Matisse

Lauantaisin joku perheestämme tuntuu aina istuvan hiusten trimmauksessa. Tänään oli taas Rasmuksen vuoro. Viime kerrasta ei ole montaakaan viikkoa, mutta muutaman päivän päästä on luokkakuvaus ja äiti vaatii siistiä kuontaloa. Pojalta sujuu jo jonkinmoinen small talk parturin kanssa, joten saattajaksi lähtenyt isä jätti lapsen yksin ja kipaisi kauppa-asioille kotikadun Metiin. Suomeksi 12-vuotiaan on vaikeampi ilmaista itseään - äidin kysymykseen "Mitä juttelitte parturin kanssa?" vastaus kuului: "Niitä tavallisia asioita".

Jussilla oli YK:n Suomi-poikien kuukausittainen sauna. Poikkeuksellisesti lauantaina klo 13 ja eri paikassakin, Russian Bath, Downtownissa Wall Streetin tuntumassa. Nyc Orava ja poikanen lähtivät myös Manhattanille, mutta Uptowniin (F-junalla 57th Streetille). Ilma oli kirpeä, alle kymmenen plus-astetta - niin kaunis kuitenkin, että ulkoilu Central Parkissa houkutti. Vuonna 1857 avattu puisto on New Yorkin suurin ja sekä asukkaiden että turistien suuresti rakastama. Se on myös koko Yhdysvaltain vierailluin kaupunkipuisto ja lukuisten elokuvien ja tv-sarjojen tähden myös kaiketi maailman tunnetuin puistoalue. Keskuspuisto on nelisen kilometriä pitkä (59. Streetilta 110. Streetille) ja kilometrin levyinen (Fifth Avenuelta Eight Avenuelle). Me puikahdimme puistoon Upper East Siden puolelta (toisella sivulla on Upper West Side), Fifth Avenuelta noin 67. Streetin kohdalta.

Talvi on tullut, ei ruskaa, ei lehtiä puissa

Harmaudessakin on kauneutensa. Uptownin pilvenpiirtäjät ja arvokerrostalot kehystävät kiehtovasti Keskuspuistoa

Sittenkin väriä puiston promenadeilla

Manhattanilla on yllättävän helppo liikkua jalkaisin, pari muistisääntöä vain. Manhattan (maailman kuuluisin saari on 21,5 kilometriä pitkä ja reilut 3 kilometriä leveä) on kuin ruutupaperille piirretty (muutamin poikkeuksin): Avenuet menevät pitkittäin ja Streetit poikittain. Fifth Avenue jakaa alueen itä- ja länsipuoleen, pienemmät Avenuet ovat itäistä Manhattania. Broadway halkoo koko saaren. Ruutukaavan mukaan voi suunnistaa helposti etenkin keski- ja yläkaupungissa. Downtownissa on hankalampaa, sen katuverkosto on rakennettu epäsäännöllisemmin ja Nyc Oravakin harhautuu helposti esimerkiksi Greenwich Villagessa (tänä syksynä en ole vielä edes käynyt siellä).

Nyc Orava ja Rasmus saivat haastavan tehtävän, tapasimme saunoneen perheen isän paikassa, jossa en ollut koskaan aiemmin ollut. Mutta ruutukaava auttaa. Astelimme Central Parkista ulos sinne, mistä olimme käyneet puistoon sisäänkin eli itäpuolen 67. Streetille ja jatkoimme katua niin pitkälle, että vastaan tuli Eykyn - Mclean -galleria. Siellä oli esillä viimeistä päivää taidenäyttely Matisse and the Model. Galleria sijaitsee huomaamattomasti asuinrakennuksessa aivan äveriään Madison Avenuen tuntumassa. Sisään ei mennä noin vain, vasta summeria painamalla ovi avautuu. Miten hyvä näyttely olikaan, ainoastaan kaksi huonetta, mutta useita kymmeniä töitä oli seinille saatu. New Yorkissa pieni yksityinen galleria voi pitää tällaisen näyttelyn ja vieläpä ilman sisäänpääsymaksua, olen ihmeissäni. Yhtäkkiä jotakin tapahtui sisääntuloaulassa, ihmiset supattelivat ja henkilökunta keskusteli intensiivisesti pyörätuolissa istuvan hyvin vanhan miehen kanssa. Paikalle oli saapunut Will Barnet, juuri 100 vuotta täyttänyt kuuluisa yhdysvaltalainen taidemaalari, jonka töitä on maan kaikissa merkittävissä taidemuseoissa. Näimme siis sattumalta todellisen newyorkilaisen mestarin.

Taiteen tutkijat Rasmus ja Jussi

Jäimme yläkaupungille. Rasmus pääsi Dylan's Candy Bariin, Ralph Laurenin tyttären (pappa on saattanut vähän auttaa liiketoiminnassa) kolmikerroksiseen karkkikauppaan. Voi sitä karamellien määrää, puoti on takuulla joka lapsen unelmakohde. Rasmus maksoi omista rahoistaan (poika saa 20 taalaa kuukausirahaa) lauantain karkkipäivän karkit ja oli aika harmistuneen näköinen kassalla, niin ylihinnoitellut namit tuli ostettua. Upper East Sidella asuu takuulla lapsia, jotka saavat aina karkkipäivän herkut Dylanilta, mutta emmeköhän me tyydy Metin valikoimiin.

