmeyteen ja tasaisuuteen ei joka kokki pysty. Williamsburgissa, hipstereiden tykönä vierähti tovi jos toinenkin. Jussi rakasti hommaansa kartturina, joka luotsaa kolmea naista ja yhtä teinitärtä vaatekaupasta toiseen, Rassella onneksi oli seuraa Viljasta. Williamsburgissa on kuhinaa. Väki on täällä varsin nuorta, jos joku keski-ikäinen vastaan tulee on hän todennäköisesti turisti. Turisteja on paljon, matkaoppaat osaavat jo kertoa paikasta Autosta myytiin käsityönä tehtyjä skeittejä, mutta Rasmuksella ei vielä ole tarvetta uuteen lautaan Minihipsterit (pelastakaa lapset aikuisten seur

Kesäisen lämpimän lauantaipäivän Minna, Jussi ja Rasmus soivat kotiseudulleen, Carroll Gardensille. Minä kiertelin Court Streetin kaikki kaupat läpi, katselin kesämuotia ja ostin herkkuja kotiin. Manhattan on upea, mutta ehkä syksyllä Helsingissä kaipaan kaikkein kipeimmin Brooklyniin. En näin ihanasta asuinpaikasta osannut haaveillakaan, sitten kun sain sen (lue: pääsin kotiin) joudunkin jo luopumaan siitä. Niin väärin. Lähipalvelut ovat erinomaiset ja rennossa ilmapiirissä, kauniissa brownstone-ympäristössä voi vain viihtyä. Samaa en valitettavasti voi sanoa Helsingin kotilähiöstä - lähipalvelut ovat huonot ja puolikuolleella omakotitaloalueella voi vain kyllästyä. Illaksi VIP-Jussi sai perheelleen ja kahdelle äiti-tytärparille pöydän Lucalista, kotikatumme pizzeriasta. Ruoka maittoi tietenkin, mutta jotakin uupui: ravintolassa käyvistä julkkiksista puhutaan paljon, mutta taaskaan emme nähneet tai ainakaan tunnistaneet ketään. Missä Beyonce? Missä Lady Gaga? Vaadin katetta huhuille

Perjantaina Rasmus saapui leiriltä. Yhtenä kappaleena, terveenä, kaikki tavarat tallella. Reissu oli mennyt hyvin ja luokkatovereiden kanssa oli ollut kivaa; varmasti tervetullutta vaihtelua äidin ja isän seuraan. Suomen poika sai loistaa luonnon helmassa, newyorkilaiset ovat kuulemma niin kaupunkilaislapsia, että hyvä kun itikan puremaa kestävät - sanoi Rasmus, helsinkiläinen. Lasten tärkein kapine kahden vuorokauden ajan oli hyttyskarkote, sitä he suihkivat kaikkialle vähän väliä. Myös isompien eläinten kohtaamisessa oli ollut haastetta: Rasmus neuvoi pojille, että sammakkoa voi ihmetellä lähempää, kun pysyttelee itse hissukseen eikä yritä tavoitella sitä - kurnuttaja ei tule luokse, kun sitä tökkii kepillä. Illalla koko suomalainen konkkaronkka, Jussia lukuun ottamatta, tapasi Manhattanin Theatre Districtilla, meillä oli liput The Lion King -musikaaliin. Ennen kulttuurinautintoa juustokakkunautintoa: brooklynilainen Junior's, joka on tarjonnut kuulua New Yorkin juustokakkuaan

Torstaiaamusella kipaisin Mazzolan leipomossa ja laitoin vieraille tuoreet bagelit ja croissantit pöytään. Lauralta ja Viljalta taittuu matka meille hetkessä, he yöpyvät melkein naapurissa, Smith Streetilla. Huoneistohotelliin ei kuulu aamupalaa, mutta Henry Streetin keittiö on onneksi avoinna. Äiti ja tytär lähtivät kylläisinä Manhattania ihmettelemään ja Nyc Orava korkkasi kesän - testasin siis oman takapihamme soveliaisuuden aurinkokylpyihin. Erinomaista puuhaa kotirouvalle, ei turhaan rasitu pää eikä ruumis. Pikkuruinen piha jo viheriöi, Jussin puolitoista kuukautta sitten kylvämä nurmikkokin kasvaa. Vaan ei siellä juuri aurinkoa oteta. Lämmittävä ystävämme kyllä paistaa pihalle kahdestatoista kolmeen (muulloin se jää brownstone-talojen katveeseen), mutta parin neliön pläntillämme kasvaa suurehko puu, joka levittää oksansa ja lehtensä niin, ettei tuosta kolmesta tunnista paljon iloa ole - ruskettavat säteet eivät niiden lomasta kurrea tavoita. No, se hupi onkin vaaralliseksi luok

