Koululääkäri
Rasmuksella oli keskiviikkona aika koululääkärille. Perusteellinen lääkäri olikin, aikaa meni kaksi tuntia ja jouduimme käymään vielä sairaalassakin. Ulkomaalaisen status on monimutkainen.
Nyc Orava ja poikanen tapasivat ensin kouluterveydenhoitajan, joka kävi läpi kaikki pojan Suomessa saamat rokotukset sekä antoi täytettäväkseni kuusisivuisen lomakkeen, huh. Lapsen terveydentilan ja koko sairashistorian lisäksi piti muistaa kaikkien lähisukulaisten sairaudet. Huoltajan tulee myös arvioida lapsestaan monia asioita, kuten esimerkiksi, onko lapsi lyhyempi kuin muut samanikäiset ja onko hän lahjakas urheilussa - mielenkiintoisia kysymyksiä. Terveydenhoitajan jälkeen toimeen astui lääkäri, mukava mies, joka kertasi huolellisesti samat pistokset. Onneksi minulla oli mukana kaikista rokotuksista suomi-englanti-käännökset, muuten homma ei olisi vieläkään valmis. Perusteellisen harkinnan jälkeen poikaan sitten iskettiin kolme rokotusta, yksi neulalla tehtävä tuberkuloositesti ja otettiin vielä verikoekin. Pieni! Luonnollisesti lääkäri myös katsoi kaikki röörit, kuunteli keuhkot, tunnusteli sisäelimet, teki näkötestin ja vaikka mitä. Hammaslääkäriä (legot kyllä tsekattiin) ei sentään kutsuttu paikalle. Eikä psykiatria (mahdolliset henkiset ongelmat toki nekin kysyttiin).
Sitten sairaalaan. Vartin kävelymatkan päässä sijaitsee Long Island College Hospital, siellä poikaa odotti keuhkokuvaus. Sellainenkin tehdään tuberkuloosin varalta. Nyt tuli perheen isän kuukausittain maksamalle, pakolliselle sairausvakuutukselle käyttöä. Vaikka lähete röntgeniin tuli koululta, asia ei ollut yksinkertainen. Ensimmäiseksi Rasmuksen tuli rekisteröityä sairaalan potilaaksi. Se onnistuu vain sairausvakuutusnumerolla. Sitä meillä ei ollut, koska sitä ei oltu tarvittu. Soitto Jussille, joka lähti YK:n vakuutustoimistoon hakemaan numeroa. Siellä ilmoitettiin, että hänellä pitäisi jo olla vakuutuskortti, josta numeron näkee. No, ei ole ja syykin saatiin selville - kortti oli lähetetty Bed-Stuyn osoitteeseen. Mies sai kuitenkin numeron, jonka antoi minulle puhelimitse. Vein sen vastaanottovirkailijalle, joka ei hyväksynyt sitä, vaan tarvitsi kopion alkuperäisestä vakuutuskortista. Jussi lähti uudelleen sairausvakuutustoimistoon, mutta sai tietenkin vain kopion kopiosta, koska oikea kortti on matkalla Jussin vanhaan osoitteeseen. Kopio faksattiin sairaalaan, se kelpasi ja niin päästiin itse asiaan. Pojan keuhkot kuvattiin, ne ovat puhtaat. Rasmus on nyt sairaalan kirjoilla - jos sen palveluja tarvitaan, kaiken byrokratian pitäisi tapahtua jouhevasti. Toivottavasti perheemme vakuutuskortti saapuu pian oikeaan osoitteeseen, se on kaiketi välttämätön esimerkiksi apteekeissa.
Pojan koulupäivä, viestinnän asiantuntijan työpäivä ja Nyc Oravan - no, päivä, hujahti lääkärintarkastuksen merkeissä. Illalla saimme kaupunkiin vieraan. Jussi lähti suoraan töistä vastaanottamaan John F. Kennedyn lentokentältä Rasmuksen serkkutyttöä, Ronjaa, joka tulee Manhattanille koiravahdiksi. New Yorkissa asuva Jussin ammoinen työkaveri ja yhteinen tuttumme tarvitsee kahdeksi viikoksi koiralleen hoitajan ja Jussi keksi ehdottaa luotettavaa Suomen tyttöä. Ronja pääsee asumaan Midtownin kattohuoneistoon, oi. Pari yötä tyttö viettää meillä, ilta vierähtikin nopsasti noutopizzasta ja jutustelusta nauttien.