Dylan's Candy Bar

Madison Avenuella Nyc Orava johdatti pojat Dooney & Bourken myymälään; laukku on ainoa joululahjatoiveeni aviomiehelle ja hän sai nyt vinkin siitä. Madisonilla pönöttävät Fifth Avenuen ohella kaupungin ylellisimmät myymälät. Siellä on todella kallista, mutta myös moni kohtuuhintaisempi merkki (kuten tuo laukkuliike ja esimerkiksi J. Crew) pitää Madisonilla hienoa lippulaivamyymälää ja näin kohottaa statustaan. En tiedä mitä kohottaa, mutta näyttäviä alusvaatteita myyvä Agent Provocateur yllätti nimensä mukaisesti provokatiivisella näyteikkunalla - nuori nainen tanssi (tai ennemminkin liikehti) siinä pikkuhepenissään. Melko erikoinen jouluikkunaratkaisu näin arvokkaalla ja konservatiivisella alueella. Siinä olikin ikkunaostoksia kerrakseen, nyt syömään. Menimme paikallisten suosimaan Serafinaan, rento italialainen ja yläkaupungin ravintolaksi siedettävän hintainen (johtunee siitä, että Serafina on ketjuravintola). Mieli teki pizzaa ja vallan mainiot sellaiset saimmekin, Rasmuksesta melkein Lucaliakin parempaa.

Manhattanin kävijän, kuten Nyc Oravakin, kannattaa kysellä tai vaikka netistä silmäillä ravintolasuosituksia. Jos tietää, millä alueella aikoo päivänsä viettää, voi katsoa sieltä valmiiksi muutaman omalle kukkarolleen sopivan kuppilan. Midtownissa on ehkä vaikeinta löytää tavallista, hyvää ruokapaikkaa, esimerkiksi Fifth Avenue on aika mahdoton. Nälissään sitä sitten astelee johonkin kehnoon, ylihintaiseen turistirysään. Uptownin ravintolat ovat todella kalliita, monet ovat maineeltaan myös erinomaisia, koska niissä käy seudulla asuvaa väkeä. Siellä kulkiessa on hyvä, jos nälän iskiessä mielessä on joku mukava, kohtuuhintainen paikka, muuten budjetti saattaa räjähtää käsiin. Downtownissa törmää ihaniin, monen hintaluokan ravintoloihin ilman suosituksiakin, tarjontaa on valtavasti. Ja hyvällä tuurilla tekee jonkun löydön.

New Yorkissa ei aina saa ruokaa juuri sieltä, mistä haluaisi ja juuri siihen aikaan, kuin haluaisi. Lounas- ja illallisajan välissä monet ravintolat pitävät parin tunnin tauon. Jotkut paikat ovat kokonaan kiinni, joissakin on suppeampi menu. Viikonloppuisin ei lounasta ole lainkaan, vaan brunssi. Ne saattavat olla niin suosittuja, että joutuu jonoon. Brunssin jälkeen moni ravintola on taas sen pari, kolme tuntia suljettuna. Nälkää ei kuitenkaan tarvitse nähdä, parempia ja huonompia pikaruokapaikkoja sekä delejä löytyy joka kulmasta.

Ruokalistan hintoja tarkastellessa on syytä muistaa niin tax (vero) kuin tippikin, näin päästään todelliseen summaan. New Yorkissa tax on ravintolassa syötävästä ruoasta 8,875 prosenttia ja tippiä laitetaan tarjoilijalle 17-20 prosenttia (15 prosenttia on ehdoton minimi) ruoan hinnasta (hinta ilman taxia). Kätevä tapa laskea tippi on kertoa tax-summa kahdella. Monimutkaista, muttei kuitenkaan parin ravintolakerran jälkeen. Tiskiltä tilatessa ei tippiä anneta, jos ei ole tarjoilijatakaan, joka palvelee asiakasta. Etenkin yksityisissä kuppiloissa on tapana kuitenkin pyöristää summa seuraavaan tasalukuun (tiskillä on usein tippikippo, johon hilut voi laittaa), McDonaldseissa ja vastaavissa ei moista tarvitse tehdä. Illanviettopaikoissa baaritiskillä annetaan baarimikolle aina dollari per drinkki. Mikäli tarjoilija tuo juomat pöytään, tipataan samoin kuin ruokaa tilatessa.

Illalla kävelimme Uptownista alas Fifth Avenueta pitkin. Sen jouluvalot ovat aivan huikeat. Putiikit Tiffanysta Gucciin ovat laittautuneet parhaimpiinsa, näyteikkunat ovat taideteoksia ja rakennukset kuin lahjapaketeiksi koristeltuja. Viides Avenue on nähtävä nimenomaan illalla joulun aikaan. Me ihastelimme, mutta jätimme ostamisen rikkaille. Mutta kyllä Nyc Oravakin yhteen kauppaan meni sisälle, kirjakauppaan. Fifth Avenuella on Barnes & Noble, ei ollenkaan niin iso ja kaunis kuin Union Squaren myymälä, mutta kelpo kuitenkin. Ostin itselleni sieltä joululahjan: kirja kaikkein ihanimmasta, Audreysta. Hintaa vain 20 dollaria ja selattavaa ainaiseksi.

Valokuvakirja Audrey Hepburnista