NYC Orava

Tänään on Yhdysvaltain tärkein perhejuhla, Thanksgiving Day. Sitä viettävät lähestulkoon kaikki, olipa kulttuurinen tai uskonnollinen tausta mikä tahansa. Päivä on aina marraskuun neljäs torstai ja se on palkallinen vapaapäivä. Amerikkalainen Thanksgiving-juhla juontuu noin 400 vuoden takaisista tapahtumista. Silloin joukko englantilaisia siirtolaisia rantautui Amerikan itä-rannikolle, luonnonolosuhteet olivat ankarat ja ilman intiaanien, wampanoag-heimon apua he olisivat menehtyneet. Kun siirtolaisten ensimmäinen sato onnistui, he viettivät kiitosjuhlaa intiaanien kanssa. Edelleen päivällispöydän antimet (kalkkuna, karpalo, kurpitsa) muistuttavat tuota ensimmäistä kiitospäivän ateriaa Plymouthissa vuonna 1621. Myöhemmin siirtolaiset osoittivat kiitoksensa selviytymisestään enää Jumalalle, ja kun vuonna 1676 wampanoag-heimo oli tuhottu, intiaanien osuus Thanksgiving-juhlassa unohdettiin. Nykyään Thanksgiving Dayn juuret tiedostetaan ja virallisestikin tunnustetaan, että ilman Amerikan

Isä ja äiti kävivät aamulla pojan koulussa. Kysyimme Rachel-opettajalta, kuinka Rasmukselle pari viikkoa sitten tehty kielitesti oli sujunut. Hyvinhän se - niin hyvin, ettei englanti toisena kielenä -opettajan mukaan ole tarvetta tukiopetukseen. Rasmus kuulemma kirjoittaa parempaa englantia kuin monet paikalliset lapset. Rachel on samaa mieltä, mutta silti hän ja me toivomme, että Rasmus pääsisi ainakin kerran viikossa pienryhmäopetukseen. Se kannustaisi poikaa puhumaan ja ymmärtämään enemmän, isossa luokassa hän ei oikeastaan koskaan sano opettajalle, jos joku asia menee ohi ja moni asia vielä menee ohi. Rachel neuvoi meitä ottamaan yhteyttä vararehtori Wandaan tukiopetuksen saamiseksi. Pikaisen kouluvierailun jälkeen Fort Greeneen, sosiaaliturvatoimistoon. Siellä poliisit vastaanottavat asiakkaat ja turvatarkastukset ovat kuin lentokentällä, kaupungin virkamiestä ei siis sovi mennä tapaamaan aseen kanssa. Jussi tarvitsee amerikkalaisen sosiaaliturvatunnuksen ajokorttia varten, suom

Viestinnän asiantuntija lähti tiistaina töihin kovat kaulassa. YK:n viestintäosasto DPI järjesti Rion kokouksesta lehdistötilaisuuden ja asiallinen pukeutuminen oli tarpeen, koska itse pääsihteeri, Ban Ki-Moon saapui paikalle. Jussi näki nyt herran ensimmäistä kertaa, mutta ei vielä päässyt esittelemään itseään, toivottavasti jonakin päivänä miehet vielä kättelevät. Nyc Orava tahtoi Manhattanille, Central Parkin ruskaan. Välittömästi yläkaupungille päästyäni ilma teki suunnitelmalleni tepposet - rankkasade yllätti - ja painelin takaisin metrotunneliin ja kotiin, likomärkänä. Sateesta huolimatta poikkesin matkalla Mazzolan leipomossa ja ostin palan kurpitsapiirakkaa. Meistä kolmesta kukaan ei ollut aiemmin maistanut pumpkin pieta ja hämmästyimme, kuinka hyvää se oli. Hieman piparkakun makuista, johtunee kanelista. Juuri sopivan makeaa, pehmeää, suussa sulavaa. Nyc Orava haluaa lisää. Kiinteistövälittäjämme, tytär Zimmerman soittaa Jussille kerran viikossa ja kohteliaana newyorkilai