Nyc Orava ja poikanen tapasivat ensin kouluterveydenhoitajan, joka kävi läpi kaikki pojan Suomessa saamat rokotukset sekä antoi täytettäväkseni kuusisivuisen lomakkeen, huh. Lapsen terveydentilan ja koko sairashistorian lisäksi piti muistaa kaikkien lähisukulaisten sairaudet. Huoltajan tulee myös arvioida lapsestaan monia asioita, kuten esimerkiksi, onko lapsi lyhyempi kuin muut samanikäiset ja onko hän lahjakas urheilussa - mielenkiintoisia kysymyksiä. Terveydenhoitajan jälkeen toimeen astui lääkäri, mukava mies, joka kertasi huolellisesti samat pistokset. Onneksi minulla oli mukana kaikista rokotuksista suomi-englanti-käännökset, muuten homma ei olisi vieläkään valmis. Perusteellisen harkinnan jälkeen poikaan sitten iskettiin kolme rokotusta, yksi neulalla tehtävä tuberkuloositesti ja otettiin vielä verikoekin. Pieni! Luonnollisesti lääkäri myös katsoi kaikki röörit, kuunteli keuhkot, tunnusteli sisäelimet, teki näkötestin ja vaikka mitä. Hammaslääkäriä (legot kyllä tsekattiin) ei sentään kutsuttu paikalle. Eikä psykiatria (mahdolliset henkiset ongelmat toki nekin kysyttiin).
Sitten sairaalaan. Vartin kävelymatkan päässä sijaitsee Long Island College Hospital, siellä poikaa odotti keuhkokuvaus. Sellainenkin tehdään tuberkuloosin varalta. Nyt tuli perheen isän kuukausittain maksamalle, pakolliselle sairausvakuutukselle käyttöä. Vaikka lähete röntgeniin tuli koululta, asia ei ollut yksinkertainen. Ensimmäiseksi Rasmuksen tuli rekisteröityä sairaalan potilaaksi. Se onnistuu vain sairausvakuutusnumerolla. Sitä meillä ei ollut, koska sitä ei oltu tarvittu. Soitto Jussille, joka lähti YK:n vakuutustoimistoon hakemaan numeroa. Siellä ilmoitettiin, että hänellä pitäisi jo olla vakuutuskortti, josta numeron näkee. No, ei ole ja syykin saatiin selville - kortti oli lähetetty Bed-Stuyn osoitteeseen. Mies sai kuitenkin numeron, jonka antoi minulle puhelimitse. Vein sen vastaanottovirkailijalle, joka ei hyväksynyt sitä, vaan tarvitsi kopion alkuperäisestä vakuutuskortista. Jussi lähti uudelleen sairausvakuutustoimistoon, mutta sai tietenkin vain kopion kopiosta, koska oikea kortti on matkalla Jussin vanhaan osoitteeseen. Kopio faksattiin sairaalaan, se kelpasi ja niin päästiin itse asiaan. Pojan keuhkot kuvattiin, ne ovat puhtaat. Rasmus on nyt sairaalan kirjoilla - jos sen palveluja tarvitaan, kaiken byrokratian pitäisi tapahtua jouhevasti. Toivottavasti perheemme vakuutuskortti saapuu pian oikeaan osoitteeseen, se on kaiketi välttämätön esimerkiksi apteekeissa.
Pojan koulupäivä, viestinnän asiantuntijan työpäivä ja Nyc Oravan - no, päivä, hujahti lääkärintarkastuksen merkeissä. Illalla saimme kaupunkiin vieraan. Jussi lähti suoraan töistä vastaanottamaan John F. Kennedyn lentokentältä Rasmuksen serkkutyttöä, Ronjaa, joka tulee Manhattanille koiravahdiksi. New Yorkissa asuva Jussin ammoinen työkaveri ja yhteinen tuttumme tarvitsee kahdeksi viikoksi koiralleen hoitajan ja Jussi keksi ehdottaa luotettavaa Suomen tyttöä. Ronja pääsee asumaan Midtownin kattohuoneistoon, oi. Pari yötä tyttö viettää meillä, ilta vierähtikin nopsasti noutopizzasta ja jutustelusta nauttien.
Kommentit
Lähetä kommentti