Freecycle
Torstaina Nyc Orava lähti taas kävelylle omille kulmilleen, Smith Streetille. Aloitin pari viikkoa sitten Smith Street -kierroksen, mutta vasta nyt pääsin sitä jatkamaan. Kävin joka ainoassa pikku liikkeessä ja yritin painaa mieleeni, millaisia ravintoloita kadulla on. Smith Streetilta löytää parikin puotia, joissa myydään Brooklynissa valmistettuja tuotteita, meillä pestään nyt kädet paikallisella nestesaippualla. Lounasnälkä lähti Cubana Cafen todella herkullisella kasvis-wrapilla. Paikka on aivan ihana, kirkkain pastellivärein maalattu pieni pala Kuubaa Brooklynissa. Seitsemän dollarin hintaan sisältyi myös maittavia banaanichipseja alkunaposteluksi ja kun vielä palvelu oli ystävällistä ja lehtihyllystä sai lukemiseksi uusimmat muoti- ja tapahtumalehdet, ei Nyc Orava voi kuin suositella kuppilaa.
Hankin päiväkävelyllä illallistarpeet: kalaa ja espanjalaista risottoa, lisukkeeksi ruusukaalia, vihreitä papuja sekä herkkusieniä. Kalaksi valikoitui flounder, kampela suomeksi, vaikkei yhtään kampelalta näyttänyt (tosin en valmiiksi fileoiduista fisuista erota kuin ehkä lohen). Court Streetilta saa kolmesta kaupasta vasta pyydettyä kalaa - kahdessa olen jo käynyt, nyt menin ensimmäistä kertaa Fish Taleen, Zimmermanien mukaan se on alueen paras. Fish Marketin ja Union Marketin tiskillä pötköttää ihan yhtä tuoretta meren elävää, mutta täällä omistajat tulivat sanomaan käsipäivää uudelle asiakkaalle, mukavaa.
New Yorkissa on niin helppo ruveta ihmisten kanssa juttusille, että minäkin saan keskustella paljon päivän mittaan. Muutenhan olen kielellisesti paitsiossa Jussiin ja Rasmukseen verrattuna, jotka kuuntelevat ja puhuvat englantia tuntitolkulla maanantaista perjantaihin. Asiointikeskusteluissa tulee kyllä usein hyödyllistä tietoa esimerkiksi alueen tapahtumista ja saatan kuulla pikku "juorujakin". Tänään kehuin eräälle rouvalle, kuinka mainio on paikallisten tapa jättää tarpeeton tavara jalkakäytävälle muiden otettavaksi. Sain tietää, että asialle on nimikin - "Freecycle", ja nettisivulla "Brooklyn freecycle" ihmiset etukäteen (yleensä päivää ennen) julkaisevat, mitä aikovat kadulle viedä. Hassua, mutta kotiin tultuani meidän pikkuporttimme edessä nökötti paperikassi täynnä naisten vaatteita ja kaikki vieläpä minun kokoani. Aivan kuin vaatteiden entinen omistaja tietäisi, että juuri tähän asuntoon on muuttanut hänen mittaisensa ja painoisensa ihminen. Kassissa oli uuden veroiset Vera Wangin kengät, mutta korko oli niin huikea, etten voisi niitä ikinä käyttää. Kaivoin esiin myös moitteettomassa kunnossa olevia puseroita ja jakkuja, en silti ottanut niitäkään, olivat hivenen liian "toimistomaisia". Asuntoomme ei voi varastoida mitään ylimääräistä, "ehkä joskus tarvitsen" -materiaa, koska säilytystilaa ei ole. Ihana yllätys tuo kassi kuitenkin, mutta jäi kadulle jonkun toisen löydettäväksi.
