Kaveri
Maanantaina Rasmus tuli kaverin, Anguksen kanssa kotiin! Voi miten Nyc Orava ilahtui. Ei varmasti ole helppoa vielä haparoivalla englannilla pyytää koulutoveria luokseen. Uskomattominta on, että homma onnistui ilman aikuisten kohtaamista. Angus oli soittanut koulupäivän jälkeen isälleen ja kysynyt lupaa tulla meille. Perhe asuu lähellä, Court Streetilla, ja lupa heltisi, kun isä kuuli meidän osoitteemme ja että Rasmuksen äitikin on kotona. Kaksi tuntia pojat pelasivat Playstationia, näyttävät tulevan mukavasti toimeen keskenään. Rasmus pärjäsi ihan hyvin kielitaidollaan, pelisanastohan on englantia Suomessakin.
Iltakävelyllä naapurissa. Ylitimme aivan vieressämme sijaitsevan Carroll Gardensin ja Red Hookin välisen sillan ja lähdimme pohjoiseen päin, Columbia Waterfront Districtille. Hetikohta huomasimme ihania ravintoloita, niin pikkuruisia ettei juuri viittä pöytää enempää saliin mahdu. Täällä, kuten Red Hookissa yleensäkin, on paljon kalaravintoloita, vanhan satama-alueen perinteitä. Löysimme myös varsinaisen aarreaitan, 1950- ja 1960-luvun vaatteisiin ja tavaroihin erikoistuneen putiikin, Bopkat Vintagen. Se on sisustettu jouluiseksi aidoilla, vuosikymmeniä vanhoilla pikkuesineillä ja koristeilla. Myynnissä on niin aikakauden joulukortteja kuin joululahjapaperiakin. Nyc Orava osti pienet koristeoksat, jotka aikoo kiertää joulupöydän serviettien ympärille. Mikäli meille tulee joulukuusi, 50-lukulaiset kuusenkoristeet olisivat kauniit, niitäkin täältä saa. Hintataso on mielestäni erittäin säädyllinen, kalleimmatkin vaatteet ja kauniit käsilaukut maksoivat muutaman kymmenen dollaria.
Nyc Orava on uutterasti tutustunut Carroll Gardensin ruokakauppoihin ja parhaat ovat valikoituneet: oman kotikadun Met (myös Smith Streetilla on Met, mutta se on huono) on asiallinen päivittäiskauppa. Court Streetin trendikkäästä Union Marketista saa laadukkaiden peruselintarvikkeiden lisäksi tuoretta kalaa, mutta kauppa on aika tyyris, koska kaikki on orgaanista. Siellä on kuitenkin miellyttävä asioida, se on pienehkö, selkeä ja hyvin siisti. Sokkeloinen Gourmet Fresh on aika ihana ja aika kallis italialainen herkkukauppa ja Santos Organic kioskimainen, kiva luomupuoti, kohtuuhintainen, mutta peruselintarvikkeiden valikoimaltaan suppea - toisaalta sieltä vaikkapa vegaani löytää harvinaisempia erikoistuotteita. Vihanneksia saa ostaa irtomäärinä (kaikkea, vaikka pinaatinlehtiäkin) K&Y Fruit and Vegetablesta ja tarjonta on runsas, kaikille syötäville en tiedä edes suomenkielistä nimeä. Näistä myymälöistä kotirouva löytää perheelleen ravinnon. Leipomoissa, kalakaupoissa ja herkkudeleissä (joista saa esimerkiksi käsintehtyä pastaa) voi juhlatuulella käydä vielä erikseen. Ja minä olen juhlatuulella usein.