Maanantaina päivystin sähkömiestä. Huoneiston remontti alkaa olla valmis (vuotava patteri on vielä korjattava ja muutama keittiön kaappi "lonksuu" edelleen) ja täällä käy kaikenlaista rakennusvalvojaa. Sähköurakan tekijä ja hyväntuulinen sähkötarkastaja, Moses katsoivat asunnon läpi ja totesivat sen turvalliseksi. Pitkä päivä kotona mahdollisti vaivalloisen ruoan valmistamisen, hauduttelin muutaman tunnin algerialaista vihannespataa. Liekö syynä uutuudenviehätys, mutta erityisesti kotona tehty ruoka maistuu täällä paremmalta kuin Suomessa. Niin kala kuin vihannekset ovat ainakin tähän asti olleet ensiluokkaisia, tuoreita ja kauniita. Poika tuli iloisena koulusta kotiin, hän oli vaihtanut puhelinnumerot kolmen luokkatoverinsa kanssa. Nyc Oravan suurin toive on, että poikanen saisi kavereita, joiden kanssa viettää aikaa kouluajan ulkopuolella. Ilman ikäistään seuraa Rasmukselta puuttuu paljon. Numerot kännykässä ovat ensimmäinen askel - kuulostellaan, koska hän soittaa joho

Jussin työmatkan terveiset vaimolle olivat melko köykäiset, teetä Kööpenhaminasta ja englantilainen muotilehti Heathrown välilaskukentältä. Odotetuimmat tuliaiset tulivatkin Suomesta. Emilia oli hakenut kotoamme vähän vaatteita, astioita ja pikkutavaraa. Sellaista, mitä vasta täällä huomasimme kaipaavamme. Konttiinkaan en ollut ymmärtänyt pakata tai sinne ei mahtunut kaikkea välttämätöntä, mutta onneksi lapsonen toimi nyt kuriirina Kööpenhaminaan saakka. Jussi sai juuri ja juuri ilman ylipainomaksua tavarat New Yorkiin. Sunnuntain lämmin sää houkutteli ulos ja kahvilaan. Smith Streetin Patisserie Provencen leivokset olivat maittavia ja Jean Jacques tarjoili hurmaavalla ranskan aksentillaan. Eurooppalainen tunnelma ja eurooppalaiset hinnat, seitsemän taalan leivos on Brooklynissa kallis. Iltapäivällä Manhattanin Sohoon ostoksille. Tutulla F-junalla parin pysäkin päähän Jay Street MetroTechin asemalle ja siellä vaihto A-junaan. Jäimme pois Canal Streetilla Manhattanin Tribecassa. Kä

Lauantai ei olisi voinut olla rennompi. Tarkoitus oli siivota koko kämppä, mutta uurastettuamme pojan huoneen tip top -kuntoon (pelkästään vuodevaatteiden vaihtamiseen menee takuulla puoli tuntia, sänky on niin leveä ja korkea, että lakanan laittaminen on alle kaksimetrisillä käsillä melkein mahdotonta) enää huvitti vain löhöäminen. Miten näin vähillä huonekaluilla ja tavaroilla, ylipäätään länsimaisittain olemattomalla omaisuudella saa sotkun aikaan? Ei ole sellaista pöytää tai tasoa tai pintaa, missä ei jonkinlaista paperia makaisi. Astioita on mahdottoman vähän, mutta niiden muutamienkin astianpesukoneeseen laittaminen tuntuu välillä työläältä ja puhtaan pyykin silittäminen vasta onkin vaivalloista. No, en enempää huolinut moisesta, tänään on paljon parempaa tekemistä. Andrew on nimittäin tuonut portillemme muutamankin eksyksissä olleen The New York Timesin numeron ja aion paneutua niihin.  Siivottuamme Rasmuksen huoneen otin kuvan siististä hyllystä (hylly on huoneen ainoa, vaa