Rasmuksella on koulua jäljellä vielä neljä viikkoa, todistukset saadaan New Yorkissa 27.6. Viimeisillä viikoilla ulkoillaan ja retkeillään. Ja leireillään: Rasmus matkusti tänään keskiviikkona opettajiensa ja luokkatovereidensa kanssa kahdeksi yöksi metsän siimekseen, leirikeskukseen. Paikkakunnasta ei ole sen tarkempaa tietoa kuin Upstate, jolla yleisesti tarkoitetaan osavaltiossa kaikkea muuta kuin New Yorkin metropolialuetta (New Yorkin kaupunki on New Yorkin osavaltion eteläisin seutu). Lähtivät siis pohjoiseen päin, landelle. Toivottavasti saamme pojan takaisin vahingoittumattomana. Lupalapuista päätellen riskejä on aivan mahdottomasti (papereita lukiessa tuli mieleen, että lähetetäänköhän lapset sittenkin sotaan Nato-joukoissa eikä leirikouluun) ja laput allekirjoittamalla päästämme koulun pälkähästä - heitä ei sitten voi syyttää mistään, ei henkilö- eikä tavaravahingoista. Esimerkiksi, jos Rasmus katoaa (miten "mukava" ajatus), niin vastuu on meidän, mitäs päästimme

New Yorkissa löytyy joka toisesta kadunkulmasta joku kieltokyltti. Kysyn vaan, että mikä vapaa maailma tämä on? Erityisen kiellettyä on auton parkkeeraaminen. Se on tehty niin vaikeaksi, että jokainen newyorkilainen järki-ihminen jättää peltilehmän ostamatta. Pysäköinnissä on otettava viikonpäivien ja kellonaikojen lisäksi huomioon tietenkin suojatiet, ovet ja portit, mutta myös palopostit (joita on tolkuttomasti) sekä epämääräisesti merkityt lastauslaiturit ja ajoliuskat jalkakäytävälle. Edellä mainitut kun laskee yhteen, ei paljon vapaata tilaa kadunvarsille jää. Ja jos jääkin, viikottain erilaiset kuvaussessiot sulkevat jopa vuorokausiksi kaupungin katuja. Päivittäisten pikkuasioiden hoidossa ei rattiin kannata tarttua, ellei halua käyttää puolta ajasta parkkipaikan etsimiseen, mutta kyllä autolla töistä tai ruokakaupasta palaavan soisi saavan vapaan ruudun edes kilometrin säteellä kodistaan. Kun auton omistaja -parka sitten ihmeekseen sen saa, onkin jo aika samaan ruljanssiin:

Vuosittain, toukokuun viimeisenä maanantaina Yhdysvalloissa vietetään Memorial Dayta, kaatuneiden sotilaiden muistopäivää. Tavaksi on tullut kunnioittaa silloin kaikkia sodissa menehtyneitä amerikkalaisia naisia ja miehiä ja käydä omaisten haudoilla. Memorial Day on virallinen vapaapäivä ja merkitsee monelle, niin yritykselle kuin kansalaiselle, kesäkauden alkua. Memorial Dayna YK:n väkikin pääsee lomalle. Jussi tarttui Volkswagenin rattiin ja lähti perhe sekä suomalaiset vieraat kyydissä New Yorkin osavaltion eteläisimmälle seudulle, Long Islandin Suffolkiin. Me asumme Long Islandilla, ovathan Brooklyn ja Queens virallisesti osa saarta, mutta yleiskielessä Long Islandilla tarkoitetaan vain New Yorkin kaupungin ulkopuolisia piirikuntia eli Suffolkia ja Nassauta. Parin tunnin ajomatkan päässä sijaitsee The Hamptons, Suffolkin piirikunnan hyvinvoiva paratiisi. Täällä miljonäärit asuvat tai ainakin pitävät kesäkartanoa. Ja mikäs on merellisissä maisemissa oleskellessa, herraskaiseksi