Joulu tulee

Poika juoksi perjantaina riemuissaan kotiin. Hän on saanut luvan poistua ruokavälitunnin ajaksi koulusta ensi viikosta alkaen. Lupa annettiin muutamalle luokan oppilaalle "palkkioksi" hyvästä käytöksestä ja aina tehdyistä kotiläksyistä. Ruokatunti kestää 50 minuuttia ja "luvalliset" lapset voivat käydä sen aikana syömässä kotona tai vaikka läheisessä ravintolassa. Nyc Oravan mielestä aika erikoinen juttu, mutta ainakin lapset ovat iloisia. Ilman lupaa koulualueelta poistuminen on melkein mahdotonta (hyvä tietenkin niin), välitunteja kun ei ruokatauon lisäksi ole, valvonta on tiukkaa ja kaiken kruunaa poliisi aulan edessä. Kyllä, olemme New Yorkissa ja NYPD:n työntekijä turvaa joka päivä jälkikasvumme.

Rasmukselle kotilounas on toki mainio juttu - mahdollisuus kunnolliseen, lämpimään ruokaan. Se häneltä koulussa puuttuu. Pojalla on aina omat eväät (voileipää, salaattia, hedelmää) mukana, koska kouluruoka on lähinnä lihaa. Vaihtoehtona lihalle on peanutbutter-jellysandwich!!! Rasmukselle on nyt pari kuukautta tyrkätty leipä käteen, ja viimein hän on kehdannut kieltäytyä siitä (ei moinen maistu suomalaiselle lapselle). Samalla sitten jää maitokin juomatta, koska jonkun periaatteen takia pelkkää juomaa ei saa. Kaikesta huolimatta maksamme kouluruoasta; se on vain puolitoista taalaa päivässä, joten olkoon BCS:n toivomaa hyväntekeväisyyttä. Katsotaan, mitä "lupa poistua ruokatunnin ajaksi" käytännössä tarkoittaa. Saattavathan lapset haluta mennä joka päivä yhdessä hampurilaiselle, ei hyvä idea ainakaan usein. Tai Rasmus kirmaa pelaamaan Pleikkaria meille kaverin kanssa niin innokkaasti, että ruokailu unohtuu, ei todellakaan hyvä idea koskaan. Toivotaan, ettei Nyc Oravan tarvitse olla päivystämässä koululaista, vaan voin luottaa, että poika tulee kotiin ja nauttii hänelle tarkoitetun lounaan ja menee ajoissa takaisin kouluun.

Äiti ja poikanen söivät päivällisen tänään kaksin Court Streetin Five Guys Burgersissa. Pienehkön hampurilaisketjun ranskalaiset perunat on suurin piirtein joka vuosi äänestetty kaikissa maan lehdissä Amerikan parhaimmiksi. Maalaisranskalaisia, vähän kuorta jätetty, ihan ok, mutta eivät maineensa veroisia - ranskalaisia mitä ranskalaisia. Tapasimme töistä saapuvan perheen isän Carroll Gardensin leikkipuistossa, jossa järjestetään kaikki alueen isommat yhteistapahtumat. Tänä iltana täällä alkoi joulu, puistossa sytytettiin jouluvalot ja laulettiin joululauluja. Me emme kuitenkaan paikalla kauaa seisseet, tapahtuma oli enemmänkin pikkulapsiperheille mieluinen. Jatkoimme naapurikadulle, Smith Streetille etsimään kahvilaa. Ja söpön sellaisen löysimmekin: Van Leeuwen, myyvät pienpaahtimon kahvia ja itse tehtyä jäätelöä. Nyc Orava herkutteli tietenkin suklaajätskillä, erittäin suklaista (ettei liiankin), kouluarvosana 9-. Parasta kahvilassa oli myyjä, joka toimi myös tiskijukkana ja soitteli huippubiisejä vinyylilevyiltä. Mikäpä siinä oli istuessa, Smith Streetin perjantai-illan huumaa (suomeksi: baariin menijöitä) katsellessa ja New Yorkin omaa poikaa, Paul Simonia kuunnellessa. Jussi pääsi kertomaan, että häneltäkin löytyy Simonin mahtava levy "There Goes Rhymin' Simon", kun biisi "Kodachrome" jäi junnaamaan samaan kohtaan ja mies kävi tiskillä mainitsemassa asiasta.

USA:n joulu ei ala lainkaan niin aikaisin kuin Suomessa olimme luulleet. Lokakuinen Halloween ja marraskuinen Thanksgiving vietetään kunnialla ensin, ne ovat hyvin tärkeitä juhlia. Halloweeniin kuuluu tyylin mukainen koristelukin, kurpitsaa ja aavetta, ei siihen tonttuja mahdu. Kun Thanksgiving-viikonloppu on ohi, on joulun aika. Ja kunnolla onkin, heti sunnuntai-iltana ilmestyivät ensimmäiset joulukoristelut Carroll Gardensin asuinrakennusten julkisivuihin ja suurille etupihoille. Koko seutu muuttuu valomereksi, sähkölaskujen on ulkovalaistuksen takia noustava aika lailla joulukuussa. Sulassa sovussa esillä ovat niin Beetlehemin, Korvatunturin kuin Disneyworldinkin asukkaat. Osa koristeluista on aivan hervottomia, sanoinkuvaamattomia. Joulupukki poroineen talon katolla ja valonauhat kaikkien ikkunoiden ja ovien ympärillä on aivan tavanomaista, kuten pihalla seisovat puhallettava jättiläislumiukko ja joulupukkikin. Sähköisesti avautuvat ja sulkeutuvat isot lahjapaketit portaikoilla ovat jo aikamoista kilpavarustelua ja sitten on tämä:

Koko talon korkeudelta kulkevat valonauhat olisivat jo ihan riittävät - asukkaat kuitenkin haluavat huvipuiston pihalleen. Oikealla halkaisijaltaan puolitoistametrinen, sähköllä toimiva läpinäkyvä pallo pyörii jalustallaan Disney-hahmot sisällään

Miehen kokoinen joulupukki keinuu yötäpäivää sähköisessä kiikkustuolissaan, Mikki Hiiri ja Aku Ankka tervehtivät pukin olan takaa. Tämä piha on vetänyt naapurit puolustuskyvyttömiksi - haastajaa ei ole

Joiltakin on siis mopo lähtenyt käsistä jouluisessa dekoreerauksessa. Onneksi Manhattanin ja Brooklynin katujen ja julkisten rakennusten koristelut ovat taidokkaita ja tyylikkäitäkin, New Yorkin kaupunkikuvassa joulu on kaunis.