Olemme ihmetelleet ja harmitelleet useana aamuna sanomalehtemme ihmeellisiä seikkailuja. Joskus se löytyy ulkoa talon pääoven edestä, joskus postilokeroltamme ja joskus rappukäytävästä. Meidän asuntoomme on maan tasolta oma sisäänkäynti. Talon muut asukkaat menevät koteihinsa pääoven kautta. Pääoven ja varsinaisen rappukäytävän välissä on pieni tuulikaappi, jossa postilokerot sijaitsevat; siihen tilaan pääsemme, pitäähän meidän postimme noutaa. Rappukäytävään on avattava vielä väliovi, johon meillä ei ole avainta. Mikäli siis lehti jostakin salaperäisestä syystä on rappukäytävässä, emme saa sitä. Aamupäivällä asioille lähtiessäni törmäsin talossamme asuvaan mieheen. Hän esitteli itsensä Andrew'ksi ja tietenkin juttelimme perusasiat eli mistä olen kotoisin ja viihdynkö Carroll Gardensissa. Hän on kaiketi huomannut rappukäytävässä välillä lojuvan yksinäisen oloisen The New York Timesin, koska kysyi tuleeko meille sanomalehti ja saammeko sen aina. Ei olla saatu, mutta pian saa

Brooklynissa sataa tihuttaa ja lämpötila on alle +10, Nyc Oravaa viluttaa. Säästä huolimatta ulos on päästävä. Kauas pääsinkin, kotikatumme Maybelle's-kahvilaan kolmen minuutin kävelymatkan päähän. Söin myöhäiseksi aamiaiseksi tortillan ja nautin paikan leppoisasta ilmapiiristä. Kahvilassa on aina väkeä; trendikkäässä brooklynilaisessa luomukahvilassa kun ollaan, niin tietenkin siellä istuu reilun kaupan kahvilla hipstereitä, paikan pitäjätkin ovat hipsterin näköisiä (ovatkohan he washeja eli waitstaff and service hipstereitä?). Moni on liikkeellä vauvan tai pienen lapsen kanssa (ja eritoten nuorehkojen isien yleisin asuste on BabyBjörn-kantoreppu). Suurin osa pikkulapsista on päivisin hoitajan seurassa, mutta näillä Carroll Gardensin ja Park Slopen tienoilla näkyy paljon jollakin vapaalla (palkallisia vanhempainvapaitahan täällä ei juuri tunneta) olevia äitejä ja isiä omien pienokaistensa kanssa. Mitä ja keitä nuo hipsterit ovat? Nimitys, jota alettiin käyttää 2000-luvulla Brook

Aamulla asuntoomme (ja koko taloon) saapui hyönteismyrkyttäjä. Torakoita (tai mitä ötököitä olivatkaan) ei ole parin lokakuisen yksilön jälkeen näkynyt. Pienet muurahaiset sen sijaan ovat marssineet keittiöön. Nyc Orava pakeni myrkkyjä Smith Streetille teekupposelle. Ilma on muuttunut viileämmäksi (vielä tiistaina oli noin +20) ja Huntereille olisi taas käyttöä, sade ropisee. Kahvilassa iPadin kanssa, hyvän nycilaisen radiokanavan soidessa taustalla, ei syksyisempikään sää haittaa. Kun eetteristä tuli Paloma Faithin hitti New York, ajattelin, etten mitenkään voi olla tässä kaupungissa. Voinko olla niin onnekas, että saan asua edes hetken täällä? Radio pitäisi hankkia kotiin, ulkomailla on aina mukavaa kuunnella paikallista kanavaa. Rasmus löi äitinsä ällikällä, kaveri toi kotiin luokkansa parhaimman matematiikankokeen. Pistettä vaille täydellinen suoritus. Hyvä Suomi (ja ilmaveivi!), hyvä peruskoulu ja tietenkin, hyvä Rasse. Kun perustiedot ovat hallussa, uusia asioita oppii viera

Viestinnän asiantuntija lensi tiistai-iltana työmatkalle kauas Kööpenhaminaan. Ennen lähtöään miehen tuli läpäistä YK:n turvallisuustentti. Organisaatio haluaa, että sen työntekijät osaavat matkustaa ja työskennellä maailmalla itseään ja muita vahingoittamatta. Tentti tehdään sähköisesti, ensin luetaan sivutolkulla turvallisuusasioita ja sitten vastataan kymmeniin kysymyksiin, ja kaikkiin ehdottomasti oikein. Jussi läpäisi tentin ja tietää nyt, että hotellissa valitaan huone kerroksista 2-7, tartuntatauteja vältetään käsihygienialla, stressiä ei pidä lievittää alkoholilla eikä miesten sovi alkaa naisten kanssa juttusille. Vaimo allekirjoittaa edellä mainitut turvaohjeet. Mies ennätti nauttia kotona päivällisen perheensä kanssa. Kotirouvan menu tarjosi tänään kalaa, kasviksia ja riisiä. Päivän kala oli sole, jonkinlainen kampela. Erittäin hyvä, miedon makuinen vaalea kala, muistuttaa maultaan suomalaista ahventa. Minä sain tänään mekkoni pesulasta, hintaa pestylle ja silitetylle vaa

