Rockefeller Center

Joulu on hyväntekeväisyyden aikaa, erityisesti Yhdysvalloissa. Maassa suhtaudutaan lähimmäisten rahalliseen auttamiseen erittäin suopeasti - se on toivottavaa, ellei jopa välttämätöntä ainakin vauraimmille. Yhteiskunnan suojaverkko ei ole lähelläkään sitä, mitä se on esimerkiksi Pohjoismaissa ja täällä tiedetään, että köyhiä on paljon. Kuukauden verran New York Timesissa on ollut ilmoituksia erilaisista kohteista, mihin kansalaiset voivat dollareitaan lahjoittaa. Televisiomainontaakin on jonkin verran, niissä yleensä vetoaa katsojien rahapussien nauhojen höllentämiseen joku tunnettu näyttelijä surkealla, melkein itkuisella äänellä. Tavaratalot ja suuret kaupat kertovat antavansa hyvinkin isoja prosentteja asiakkaiden ostossummista hyväntekeväisyyteen. Kotimaan vähäosaisiin satsataan, mutta toki myös kehitysmaiden kärsiviä muistetaan.

Kerjäläisiä ja rahan pyytäjiä on ilmestynyt kaduille ja metroihin. Menneen kesän lomamatkalla samassa kaupungissa huomasimme heitä vain muutaman, nyt törmään ainakin kymmeneen päivittäin. Metrojunissa on usein kaveri tai pari, jotka soittavat ja laulavat (yleensä meksikolaista musiikkia) ja laittavat kipon kiertämään. Matkustajien sydän heltiää aika helposti musikanteille. Monilla metromatkoillani vaunuun on tullut henkilö, jolla on jokin vamma, ja josta hän kuuluvalla äänellä kertoo. Myös he saavat kippoonsa kanssaihmisten joulumieltä. Varattoman ja sairaan ihmisen osa ei ole helppo tässä maassa eikä tässä hektisessä suurkaupungissa.

Nyc Oravan viikko alkaa Manhattanilla. Rockefeller Centeriin oli asiaa, menin F-metrolla suoraan sinne. 1930-luvulla rakennettu Rockefeller Center on valtava kompleksi, jossa on useita pilvenpiirtäjiä. Siellä on niin toimistotiloja kuin kauppoja ja ravintoloita. Rockefeller Plazan luistinrata on todella suosittu ja suurta joulukuusta tullaan ihmettelemään kauempaakin, kuten mekin pari viikkoa sitten Brooklynista asti. Rockefeller Centerista löytyy myös näköalapaikka Top of the Rock - Nyc Orava suosittelee, jonot ovat lyhyemmät kuin kaupungin suosituimpaan pilvenpiirtäjään, Empire State Buildingiin, ja näköalat komeat (täältä näkee Empirenkin). Kaikki New Yorkin kävijät eksyvät todennäköisesti Rockefeller Centeriin, niin keskeisellä paikalla se on Midtownissa - ja ehdottomasti tutustumisen arvioinen tämä kansallinen suojelukohde onkin.

Mikäli aikoo kierrellä Fifth Avenuen ja sen tietoon kaupoissa, myös Rockefeller Centerin tarjontaa sopii vilkaista. On muotiliikkeitä, muun muassa Anthropologie (superihana), J.Crew, Banana Republic, Cole Haan ja Michael Kors. Löytyy paperi- ja kirjakauppoja sekä lahjatavara- ja matkamuistomyymälöitä. Centerista saa leluja, kosmetiikkaa ja joulukoristeita. Siellä on myös kohtuuhintainen drugstore (Value Drug), jos kauppa sattuu eteen, kannattaa käydä katsomassa valikoimat. Samaisen drugstoren makeisosasto on ällistyttävän laaja, yleensä kaupungin namihyllyt ovat aika ankeat (uskomatonta, mutta totta), täältä kuitenkin saa kaikenlaista hyvää ja takuulla halvemmalla kuin Dylan's Candy Barissa. Rockefeller Centerissa palvelee myös postitoimisto, joita kaupungista saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. New Yorkissa Eurooppaan meneviä merkkejä myydään lähestulkoon vain posteissa, on todella onnenkauppaa saada niitä muualta. Kun turisti postitoimiston huomaa, postimerkit on syytä ostaa heti, jos aikoo kotimaahan kortteja lähettää.

