Viimeinen päivä ilman meitä
Perjantaina koitti Jussin viimeinen päivä New Yorkissa ilman perhettä. Toivottavasti osaa nauttia vapaudenrippeistään, pian on Nyc Orava kintereillä.
Jussi on pikkuhiljaa saanut käytännön asiat uudessa kotikaupungissa hoidetuksi. Rasmuksen kun vielä pistää kouluun, niin arkielämä New Yorkissa voi alkaa. Aamun perheen isä aloittikin Brooklynin oppilaaksiottotoimistossa. Rasmus pyrkii Carroll Gardensissa BCS:n (Brooklyn School for Collaborative Studies) kouluun (Middle School, 6.-8. luokat, vastaavat suurin piirtein suomalaisia luokka-asteita). Kouluun on 100 metriä uudesta kodistamme, tilaa löytynee ja pojan koulumenestyksen pitäisi riittää. Ensi maanantaina viemme lapsen toimistoon näytille, toivottavasti antavat hänelle paikan. New Yorkissa on myös yksityisiä Middle Schooleja, mutta julkiset ovat usein ihan tai vähintään yhtä hyviä. Monet YK:n työntekijöiden lapset käyvät organisaation yksityistä koulua. Se maksaa noin 25 000 dollaria vuodessa, josta YK sponssaa reilusti yli puolet. Paikallinen lähikoulu on kuitenkin valintamme. Lyhyen koulumatkan lisäksi etuna on mahdollisuus löytää kavereita, jotka asuvat naapurustossa. Eivätkä julkisen koulun ilmainen opetus ja maksuttomat oppikirjatkaan hullumpi valintaperuste ole.
Illaksi Jussi sai kutsun suomalaisen YK-virkamiehen vaimon syntymäpäiville Brooklynin Park Slopeen. Jussi vei lahjaksi herkkuja Whole Foodsista, yllättävän hyvä suoritus.
New Yorkissa odotetaan vaimoa ja poikaa. Helsingissä pakattiin niin, etten mennyt nukkumaan lainkaan ja Rasmuskin vain muutamaksi tunniksi. Sulloessani yön tunteina epätoivoisena tavaraa kahteen matkalaukkuun, annoin lisämaksulle (80 euroa) periksi ja päätin ottaa mukaan yhden ylimääräisen ruumaan menevän laukun. Näihin kolmeen sekä kahteen käsimatkatavarapakaasiin on lopun (valtaosa tavarastahan lähti jo sekä Jussin kanssa että kontissa) Amerikan Ihmemaassa tarvittavan omaisuutemme mahduttava.
Jussi on pikkuhiljaa saanut käytännön asiat uudessa kotikaupungissa hoidetuksi. Rasmuksen kun vielä pistää kouluun, niin arkielämä New Yorkissa voi alkaa. Aamun perheen isä aloittikin Brooklynin oppilaaksiottotoimistossa. Rasmus pyrkii Carroll Gardensissa BCS:n (Brooklyn School for Collaborative Studies) kouluun (Middle School, 6.-8. luokat, vastaavat suurin piirtein suomalaisia luokka-asteita). Kouluun on 100 metriä uudesta kodistamme, tilaa löytynee ja pojan koulumenestyksen pitäisi riittää. Ensi maanantaina viemme lapsen toimistoon näytille, toivottavasti antavat hänelle paikan. New Yorkissa on myös yksityisiä Middle Schooleja, mutta julkiset ovat usein ihan tai vähintään yhtä hyviä. Monet YK:n työntekijöiden lapset käyvät organisaation yksityistä koulua. Se maksaa noin 25 000 dollaria vuodessa, josta YK sponssaa reilusti yli puolet. Paikallinen lähikoulu on kuitenkin valintamme. Lyhyen koulumatkan lisäksi etuna on mahdollisuus löytää kavereita, jotka asuvat naapurustossa. Eivätkä julkisen koulun ilmainen opetus ja maksuttomat oppikirjatkaan hullumpi valintaperuste ole.
Illaksi Jussi sai kutsun suomalaisen YK-virkamiehen vaimon syntymäpäiville Brooklynin Park Slopeen. Jussi vei lahjaksi herkkuja Whole Foodsista, yllättävän hyvä suoritus.
New Yorkissa odotetaan vaimoa ja poikaa. Helsingissä pakattiin niin, etten mennyt nukkumaan lainkaan ja Rasmuskin vain muutamaksi tunniksi. Sulloessani yön tunteina epätoivoisena tavaraa kahteen matkalaukkuun, annoin lisämaksulle (80 euroa) periksi ja päätin ottaa mukaan yhden ylimääräisen ruumaan menevän laukun. Näihin kolmeen sekä kahteen käsimatkatavarapakaasiin on lopun (valtaosa tavarastahan lähti jo sekä Jussin kanssa että kontissa) Amerikan Ihmemaassa tarvittavan omaisuutemme mahduttava.
Kommentit
Lähetä kommentti