Maanantaina Nyc Orava kävi kahteen otteeseen Manhattanilla, joulupukin asioilla. Ilma on taas viikonlopusta lämmennyt lähes kesäiseksi, pukeutuminen on vaikeaa. Ei suomalainen osaa marraskuussa eikä etenkään jouluostoksilla olla takitta, joten kuuma tuli. Päivällä katselin maisemia ja kauppoja Macyn lähistöllä. Iltapäivällä otin pojan mukaan ja tapasimme perheen työssäkävijän Upper East Sidella (metropysäkki 63rd Street, Lexington; taas uusi reitti ilman kartanlukijaa eli Jussia). Kävimme Bloomingdalesin tavaratalossa ja aivan mainiossa liikkeessä The Container Storessa. Se on järjestelyyn taipuvaisen ihmisen (tai oravan) paratiisi. Sellaista kansiota, laatikkoa, purnukkaa, pussukkaa, hyllykköä, naulakkoa, ripustinta tai mitään säilyttämiseen ja organisoimiseen liittyvää esinettä ei tarvita, mitä tuosta kaupasta ei löydy. Edellämainittujen lisäksi kaupan on kaikkea pientä ja hauskaa, joka auttaa ihmisiä kokoamaan maallista omaisuuttaan hallituiksi kokonaisuuksiksi. Itäiseltä yläkaupu

Yhdysvalloissa isänpäivää vietetään kesäkuussa, mutta suomalaista isää Brooklynin Carroll Gardensissa muistetaan tänään. Rasmus oli piirtänyt kortin ja vaimo ostanut pipon Jussi-isälle. Myöhäinen aamiainen munakkaalla ja vastapaistetuilla croissanteilla aloitti päivän. Sankari nouti itse voiset herkut Mazzola Bakerysta ja näytti happihyppelyllään ihan pesunkestävältä, huolettomalta brooklynilaiselta hipsterilta (ehkä hieman yli-ikäiseltä) yöpuvunhousuissaan, hupparissaan ja uudessa pipossaan. Täällä miehet pukeutuvat vapaa-aikanaan erittäin rennosti. Newyorkilaisuroita ei voi kutsua varsinaisiksi tyylinikkareiksi ja vain harvat kiinnittävät huomiota erityisen trendikkäillä tai huolitelluilla asuvalinnoillaan (heitäkin tietysti on, etenkin Manhattanilla). Farkut ja Conversen tennarit löytyvät kaiketi jokaisen alle viisikymppisen vaatekaapista. T-paitoja amerikkalainen mies omistaa noin tuhat ja niitä käytetään ympäri vuoden; vaikka "vain" t-paitoja ovatkin, ovat ne ehkä nuor

Nyc Orava on ehtinyt päivisin tutustua kotiseutuun, mutta Jussi on vasta raapaissut pintaa. Lauantaina lähdimmekin koko perhe kulkemaan Court Streetia pohjoiseen päin, tarkoituksena katsastaa jokainen ravintola, kahvila ja kauppa. Pienoiset jouluostokset olivat myös ajatuksissa, saamme nimittäin viikon päästä kuljetuksen Suomeen (Jussi tapaa Emilia-tyttären Kööpenhaminassa, lapsi on luvannut toimia kuriirina). Courtilla Jussi hämmästeli samaa kuin vaimonsa on hämmästellyt viimeiset viikot: kadun erinomaisia palveluita. Piipahdimme todella jokaisessa puodissa, vain ruokapaikoista ja -kaupoista pidättäydyimme, niissä on turhan helppo sortua. Välissä piti toki tankata, vein pojat Clinton Streetin Ted & Honeyhyn. Se ei tuottanut pettymystä, isompi poika rakastui syömäänsä hampurilaiseen. Kuppila tarjoaa vain terveellistä, ympäristöystävällistä luomuruokaa, ja esimerkiksi muoviset vesipullot on tehty kasviperäisestä materiaalista, ei öljystä. Kassaneidin ilmeet olivatkin huomionarvois