Lähialueen, ja itse asiassa koko Brooklynin, ruokakauppojen kuningas on kuitenkin Fairway, Red Hookin eteläkärjessä sijaitseva valtava market. Muutama viikko sitten kävin siellä islamilaista vapaapäiväänsä viettäneen viestinnän asiantuntijan kanssa. Valikoimaa on mahdottomasti ja hinnat niin kukkaroystävälliset, ettei Fairwayhyn asti kannata meiltä mennä yhden tai kahden ruokakassin tähden (sen verran Nyc Orava jaksaa kantaa). Tänään meillä olikin kuusi kättä vapaana ja vielä selkäreppu. Hyppäsimme Columbia Waterfront Districtilta paikallisbussiin 61 ja hurautimme reilussa viidessä minuutissa Red Hookin eteläpäähän, Fairwayn viereen. Kaupassa on noin puolet luomua ja puolet tavanomaisesti tuotettua syötävää. Omat hyllymetrinsä on myös niin kosher- kuin vegaanituotteille. Talous- ja hygieniatarvikkeissakin on valinnanvaraa, voi hankkia joko "tavallisten, huonojen ihmisten" luontoa kuluttavia shampoita ja saippuoita tai "hyvien hipstereiden" luontoa säästäviä pesuaineita. Kauppalaskua tasoittelimme ostamalla osan luomua, osan tavallista - orgaaninenhan on hintavampaa, mutta Fairwayssa kohtuullista sekin. Nyc Orava haluaa, että meijerituotteet ovat luomua, mutta onko pasta Barillaa vai Organica DiSiciliaa on vähemmän tärkeää (kumpaakin nyt kuitenkin löytyy kaapistamme). Tasapuolisuuden nimissä meillä voi muuten keitellä Manischewitzin kosher-pastaakin (tajusin vasta kassalla, että olin seikkaillut kosher-osastolla ainakin vartin, myös kosher-viinietikkaa löytyy...).
Kassaneidin ja pakkausavuksi tulleen (Amerikassa kassat laittavat aina asiakkaan ostokset kasseihin, nyt tavaraa oli niin paljon, että tarvittiin lisäkäsiä) toisen myyjättären ilmeet olivat näkemisen arvoiset, kun kerroimme, että olemme liikkeellä julkisilla. Suomessakin meillä olisi ollut aika paljon kantamuksia linja-autoon, mutta täällä olimme aivan kummajaisia. Vaikka New Yorkissa pärjää mainiosti metroilla ja busseilla, käyvät ainakin brooklynilaiset isoilla kauppa-asioilla omilla autoillaan. Torstain Thanksgiving-illallisellakin herkkusuuksi paljastunut isäntä, herra Zimmerman harmitteli minulle, etten voi käydä Fairwayssa ostoksilla, kun meillä ei ole autoa. Käytiinpä kuitenkin.
Iltakävelyllä naapurissa. Ylitimme aivan vieressämme sijaitsevan Carroll Gardensin ja Red Hookin välisen sillan ja lähdimme pohjoiseen päin, Columbia Waterfront Districtille. Hetikohta huomasimme ihania ravintoloita, niin pikkuruisia ettei juuri viittä pöytää enempää saliin mahdu. Täällä, kuten Red Hookissa yleensäkin, on paljon kalaravintoloita, vanhan satama-alueen perinteitä. Löysimme myös varsinaisen aarreaitan, 1950- ja 1960-luvun vaatteisiin ja tavaroihin erikoistuneen putiikin, Bopkat Vintagen. Se on sisustettu jouluiseksi aidoilla, vuosikymmeniä vanhoilla pikkuesineillä ja koristeilla. Myynnissä on niin aikakauden joulukortteja kuin joululahjapaperiakin. Nyc Orava osti pienet koristeoksat, jotka aikoo kiertää joulupöydän serviettien ympärille. Mikäli meille tulee joulukuusi, 50-lukulaiset kuusenkoristeet olisivat kauniit, niitäkin täältä saa. Hintataso on mielestäni erittäin säädyllinen, kalleimmatkin vaatteet ja kauniit käsilaukut maksoivat muutaman kymmenen dollaria.