Rockefeller Centerin Atlas katselee Fifth Avenuelle

Rockefeller Centerissa on lukuisia kauniita, taidokkaita yksityiskohtia, kuten tämä ovi

Rockefellerit kuuluvat Isoon Omenaan. Öljybisneksellä vaurastunut upporikas suku on ollut merkittävä rakennuttaja ja työnantaja, muun muassa suuren laman aikaan Rockefellerit tarjosivat työtä kymmenille tuhansille newyorkilaisille. He ovat myös taiteen kerääjiä ja tärkeitä kulttuurielämän vaikuttajia. Rockefellerit ovat olleet hyvin avokätisiä ja hyväntekeväisyydestään tunnettuja, YK:n päämajan tonttikin on John D. Rockefeller Juniorin lahjoitus - ilman Rockefellereita me emme siis olisi täällä.

Rockefellereiden hengessä kaupungilla kulkijat olivat tänään hövelillä hyväntekeväisyystuulella. Kadulla, Rockefeller Plazan edustalla oli nimittäin niin mainiot Salvation Armylaiset patoineen, että antoisa joulumieli oli taattu. Ensimmäiseksi näin kaksi vanhempaa rouvaa univormuissaan, heillä oli mukanaan musiikkisoitin ja joululaulujen tahdissa rouvat rohkeasti jorasivat, lauloivat ja helisyttivät kellojaan. Plazan toisella puolen huomasin, kuten moni muukin, vielä huikeampaa menoa: kaksi mieskerääjää oli vauhdissa, joulumusiikki soi heilläkin. Nuorempi veti tanssikuviot ja Feliz Navidadit aivan täysillä, jo keski-iän ylittänyt, pyylevämpi toveri pyyhki hikeä otsalta tuon tuosta, mutta pysyi menossa mukana. Nämä kaverit tekevät takuulla kaupungin rahankeräysennätyksen. Heitä oli niin viihdyttävä seurata, että Nyc Orava heltyi jälleen tiputtamaan taaloja joulupataan. Äveriään näköiset kulkijat näyttivät lahjoittavan todella isoja summia. Ihmiset olivat niin haltioituneita tästä yllättävästä showsta, että kaupallinen joulu kulutusjuhlineen hetkeksi unohtui ja shoppailijat jäivät tanssimaan ja laulamaan pelastusarmeijalaisten kanssa. Hyvä sydän, parempi mieli.

Salvation Army esittää

Tästä se lähtee

Feliz Navidad

Nämä kaverit tietävät miten hyväntekeväisyys toimii, ihmiset pitää ensin saada hyvälle mielelle

Juuri näin

Aika hyvät muuvit

Thank You

Rasmus oli tänään ensimmäistä kertaa kaverinsa Anguksen kotona. Poika asuu aivan meidän kulmillamme, joten Rasmus saa kulkea matkan yksin.

Viestinnän asiantuntijalla oli oman osastonsa, DSD:n, pikkujoulut. Jussi yllättyi, kun kutsu tuli, viitataanhan pikkujouluilla kristittyjen jouluun ja monikulttuurisessa YK:ssa ei tapana ole korostaa tai suosia jonkun uskontokunnan juhlia ja perinteitä. Ehkä joulu on niin iso juttu, että antaa palaa. Juhlat olivat ihan riemukkaat, ruoka- ja alkoholitarjoilua, laulua ja tanssia. Jussi ei juhlinut suomalaisin traditioin, vaan pysytteli illan selvin päin ja tuli varsin aikaisin kotiin.