Lenkille

Perheen isä on ollut viikon erossa rakkaistaan ja ikävä jo tuntuu. Kaipaus onneksi helpottuu paljolla tekemisellä. Lauantaiaamuna Jussi kipaisi vihdoinkin lenkille. Bedford-Stuyvesantista Prospect Parkiin ja takaisin, kilometreistä ei tietoa, mutta aikaa kului puolentoista tunnin verran. Brooklynin Prospect Park on New Yorkin toiseksi suurin puisto Manhattanin Central Parkin jälkeen ja hyvin viihtyisä. Puisto on avattu vuonna 1867 ja sen ovat suunnitelleet samat arkkitehdit kuin Central Parkinkin (Prospect Parkia he pitivät onnistuneempana). Juoksun lomassa Jussi kävi Grand Army Plazan Farmer`s Marketilla (Park Slopen ja Prospect Heightsin rajalla) nauttimassa virvoittavan greippimehun. New Yorkissa on viikonloppuisin paljon ihania maatilatoreja; Park Slopessakin kaksi, lauantaina yksi (juuri tämä) ja sunnuntaina toinen (siellä Jussi kävi viime pyhänä). Kaupungissa oli koko viikon lämmintä, mutta viikonlopun kunniaksi alkoi sade ja lämpötila laski reippaasti, celsiusasteita alle 20.

Reippailun jälkeen Skype-yhteys vaimoon. Oli mukavaa jutella päiväsaikaan. Se on harvinaista herkkua, arkisinhan soitan aikaeron takia Jussille aamuisin klo 06, Jussin kello käy silloin 23:a.

Iltapäivällä isä kävi katsomassa perheelleen kotia Park Slopessa. Hän etsii kalustamatonta asuntoa, jossa olisi kaksi makuuhuonetta ja jonkinlainen olohuone (yleensä olkkari on yhteydessä pieneen keittiöön). Suurin osa vuokra-asunnoista on vanhoissa taloissa. Talot ovat ehkä tunnelmallisia ja julkisivultaan hienoja, mutta kylpyhuoneet ja wc:t ovat niissä usein todella kulahtaneita (hotelliasteikolla 1-2 tähteä) eikä säilytystilaa ja kaappeja ole nimeksikään. Tänään nähdyistä neljästä huoneistosta yksikään ei kolahtanut juuri edellä mainituista syistä. Yhdessä asunnossa oli siistiä, mutta toinen sen makuuhuoneista ei soveltuisi vanhempien eikä poikasen huoneeksi. Se on niin pieni, ettei parisänkyä saa sisään. Mikäli siitä tulisi Rasmuksen huone, sinne ei tavallisen vuoteen lisäksi mahtuisi mitään, ei koulupöytää, ei edes lipastoa (kaappeja ei tietenkään ole). Säilytystilan lisäksi vanhoista asunnoista uupuvat kodinkoneet. Astianpesukoneetta tulisimme ehkä toimeen, kinastellaan sitten tiskivuoroista, mutta ilman kotona jylläävää pyykkikonetta en sentään ajatellut vuotta New Yorkissa viettää. Niinkin saattaa käydä, pesukone on nimittäin ylellinen harvinaisuus. Itsepalvelupesuloita onneksi nököttää joka kadunkulmassa. Monet kalustamattomista asunnoista näyttävät kuulemma aika rähjäisiltä, vähintään pintaremonttia kaipaavilta. Sellaiseen kun tuo muutaman Ikean mööpelin, on ankea opiskelijakämppä-look valmis. Omilla huonekaluilla olisi viehättävämpää. Sadan kilon konttiin ei kuitenkaan yhtäkään huonekalua Suomen kodista saa ängettyä, joten Brooklynin Ikea kutsuu.

Todennäköisesti Jussi laajentaa asunnonkatsomisreviiriään. Lapsiperheystävällistä Park Slopea on kehuttu ja siellä olisi erinomainen koulu pojalle, mutta kai niitä hyviä opinahjoja on muuallakin. Maanantaina Jussi rupeaa selvittämään opintoasioita tarkemmin. Koulut ovat New Yorkissa (ja kaiketi muuallakin USA:ssa) listattu paremmuusjärjestykseen, korkealle rankatuissa kouluissa oppilaat saavat hyviä arvosanoja ja lapset kertovat kiusaamista olevan vähän.

Asuntonäyttöjen välissä Jussi aterioi hyvässä marokkolaisessa ravintolassa Park Slopessa. Illalla mies lähti ensimmäisiin kutsuihinsa New Yorkissa. Jussin entinen työkaveri vuosien takaa asuu kaupungissa miehensä kanssa ja kutsui Jussin syömään kotiinsa Manhattanille. Asunto on Midtownissa ja tosi kiva, näköalat upeat. Ilta oli hauska, ihmiset ystävällisiä ja seura teki hyvää.

Helsingissä tavarakaaos jatkuu, noin 60 kiloa vaatetta ja kenkää on nyt menossa konttiin. Mikäli New yorkissa ei olisi talvea, 35-40 kiloa voisi lastista pudottaa pois. Myös laskettelukamppeet painavat, viikon mahdollisen rinnereissun (Colorado, Vermont?) takia mukaan tulee melkein 10 kiloa vaatetta (lisäksi monot ja kypärät, sukset sentään vuokrataan). Pakko on kuitenkin Amerikan mäet testata, sinne tuskin erikseen lähtisimme. Kontin kilomäärä ei ole ylittymässä, 40 kiloa vielä jäljellä, mutta kontin koko on vain 0,6 kuutiota ja pahoin pelkään, että tavarakarsintaa on odotettavissa. En tiedä, mitä ottaa pois.

New Yorkissa pientä asuntoahdistusta, Helsingissä isoa tavara-ahdistusta. Helsingin ahdistusta helpotti parin tunnin päivällinen hyvässä espanjalaisravintolassa äitini syntymäpäivän kunniaksi.