Illalla Minna ja Jussi menivät kuntosalille. Tunniksi, puoleksitoista rohkenemme Rasmuksen jättää itsekseen, jos olemme jossakin kodin lähellä ja sellaisessa paikassa, että hän tarvittaessa saa meidät langan päähän. Elokuvissa haluaisimme kaksin käydä, teatteri sijaitsee 10 minuutin kävelymatkan päässä, mutta sinne ei voi soittaa. Pojallahan ei ole täällä ketään vanhempiensa lisäksi, johon ottaa yhteyttä, jos jotakin yllättävää sattuisi. Toivotaan, että sosiaalinen piiri kasvaa hieman, ehkäpä löydämme lastenvahdin.
Hankin päiväkävelyllä illallistarpeet: kalaa ja espanjalaista risottoa, lisukkeeksi ruusukaalia, vihreitä papuja sekä herkkusieniä. Kalaksi valikoitui flounder, kampela suomeksi, vaikkei yhtään kampelalta näyttänyt (tosin en valmiiksi fileoiduista fisuista erota kuin ehkä lohen). Court Streetilta saa kolmesta kaupasta vasta pyydettyä kalaa - kahdessa olen jo käynyt, nyt menin ensimmäistä kertaa Fish Taleen, Zimmermanien mukaan se on alueen paras. Fish Marketin ja Union Marketin tiskillä pötköttää ihan yhtä tuoretta meren elävää, mutta täällä omistajat tulivat sanomaan käsipäivää uudelle asiakkaalle, mukavaa.
New Yorkissa on niin helppo ruveta ihmisten kanssa juttusille, että minäkin saan keskustella paljon päivän mittaan. Muutenhan olen kielellisesti paitsiossa Jussiin ja Rasmukseen verrattuna, jotka kuuntelevat ja puhuvat englantia tuntitolkulla maanantaista perjantaihin. Asiointikeskusteluissa tulee kyllä usein hyödyllistä tietoa esimerkiksi alueen tapahtumista ja saatan kuulla pikku "juorujakin". Tänään kehuin eräälle rouvalle, kuinka mainio on paikallisten tapa jättää tarpeeton tavara jalkakäytävälle muiden otettavaksi. Sain tietää, että asialle on nimikin - "Freecycle", ja nettisivulla "Brooklyn freecycle" ihmiset etukäteen (yleensä päivää ennen) julkaisevat, mitä aikovat kadulle viedä. Hassua, mutta kotiin tultuani meidän pikkuporttimme edessä nökötti paperikassi täynnä naisten vaatteita ja kaikki vieläpä minun kokoani. Aivan kuin vaatteiden entinen omistaja tietäisi, että juuri tähän asuntoon on muuttanut hänen mittaisensa ja painoisensa ihminen. Kassissa oli uuden veroiset Vera Wangin kengät, mutta korko oli niin huikea, etten voisi niitä ikinä käyttää. Kaivoin esiin myös moitteettomassa kunnossa olevia puseroita ja jakkuja, en silti ottanut niitäkään, olivat hivenen liian "toimistomaisia". Asuntoomme ei voi varastoida mitään ylimääräistä, "ehkä joskus tarvitsen" -materiaa, koska säilytystilaa ei ole. Ihana yllätys tuo kassi kuitenkin, mutta jäi kadulle jonkun toisen löydettäväksi.
Illalla Minna ja Jussi menivät kuntosalille. Tunniksi, puoleksitoista rohkenemme Rasmuksen jättää itsekseen, jos olemme jossakin kodin lähellä ja sellaisessa paikassa, että hän tarvittaessa saa meidät langan päähän. Elokuvissa haluaisimme kaksin käydä, teatteri sijaitsee 10 minuutin kävelymatkan päässä, mutta sinne ei voi soittaa. Pojallahan ei ole täällä ketään vanhempiensa lisäksi, johon ottaa yhteyttä, jos jotakin yllättävää sattuisi. Toivotaan, että sosiaalinen piiri kasvaa hieman, ehkäpä löydämme lastenvahdin.
Kommentit
Lähetä kommentti