Opettajan luona
Rasmus meni tänään perjantaina skeittilaudan kanssa kouluun. Luokalla on kiva projekti, opettaja kuvaa kaikki lapset yksitellen heidän lempivaatteissaan ja suosikkitavaroidensa kanssa. Pojallamme ei montaa tavaraa täällä mukana ole, mutta skeitti sentään. Ensi keskiviikkona on "vanhempainaamu", jolloin kaikki kuvat ovat luokkahuoneen seinällä. Oppilaat lukevat silloin myös kirjoittamansa esseet vanhemmille.
Rasmus pääsi poikkeuksellisesti koulusta jo klo 11. Menimme yhdessä lounaalle Court Streetille, Cobble Hill Coffee Shopiin. Mainio paikka. Amerikanitalialaisten omistama diner, perinteinen ruokalista. Juuri sellainen leffoista tuttu kuppila, jossa pöydät ovat seinän vieressä peräkkäin ja tiskilläkin voi aterioida. Poika söi fish & chipsit ja äiti kasvishampurilaisen ranskalaisilla. Amerikkalaiset kasvisburgerit päihittävät suomalaiset mennen tullen. Suomalaisissa kasvispihveissä raaka-aineena on lähinnä porkkana ja muut juurekset, ei mausteita. Täkäläiset valmistavat pihvin usein erilaisista pavuista ja mausteitakin käytetään. Pavut tekevät pihvistä "lihaisamman", tuhdin ja maukkaan. Carroll Gardens ja Cobble Hill (alueet ovat aivan vieretysten, niitä ei oikein voi erottaa) ovat vanhastaan italialaisten siirtolaisten asuttamia ja sen huomaa. Italialaisia ravintoloita on paljon, Brooklynin (ellei koko Ison Omenan) parhaat italialaiset leipomot sijaisevat täällä, amerikanitalialaisia ukkoja seisoskelee kadunkulmilla (erityisesti perustamiensa kotiseutuyhdistysten luona) ja kaikkialla kuulee englantia italialaisella korostuksella. Kuten Jussi on aiemmin kuvaillut - kuin olisi Kummisetä-elokuvassa.
Iltapäivällä tapasin Rasmuksen opettajan, Rachelin. Meillä oli niin sanottu vanhempainvartti, Helsingistäkin tuttu. Luokalla on kaksi opettajaa, mutta he ovat jakaneet vastuun oppilaista puoliksi, toinen antaa arviot 13 lapsesta ja toinen 14 lapsesta. Rachel arvioi Rasmuksen, joka tosin ei saa vielä syyslukukaudesta arvosanoja, kielen takia se ei olisi reilua. Rachel rohkeni kuitenkin sanoa, että hyvin pojalla sujuu ja ensi vuoden alussa englanti on varmaankin jo aika lailla hallussa. Opettaja selitti, että heidän koulussaan kuudennella luokalla korostetaan yhteisöllisyyttä ja yhteistyötaitoja - oikein hyvä (vaikka muutamat reaaliaineet puuttuvatkin...). Tärkeintä äidille oli kuitenkin kuulla, että Rasmuksella on kavereita.
Viikonlopun alkamisen ilosta kuljimme Rasmuksen kanssa metrolla Brooklynin Fort Greeneen (jo kolmas ilman perheen isää tehty uusi metroreitti) herkuttelemaan Juniorsin juustokakulla. Sillä kaupungin kuuluisimmalla, jota Jussi on jo ehättänyt maistaa. Kyllä se hyvää on, täyteläistä, ei liian makeaa. Juniors on myös suosittu ravintola, ruokalista vaikuttaa ihan asialliselta. Juniors sijaitsee aivan Fort Greenen ja Brooklyn Downtownin rajalla ja tutustuimmekin samalla reissulla Downtownin pääostoskatuun, Fulton Streetiin (kartoissa nimellä Fulton Street Shopping Area). Eläväistä katua voi kuvailla "Köyhän miehen Fifth Avenueksi", paljon edullisia kenkäkauppoja, koru- ja kännykkämyymälöitä, ketjuravintoloita. Yllättäen huomasin parikin sellaista lasten- ja nuortenvaatekauppaa, joissa myydään eri tuotemerkkejä. Niihin ei juuri kaupungissa törmää; lapsille näytetään hankittavan päälle pantavaa suht edukkaista yhden merkin amerikkalaisliikkeistä Gapista, Aeropostalesta ja Old Navysta sekä tietenkin kaikkialle levittäytyneestä ruotsalaismenestyksestä Hennes & Mauritzista. Mutta mikäli haluaa enemmän valinnanvaraa, tavarataloista Macy's (löytyy myös täältä Brooklyn Downtownista) on pätevä ja kohtuuhintainen junioreiden vaatettaja ja Fultonilla seisovasta Cookies-lastenvaatetavaratalosta löytyy vaikka mitä, ostin sieltä tänään pojalle pipon ja sormikkaat, huomiseksi on luvassa kylmää ja viimaa.
Illalla perhe vietti vielä pari tuntia Ikeassa (yli puolet siitä jonossa), teimme loputkin kodin hankinnat, ostimme esimerkiksi valaisimet. Nyc Orava on kyllästetty Ikealla, ja vaikka ruotsalainen jätti monesti on tämänkin sisustajan pelastanut, toivoo orava ettei enää koskaan Ikeaa, pliis!
