Kontti lähti
Viestinnän asiantuntija heittäytyi tänään uskaliaaksi ja lähti töihin
farkuissa. Pukeutumistyyli on YK:ssa varsin rento, eivätkä läheskään kaikki miehet sonnustaudu pukuun. Suurin osa puvuttomista vetää kuitenkin ylleen suorat housut tai niin sanotut chinokset, joten Jussin blue jeans -look oli hivenen rohkea.
Omasta rohkeudestaan innostuneena mies päätti viettää hauskan illan ja vapautua asunnon etsimisestä. Työpäivän jälkeen ei siis velvollisuuksia, vaan Manhattanille hengailemaan. Jussi suuntasi Lower East Sidelle päin ja löysi aikansa käveltyään aidomman Chinatownin. Lomamatkoilla on ensimmäiseksi törmännyt Chinatownissa krääsäkauppoihin ja turistilaumoihin ja kääntynyt pian pois. Nyt kulki syvemmälle alueelle ja löysi mahtavia ja mahdottoman edullisia ruokakauppoja, kala- ja äyriäiskauppiaita sekä houkuttelevia hedelmämyymälöitä. Lähes kaikki vastaantulijat olivat kiinalaisia. Kahvilla Jussi kävi huippusuositussa Cafe Gitanessa Nolitan (North of Little Italy) kaupunginosassa lähellä Chinatownia.
Aivan vapaaksi perheen isä ei asuntoasioista päässyt, hän mietti niitä. Jussi päätti, että huomenna hän hakee vuokralle eilen katsomaansa, Carroll Gardensissa sijaitsevaan kaksikerroksiseen huoneistoon. Vuokralle tosiaankin haetaan, ja jotta sen voi tehdä on täytettävä 100 taalaa maksava lomake. Lomakkeessa kysytään esimerkiksi puolison esimiehen nimeä ja puhelinnumeroa. Mielenkiintoista. Tämä lomake ei takaa mitään, se vain merkitsee, että henkilö on tosissaan etsimässä vuokra-asuntoa. Jos asuntoa halajava pieni ihminen pääsee edes ehdolle mahdolliseksi vuokralaiseksi, hänen on nopeasti iskettävä tiskiin 500 taalaa varausmaksua, mikä todistaa välittäjälle, että pieni ihminen todellakin on kiinnostunut tietystä asunnosta. Mikäli jotakin houkuttelevampaa tulee eteen, menettää maksamansa viissatasen. Jos taas ottaa varaamansa asunnon, 500 taalaa ei vähennetä välittäjän palkkiosta tai ensimmäisestä vuokrasta. On siis maksettava 600 dollaria pelkästään siitä ilosta, että on kiinnostunut vuokra-asunnosta.
Helsingistä lähti kontti kohti Amerikan Ihmemaata, laiva on kohta lastattu Nyc Oravan vaatteilla (ja vähän muullakin). Onneksi ohjeistus tavaramäärästä vielä tarkistettiin, se on 100 kiloa tai 0,6 kuutiota. Valitsin kilot ja hyvä niin, sillä 0,6 kuutioon ei huolella haalimani materia olisi mahtunut. Eivätkä ne ihan siihen sataan kiloonkaan mahtuneet, laskelmani heittivät ja muun muassa laskettelumonot ja -kypärät jäivät olohuoneen lattialle (Jussikin sekoitti pakkaa viime tipassa, hän halusi mukaan poran. Aikoo kaiketi porata jotakin tulevassa asunnossamme) ja silti painoa tuli kuusi kiloa liikaa, noin vähäisen ylityksen sain kuitenkin anteeksi. Matkaan siis lähti YK:n piikkiin 106 kilon ja 0,8 kuution kokoinen kontti.
New Yorkissa kaikki hyvin, vaikka Jussilla on jo lomakeähky niin töistä kuin asunnon vuokraamisesta. Helsingissä helpotti, koska romppeemme ovat nyt muuttofirman huolena ja saan viimein nukkua yöt.
Omasta rohkeudestaan innostuneena mies päätti viettää hauskan illan ja vapautua asunnon etsimisestä. Työpäivän jälkeen ei siis velvollisuuksia, vaan Manhattanille hengailemaan. Jussi suuntasi Lower East Sidelle päin ja löysi aikansa käveltyään aidomman Chinatownin. Lomamatkoilla on ensimmäiseksi törmännyt Chinatownissa krääsäkauppoihin ja turistilaumoihin ja kääntynyt pian pois. Nyt kulki syvemmälle alueelle ja löysi mahtavia ja mahdottoman edullisia ruokakauppoja, kala- ja äyriäiskauppiaita sekä houkuttelevia hedelmämyymälöitä. Lähes kaikki vastaantulijat olivat kiinalaisia. Kahvilla Jussi kävi huippusuositussa Cafe Gitanessa Nolitan (North of Little Italy) kaupunginosassa lähellä Chinatownia.
Aivan vapaaksi perheen isä ei asuntoasioista päässyt, hän mietti niitä. Jussi päätti, että huomenna hän hakee vuokralle eilen katsomaansa, Carroll Gardensissa sijaitsevaan kaksikerroksiseen huoneistoon. Vuokralle tosiaankin haetaan, ja jotta sen voi tehdä on täytettävä 100 taalaa maksava lomake. Lomakkeessa kysytään esimerkiksi puolison esimiehen nimeä ja puhelinnumeroa. Mielenkiintoista. Tämä lomake ei takaa mitään, se vain merkitsee, että henkilö on tosissaan etsimässä vuokra-asuntoa. Jos asuntoa halajava pieni ihminen pääsee edes ehdolle mahdolliseksi vuokralaiseksi, hänen on nopeasti iskettävä tiskiin 500 taalaa varausmaksua, mikä todistaa välittäjälle, että pieni ihminen todellakin on kiinnostunut tietystä asunnosta. Mikäli jotakin houkuttelevampaa tulee eteen, menettää maksamansa viissatasen. Jos taas ottaa varaamansa asunnon, 500 taalaa ei vähennetä välittäjän palkkiosta tai ensimmäisestä vuokrasta. On siis maksettava 600 dollaria pelkästään siitä ilosta, että on kiinnostunut vuokra-asunnosta.
Helsingistä lähti kontti kohti Amerikan Ihmemaata, laiva on kohta lastattu Nyc Oravan vaatteilla (ja vähän muullakin). Onneksi ohjeistus tavaramäärästä vielä tarkistettiin, se on 100 kiloa tai 0,6 kuutiota. Valitsin kilot ja hyvä niin, sillä 0,6 kuutioon ei huolella haalimani materia olisi mahtunut. Eivätkä ne ihan siihen sataan kiloonkaan mahtuneet, laskelmani heittivät ja muun muassa laskettelumonot ja -kypärät jäivät olohuoneen lattialle (Jussikin sekoitti pakkaa viime tipassa, hän halusi mukaan poran. Aikoo kaiketi porata jotakin tulevassa asunnossamme) ja silti painoa tuli kuusi kiloa liikaa, noin vähäisen ylityksen sain kuitenkin anteeksi. Matkaan siis lähti YK:n piikkiin 106 kilon ja 0,8 kuution kokoinen kontti.
New Yorkissa kaikki hyvin, vaikka Jussilla on jo lomakeähky niin töistä kuin asunnon vuokraamisesta. Helsingissä helpotti, koska romppeemme ovat nyt muuttofirman huolena ja saan viimein nukkua yöt.
Kommentit
Lähetä kommentti