Lou Reed

Maanantaina Nyc Orava liikkui taas omilla nurkillaan. Kävelin Court Streetia ja jatkoin sitä pohjoiseen Atlantic Avenuen yli. Siellä meidän söpöinen Carroll Gardens - Cobble Hill -seutumme muuttuu hetkessä suureksi Brooklynin keskustaksi. Menimme tänne metrolla toissasunnuntaina, kun ylitimme Brooklynin sillan. Silloin oli hiljaista, nyt kuhinaa, toimistot ovat auki ja työtä tekevät kiiruhtavat kuka lounaalle, kuka tapaamiseen. Suurkaupungin tuntua, täällä on myös Manhattanilta tuttuja kahvivaunuja, prezel-myyjiä (prezeleita eli kotoisammin rinkeleitä voisi kutsua New Yorkin kansallisruoaksi, niitä napostellaan kaikkialla), lehtikioskeja, McDonaldseja ja Subway-kuppiloita. 

Kotiin päin kääntyessä selvitin Trader Joen arvoituksen. Olemme nähneet melkein joka toisen kaupunkilaisen kädessä ruskeita paperikasseja, joissa lukee Trader Joe's. Mikä on moinen suosittu kauppa? Ruokakauppa, sellainen löytyy Courtin ja Atlantic Avenuen kulmastakin. Aika hauska puoti onkin. Myy omalla tuotemerkillään peruselintarvikkeita, tietenkin orgaanista (mitä muuta voi Nycissa odottaa), mutta on tunnettu nimenomaan erikoistuotteistaan, täältä löytää etnisiä eineitä. Nyc Orava osti erittäin maukkaita falafel-pyöryköitä ja väsäsi niistä päivällisen. Miten tämän kaupungin ruokakauppojen jälkeen voi enää Helsingissä mennä K-kauppaan, S-marketista puhumattakaan.

Kotimatkalla oli pakko pysähtyä lähikirjakauppamme, BookCourtin eteen ja hieraista silmiään - sinne tulee tänä iltana puhumaan uudesta kirjastaan Lou Reed. Siis newyorkilainen ikoni, laulaja-lauluntekijä, sama mieskö? Sitä pähkäilivät muutkin. Eräs ohikulkija kysäisi minulta epäluuloisena, että todellako SE Lou Reed. Ja jatkoi, että oli tänään kuullut radiosta artistin ja hänen yhtyeensä Velvet Undergroundin kappaleen "Sweet Jane", "Good song", sanoi mies. Näin on, hyvä biisi.

Miten herra Reedin vierailusta voidaan ilmoittaa vain liitutaululla? Missä mainoskoneisto?

Nyc Oravalla on ollut kunnia tavata Lou Reed 13 vuotta sitten, missäpä muualla kuin New Yorkissa, ja saada nimikirjoituskin. Artisti heitti silloin: "Name next one after me". No, Rasmuksesta ei tullut Louta, mutta nyt poika voi nähdä miehen, jonka nimen melkein sai. Seitsemäksi BookCourtiin, jono sisällä oli niin pitkä, ettei meillä ollut mitään mahdollisuuksia päästä Reedin lähelle. Jäimme norkoilemaan kaupan alakertaan vieville portaille, ja sieltä hän yhtäkkiä saapuikin, ihan vierestämme, jo vanha mies. Me näimme hänet taas. New York ei petä.

Hyvän illan päätti Court Streetin ihana Chocolate Room. Jussille kaakao, Rasmukselle pirtelö ja Nyc Oravalle paras Banana Split -jäätelöannos ikinä. Tämä on useamman vierailun arvoinen paikka! Nyt on pistettävä ainakin parin päivän stoppi herkuttelulle, eiliset leivokset ja nyt tämä jäätelö, makeanhimo on tyydytetty.