Rasmus pääsi poikkeuksellisesti koulusta jo klo 11. Menimme yhdessä lounaalle Court Streetille, Cobble Hill Coffee Shopiin. Mainio paikka. Amerikanitalialaisten omistama diner, perinteinen ruokalista. Juuri sellainen leffoista tuttu kuppila, jossa pöydät ovat seinän vieressä peräkkäin ja tiskilläkin voi aterioida. Poika söi fish & chipsit ja äiti kasvishampurilaisen ranskalaisilla. Amerikkalaiset kasvisburgerit päihittävät suomalaiset mennen tullen. Suomalaisissa kasvispihveissä raaka-aineena on lähinnä porkkana ja muut juurekset, ei mausteita. Täkäläiset valmistavat pihvin usein erilaisista pavuista ja mausteitakin käytetään. Pavut tekevät pihvistä "lihaisamman", tuhdin ja maukkaan. Carroll Gardens ja Cobble Hill (alueet ovat aivan vieretysten, niitä ei oikein voi erottaa) ovat vanhastaan italialaisten siirtolaisten asuttamia ja sen huomaa. Italialaisia ravintoloita on paljon, Brooklynin (ellei koko Ison Omenan) parhaat italialaiset leipomot sijaisevat täällä, amerikanitalialaisia ukkoja seisoskelee kadunkulmilla (erityisesti perustamiensa kotiseutuyhdistysten luona) ja kaikkialla kuulee englantia italialaisella korostuksella. Kuten Jussi on aiemmin kuvaillut - kuin olisi Kummisetä-elokuvassa.
Iltapäivällä tapasin Rasmuksen opettajan, Rachelin. Meillä oli niin sanottu vanhempainvartti, Helsingistäkin tuttu. Luokalla on kaksi opettajaa, mutta he ovat jakaneet vastuun oppilaista puoliksi, toinen antaa arviot 13 lapsesta ja toinen 14 lapsesta. Rachel arvioi Rasmuksen, joka tosin ei saa vielä syyslukukaudesta arvosanoja, kielen takia se ei olisi reilua. Rachel rohkeni kuitenkin sanoa, että hyvin pojalla sujuu ja ensi vuoden alussa englanti on varmaankin jo aika lailla hallussa. Opettaja selitti, että heidän koulussaan kuudennella luokalla korostetaan yhteisöllisyyttä ja yhteistyötaitoja - oikein hyvä (vaikka muutamat reaaliaineet puuttuvatkin...). Tärkeintä äidille oli kuitenkin kuulla, että Rasmuksella on kavereita.
Viikonlopun alkamisen ilosta kuljimme Rasmuksen kanssa metrolla Brooklynin Fort Greeneen (jo kolmas ilman perheen isää tehty uusi metroreitti) herkuttelemaan Juniorsin juustokakulla. Sillä kaupungin kuuluisimmalla, jota Jussi on jo ehättänyt maistaa. Kyllä se hyvää on, täyteläistä, ei liian makeaa. Juniors on myös suosittu ravintola, ruokalista vaikuttaa ihan asialliselta. Juniors sijaitsee aivan Fort Greenen ja Brooklyn Downtownin rajalla ja tutustuimmekin samalla reissulla Downtownin pääostoskatuun, Fulton Streetiin (kartoissa nimellä Fulton Street Shopping Area). Eläväistä katua voi kuvailla "Köyhän miehen Fifth Avenueksi", paljon edullisia kenkäkauppoja, koru- ja kännykkämyymälöitä, ketjuravintoloita. Yllättäen huomasin parikin sellaista lasten- ja nuortenvaatekauppaa, joissa myydään eri tuotemerkkejä. Niihin ei juuri kaupungissa törmää; lapsille näytetään hankittavan päälle pantavaa suht edukkaista yhden merkin amerikkalaisliikkeistä Gapista, Aeropostalesta ja Old Navysta sekä tietenkin kaikkialle levittäytyneestä ruotsalaismenestyksestä Hennes & Mauritzista. Mutta mikäli haluaa enemmän valinnanvaraa, tavarataloista Macy's (löytyy myös täältä Brooklyn Downtownista) on pätevä ja kohtuuhintainen junioreiden vaatettaja ja Fultonilla seisovasta Cookies-lastenvaatetavaratalosta löytyy vaikka mitä, ostin sieltä tänään pojalle pipon ja sormikkaat, huomiseksi on luvassa kylmää ja viimaa.
Illalla perhe vietti vielä pari tuntia Ikeassa (yli puolet siitä jonossa), teimme loputkin kodin hankinnat, ostimme esimerkiksi valaisimet. Nyc Orava on kyllästetty Ikealla, ja vaikka ruotsalainen jätti monesti on tämänkin sisustajan pelastanut, toivoo orava ettei enää koskaan Ikeaa, pliis!
 |
| Ei päivällistä tänään - masut ovat täynnä |
 |
| Ravintola Juniors, juustokakkujen kuningas |
Kommentit
Lähetä kommentti