New York valkeni meille kolmelle aurinkoisena ja lämpimänä ja olimme hereillä jo ennen yhdeksää. Aamutoimien lomassa seurasimme ikkunasta vastapäisen kirkon sunnuntaikuhinaa, herrat ja rouvat saapuivat jumalanpalvelukseen parhaimpiinsa pukeutuneina. Kirkonmenojen ja vanhemman väen tyylin vastapainona ovat lippikset, puolireiteen valahtaneet housut ja sairaan lujalla huudatettu rap-musiikki. Kuten Jussi jo kolme viikkoa sitten kuvaili: ihan kuin elokuvaa tai ainakin musiikkivideota katsoisi. Aamupalaa söimme vain pahimman nälän taltuttamiseksi, sillä sunnuntaibrunssille teki mieli.
 |
| Aamu Bedford-Stuyvesantin asunnossa. Nyc Orava vääntää paplarit päässä blogia ja poikanen pelaa äidin iPadilla (yllään uusi ruutupaita) |
 |
| Bed-Stuyn idylliä |
Nyc Orava ja poikanen tutustuivat Jussin opastuksella väliaikaiseen kotiseutuunsa, Brooklynin Bedford-Stuyvesantiin. Täällä Bed-Stuyssa on paikoin todella viehättävää, vanhat brownstone-talot ovat vähintään yhtä kauniita kuin missä tahansa New Yorkissa. Kivitalojen välissä seisoo myös sieviä puutaloja, ne ovat tässä suurkaupungissa aika harvinaisia. Vastakohtana toki ränsistynyttä kadunkulmaa ja melkein purkukunnossa olevia rakennuksia eikä yleisiä viheralueita tai puistoja juurikaan. Suuria kerrostaloja en nähnyt eikä paikkaa voi mitenkään luonnehtia ghettomaiseksi - päinvastoin, tunnelma on melkein kuin pientaloalueella. Idyllistä tai ainakin homssuisen kodikasta.
 |
| Bed-Stuyn arkea |
Bed-Stuyn palvelut ovat vielä aika vaatimattomat; seutu on pitkään ollut pienituloisten mustien asuttama eikä meidän naapurustossamme ole esimerkiksi kuin yksi parempi ruokakauppa. Pieniä deleja on paljon, mutta valikoimat eivät ole kummoiset (yleensä New Yorkin delit pyörryttävät, niin runsaita ne ovat). Bedford-Stuyvesant on kuitenkin hiljalleen keskiluokkaistumassa (toivottavasti se ei tarkoita yhdenmukaistumista) ja niinpä täältä löytyy jo muutamia kivan ja modernin näköisiä pikkuleipomoita, ravintoloita ja baareja. Sellainen on myös brunssipaikkamme Black Swan, tyylikkään rosoinen ravintola, josta sai oikein hyvää ruokaa. Minna söi suht perinteisen aamiaisen eli munakokkelia, maalaisranskalaisia ja paahtoleipää. Jussi herkutteli vuohenjuustolla höystetyllä hampurilaisella ja salaatilla, Rasmus otti saman kuin isänsä, mutta lihan tilalla oli iso portobellosieni. Ravintolan asiakkaat eivät selvästikään olleet Bed-Stuyn kanta-asukkaita, vaan nuoria ja muodikkaita naisia, miehiä, pariskuntia ja pikkulapsiperheitä. Ja hipsterit ovat tosissaan tulossa myös Bedford-Stuyvesantiin. Syy on melko ilmeinen: Bed-Stuysta pohjoiseen sijaitsee Williamsburg, tuo Brooklynin monen mielestä coolein alue, hipstereiden paratiisi. Siellä asuntojen hinnat ovat niin korkealla, että nuoret ihmiset siirtyvät alaspäin etsimään edullisempaa asumista ja Bedford-Stuyvesantissa voi vielä saada kauniista talosta huoneiston kohtuuhinnalla.
 |
| Black Swanissa brunssilla |
Kylläisinä matkustimme metrolla katsomaan tulevaa kotiamme Brooklynin Carroll Gardensiin ja tapaamaan asunnonvälittäjää, tytär Zimmermania. Metrolippuja ostaessamme meille kerrottiin, ettei Rasmus tarvitse sellaista. Syy oli melko erikoinen: hän on niin lyhyt. Selvä, ei osteta pian 12-vuotiaalle metrolippua, koska hän voi alittaa portin. Toivottavasti muillakin asemilla ollaan samaa mieltä (eikä epäillä kaveria pummiksi). Brownstone Real Estaten toimistossa Nyc Orava iski nimensä ehkä kymmeneen paperiin, jotka kaikki toivottavasti liittyvät huoneiston vuokraukseen. Saimme Zimmermanilta avaimen ja kävelimme asuntoomme Henry Streetille. Matkalla ostimme Sweet Melissa -leipomokahvilasta irtojäätelöt - suklaajäätelö oli ihanaa, ihan parasta.