Varsinainen vapaapäivien viikko. Tänään 11.11. on vuorossa Veterans Day. Rasmuksella se on vapaapäivä, YK:n kalenterissa ei. Päivää on vietetty vuodesta 1919, aluksi ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneiden muistoksi, sittemmin kaikkien amerikkalaisten veteraanien kunnioittamiseksi. Kuten vain Amerikassa osataan, ympäri maata järjestetään näyttäviä tilaisuuksia ja paraateja, suurin Veterans Day Parade on tietenkin New Yorkin Manhattanilla, Fifth Avenuella. Carroll Gardensissakin on oma pieni Veteraanipäivän tilaisuus. Vapaapäivänään koululainen veteli sikeitä melkein puolenpäivään asti, joten me emme menneet seuraamaan isoja emmekä pieniä juhlallisuuksia. Veterans Day Kansallisiin juhlapäiviin liittyvät aina alennusmyynnit. Tänäkin viikonloppuna kaikilla suurilla tavarataloilla on Veterans Day Sale. Parin viikon päästä Thanksgiving-viikonloppuna kassat kilisevät kunnolla, kaupat ovat avoinna myös yöllä! Tarjouksiin kannattaa tarvittaessa tarttua ja Jussillahan on tarvetta, edell

Brooklyn ja erityisesti Carroll Gardensin ja Cobble Hillin seutu on niin ihanaa, ettei Nyc Orava malttaisi Manhattanille lähteä. Täällä tulee himo koluta kaikki kaupat ja kuppilat läpi, sen voi jopa ajatella olevan mahdollista vuodessa. Manhattanilla loppuelämä ei riittäisi. No, ei taida riittää täälläkään. Omaan kotikatuumme ja Court Streetiin vuosi ehkä riittäisi, mutta jo Smith Street, ravintolakatu, joka alkaa heti metroasemaltamme on niin täynnä ruokapaikkoja, että viestinnän asiantuntijan työsuhteen pitäisi kestää vielä pitkään. Puhumattakaan, että kävellen puolen tunnin säteellä ovat Red Hook, Gowanus, Park Slope, Fort Greene, Brooklyn Downtown. Ja valtava Atlantic Avenue, joka halkoo Brooklynia. Koluttavaa siis riittää. Varsinaisia turistinähtävyyksiä, monumentteja ja merkittäviä museoita Brooklynissa ei juuri ole. Myös vaatteiden ja asusteiden ostosmahdollisuudet ovat pienemmät, koska suuret kansainväliset ja amerikkalaiset merkkiliikkeet puuttuvat. Mutta täältä löytää paljo

Poika täyttää tänään 12 vuotta. Syntymäpäivää ei voi aivan hillittömästi juhlia, kun ei ole vieraitakaan, mutta jotakin sentään vanhemmat keksivät. Herätimme sankarin perinteisellä laululla ja ojensimme lahjan, pojan toivoman Playstation-pelin Uncharted 3. Ei valitettavasti vaikuta miltään Teletappi-peliltä, vaan enemmänkin räiskinnältä. Täällä Rasmus noudattaa paikallisia ikäsuosituksia. Olen kysynyt pelikauppa GameStopissa kyseisen pelin ikärajaa, se on "teen", sanoivat myyvänsä sitä 12-vuotiaille. Pelin sisällä on ohjeistus, jonka mukaan teen-pelit ovat kuitenkin sallittuja nimenmukaisesti vasta 13 vuotta täyttäneille. Suomessa sama peli on kielletty alle 16-vuotiailta. Katsotaan tuleeko illalla uni silmään, rajuinta pojan aiemmissa peleissä on ollut sana "damn". Ikärajoista eikä unen tulosta tarvitse huolehtia, jollei ole millä pelata. Nyt sekin ongelma on ratkaistu. Pelin lisäksi GameStopista hankittiin Playstationin pelikonsoli. Kyllä se niin on, että maassa