Nyc Orava on uutterasti tutustunut Carroll Gardensin ruokakauppoihin ja parhaat ovat valikoituneet: oman kotikadun Met (myös Smith Streetilla on Met, mutta se on huono) on asiallinen päivittäiskauppa. Court Streetin trendikkäästä Union Marketista saa laadukkaiden peruselintarvikkeiden lisäksi tuoretta kalaa, mutta kauppa on aika tyyris, koska kaikki on orgaanista. Siellä on kuitenkin miellyttävä asioida, se on pienehkö, selkeä ja hyvin siisti. Sokkeloinen Gourmet Fresh on aika ihana ja aika kallis italialainen herkkukauppa ja Santos Organic kioskimainen, kiva luomupuoti, kohtuuhintainen, mutta peruselintarvikkeiden valikoimaltaan suppea - toisaalta sieltä vaikkapa vegaani löytää harvinaisempia erikoistuotteita. Vihanneksia saa ostaa irtomäärinä (kaikkea, vaikka pinaatinlehtiäkin) K&Y Fruit and Vegetablesta ja tarjonta on runsas, kaikille syötäville en tiedä edes suomenkielistä nimeä. Näistä myymälöistä kotirouva löytää perheelleen ravinnon. Leipomoissa, kalakaupoissa ja herkkudeleissä (joista saa esimerkiksi käsintehtyä pastaa) voi juhlatuulella käydä vielä erikseen. Ja minä olen juhlatuulella usein.
Lähialueen, ja itse asiassa koko Brooklynin, ruokakauppojen kuningas on kuitenkin Fairway, Red Hookin eteläkärjessä sijaitseva valtava market. Muutama viikko sitten kävin siellä islamilaista vapaapäiväänsä viettäneen viestinnän asiantuntijan kanssa. Valikoimaa on mahdottomasti ja hinnat niin kukkaroystävälliset, ettei Fairwayhyn asti kannata meiltä mennä yhden tai kahden ruokakassin tähden (sen verran Nyc Orava jaksaa kantaa). Tänään meillä olikin kuusi kättä vapaana ja vielä selkäreppu. Hyppäsimme Columbia Waterfront Districtilta paikallisbussiin 61 ja hurautimme reilussa viidessä minuutissa Red Hookin eteläpäähän, Fairwayn viereen. Kaupassa on noin puolet luomua ja puolet tavanomaisesti tuotettua syötävää. Omat hyllymetrinsä on myös niin kosher- kuin vegaanituotteille. Talous- ja hygieniatarvikkeissakin on valinnanvaraa, voi hankkia joko "tavallisten, huonojen ihmisten" luontoa kuluttavia shampoita ja saippuoita tai "hyvien hipstereiden" luontoa säästäviä pesuaineita. Kauppalaskua tasoittelimme ostamalla osan luomua, osan tavallista - orgaaninenhan on hintavampaa, mutta Fairwayssa kohtuullista sekin. Nyc Orava haluaa, että meijerituotteet ovat luomua, mutta onko pasta Barillaa vai Organica DiSiciliaa on vähemmän tärkeää (kumpaakin nyt kuitenkin löytyy kaapistamme). Tasapuolisuuden nimissä meillä voi muuten keitellä Manischewitzin kosher-pastaakin (tajusin vasta kassalla, että olin seikkaillut kosher-osastolla ainakin vartin, myös kosher-viinietikkaa löytyy...).
Kassaneidin ja pakkausavuksi tulleen (Amerikassa kassat laittavat aina asiakkaan ostokset kasseihin, nyt tavaraa oli niin paljon, että tarvittiin lisäkäsiä) toisen myyjättären ilmeet olivat näkemisen arvoiset, kun kerroimme, että olemme liikkeellä julkisilla. Suomessakin meillä olisi ollut aika paljon kantamuksia linja-autoon, mutta täällä olimme aivan kummajaisia. Vaikka New Yorkissa pärjää mainiosti metroilla ja busseilla, käyvät ainakin brooklynilaiset isoilla kauppa-asioilla omilla autoillaan. Torstain Thanksgiving-illallisellakin herkkusuuksi paljastunut isäntä, herra Zimmerman harmitteli minulle, etten voi käydä Fairwayssa ostoksilla, kun meillä ei ole autoa. Käytiinpä kuitenkin.
Kommentit
Lähetä kommentti