Asunto on Jussilta nappivalinta. Sijainti hyvä, koulu vieressä, talo kaunis. Huoneisto ei ole lainkaan niin pieni, kuin mitä Jussi oli kuvaillut, neliöt ovat vain väärässä paikassa (kuten eteisessä). Osittain epäkäytännöllisesti suunnitellut tilat eivät kuitenkaan haittaa, koska asunto on muuten aivan ihastuttava: vaalea, siisti, avaran näköinen. Keittiössä mahtuu työskentelemään, siellä on uudet, hienot kodinkoneet ja kaapistot ovat suomalaiseen makuun riittävän yksinkertaiset (tosin väri, melko punainen kirsikka on aika "kuninkaallinen"). Ruokailu- ja olohuone ovat lähes yhtä tilaa. Ei isoa, mutta ruokapöytä mahtuu ja olohuoneen puolelle sohva. Ruokailuhuoneesta vie ovi omalle pihalle. Rasmuksen huoneeseen mahtuu juuri ja juuri sänky sekä kapea laatikosto vaatteille, läksyt koululainen tekee ruokapöydän ääressä. Vanhempien makuuhuone (master bedroom!) on kohtuullisen kokoinen ja hyvä niin, koska sinne on hankittava yksi tai kaksi lipastoa, säilytystilaa asunnossa on hyvin vähän. Pieni wc on todella nätisti tehty, koostaan huolimatta melkein ylellinen. Kärsimättömänä odotan muuttoa; välittäjä pysyi edelleen sanassaan, että se onnistuisi huomenna, maanantaina 17.10. Sitä epäilemme, niin kesken remontti on.
Muutto on joka tapauksessa pian edessä, eikä meillä ole huonekaluja. Seuraavaksi lähdimmekin Brooklynin Ikeaan (ei kovin laadukasta, mutta asunnon vuokraus nieli dollarit eikä vuodeksi ole järkeä satsata "kestää isältä pojalle" -mööpeleihin). Kilometrejä sinne on Carroll Gardensista noin kaksi, joten kävelimme. Ikea löytyy Red Hookin kaupunginosasta, joka on vielä aika rähjäistä aluetta, nousussa tosin sekin. Matkan varrella näimme useammankin urheilukentän, niissä pelattiin paikallista jalkapalloturnajaista. Täällä oli taas ihan omanlaisensa tunnelma, kielenä espanja ja ympärillä ihana eteläamerikkalaisen ruoan tuoksu. New York on niin best: ihmiset pystyvät säilyttämään omaa kulttuuriaan, vaikka kaupunki on todellinen sulatusuuni - täynnä asukkaita joka maailman kolkasta, jotka elävät, seurustelevat ja työskentelevät toistensa kanssa.
Ikeassa tuli ikävä palvelua. Suomessa olemme ostaneet ruotsalaisilta jonkun yksittäisen pikkutavaran tai huonekalun ja on ollut ihan luontevaa kerätä ne itse kassalle. Tänään ostoslistalla oli kuitenkin kaksi sänkyä patjoineen, sohva, naulakko, ruokapöytä ja tuolit. Lähes kaiken haimme noutovarastolta ja raahasimme kassan kautta kuljetusosastolle. Kotona tietenkin myös kokoamme ne itse. Ruokapöytä on sentään niin painava, että siihen saa täyden palvelun, sohvakin toivottavasti tulee verhoiltuna. Kaikki kalusteet kuljetetaan uuteen osoitteeseemme maanantai-iltana 17.10. Kai ne sinne mahtuvat, vaikka remontti ei olisikaan valmis.
Neljä tuntia töissä Ikeassa, nälkähän siinä tulee. Otimme taksin Carroll Gardensiin ja jaoimme kolmisin jättipizzan ravintola Enotecassa kaupunginosan toisella pääkauppakadulla Court Streetilla. Poikien mielestä pizza (mozzarellaa, rucolaa ja tomaattia) oli erinomaista, Minnan mielestä ihan jees. Bed-Stuyssa olimme vasta puolen yön aikaan.
 |
| Jussi väliaikaisasuntonsa portailla |
|
 |
| Bed-Stuyn komeita brownstone-taloja |
 |
| Bed-Stuyn rouvat tyylikkäinä |
Kommentit
Lähetä kommentti