Juustokakkua
Jussilla oli perjantaina palaveri esimiestensä kanssa. Ja mainio
palaveri olikin, ei tietoakaan jäykästä tai byrokraattisesta YK:sta.
Jussia kehotettiin keskittymään omiin vahvuuksiinsa ja käyttämään niitä
sekä tapaamaan mahdollisimman monia ihmisiä ja keräämään ja jakamaan
ideoita. Hän sai pomoiltaan myös pyynnön unelmoida ja ajatella luovasti!
Kuulostaa hyvältä, ennakkoluulottomalta ja työntekijää arvostavalta - ja aika amerikkalaiselta.
Mutta tulosta on tietenkin tehtävä ja aika nopeasti, ensi kesä on pian.
Jussi on mukana kesäkuussa 2012 järjestettävän kansainvälisen
Rio+20-kokouksen viestinnän suunnittelussa ja toteutuksessa. Tapahtuma
on jatkoa 20 vuotta sitten pidetylle Rion ympäristökonferenssille.
Kokous on YK:n lähivuosien suurimpia ja kutsuvieraslista vaikuttava. Viestinnän asiantuntijalla on näytön paikka.
Työpäivän päätyttyä Suomen poika lähti kiertelemään Brooklynia. Hän meni bussilla Fort Greenen kaupunginosaan ravintola Juniorsiin maistamaan yhtä New Yorkin tunnetuimmista herkuista eli juustokakkua. Juniorsin juustokakut ovat niitä kaikkein kuuluisimpia ja kuulemma aidoimpia. Kakku oli hyvää, mutta niin tolkuttoman kokoinen, että ähky tuli jo kymmenesosan jälkeen. Loppujen lopuksi puolet tuli syödyksi. Lopun herkun olisi saanut mukaan, Jussi kuitenkin arveli, ettei selviydy siitä ja lähti ilman dogibagia. Fort Greene näyttää kelpo asuinpaikalta. Sen katumaisemat tekevät vaikutuksen: korttelit ovat täynnä upeita taloja, suorastaan kartanomaisia. Park Slope on kuitenkin Jussin suosikki, alue on hyvin eläväinen ja tunnelma mukava, asunnot ja liikkeet (ravintolat, kahvilat, kaupat) sijaitsevat lähekkäin ja sulassa sovussa keskenään, Fort Greenessa enemmänkin erillään.
Bussilla matkustaminen on Brooklynissa mielenkiintoista puuhaa. Jos Jussi on Bed-Stuyssa metroon astuessaan omituinen, bussissa hän on ulkoavaruudesta. Hän on nimittäin siinä ainoa työikäinen mies. Kaikki muut matkustajat ovat naisia, lapsia tai eläkeläisiä. Amerikkalainen 16-65-vuotias mies ei linja-autoa käytä.
Bedford-Stuyvesantissa on reipas ilta- ja yöelämä. Ihmiset, yleensä kuulemma naiset, huutavat ja riitelevät kaduilla, hälytysajoneuvojen (poliisi) sireenit ulvovat ja silloin tällöin autojen varashälyttimet pärähtävät soimaan. Miehet ajelevat autoillaan luu ulkona ja rap soi kohtuullisella volyymilla. Metelistä huolimatta uni on kuitenkin helposti tullut väsyneen työläisen silmään. Jussi on tyytyväinen, että sattui saamaan väliaikaisasunnon juuri Bed-Stuysta, muuten hän ei olisi kokenut samalla tavoin New Yorkin rosoisempaa puolta. Ihmettelevän ja ihastelevan asenteen mies toivoo vuoden aikana säilyttävänsä, "ettei vaan jämähtäisi omaan keskiluokkaiseen lokeroon".
Minä aloin kerätä yhteen niitä vaatteita ja tavaroita, jotka lähtevät Atlantin yli kontissa. Tuntuu uuvuttavalta urakalta. Kotona on vieläkin sotkuista ja likaista viemäriremontin jäljiltä enkä millään jaksaisi siivota. Pakko kuitenkin, että saan raivattua tilaa lähtevälle kuormalle. Vaikea on arvioida sataa kiloa (sen verran kontissa saa painoa olla), joten punnitsen kaiken. Tuli käyttöä mummon vanhalle talousvaa'alle.
New Yorkissa kaikki hyvin. Niin myös Helsingissä, koska Rasmus on tervehtynyt, pääsi perjantaina kouluun ja luokkakuvaan.
Työpäivän päätyttyä Suomen poika lähti kiertelemään Brooklynia. Hän meni bussilla Fort Greenen kaupunginosaan ravintola Juniorsiin maistamaan yhtä New Yorkin tunnetuimmista herkuista eli juustokakkua. Juniorsin juustokakut ovat niitä kaikkein kuuluisimpia ja kuulemma aidoimpia. Kakku oli hyvää, mutta niin tolkuttoman kokoinen, että ähky tuli jo kymmenesosan jälkeen. Loppujen lopuksi puolet tuli syödyksi. Lopun herkun olisi saanut mukaan, Jussi kuitenkin arveli, ettei selviydy siitä ja lähti ilman dogibagia. Fort Greene näyttää kelpo asuinpaikalta. Sen katumaisemat tekevät vaikutuksen: korttelit ovat täynnä upeita taloja, suorastaan kartanomaisia. Park Slope on kuitenkin Jussin suosikki, alue on hyvin eläväinen ja tunnelma mukava, asunnot ja liikkeet (ravintolat, kahvilat, kaupat) sijaitsevat lähekkäin ja sulassa sovussa keskenään, Fort Greenessa enemmänkin erillään.
Bussilla matkustaminen on Brooklynissa mielenkiintoista puuhaa. Jos Jussi on Bed-Stuyssa metroon astuessaan omituinen, bussissa hän on ulkoavaruudesta. Hän on nimittäin siinä ainoa työikäinen mies. Kaikki muut matkustajat ovat naisia, lapsia tai eläkeläisiä. Amerikkalainen 16-65-vuotias mies ei linja-autoa käytä.
Bedford-Stuyvesantissa on reipas ilta- ja yöelämä. Ihmiset, yleensä kuulemma naiset, huutavat ja riitelevät kaduilla, hälytysajoneuvojen (poliisi) sireenit ulvovat ja silloin tällöin autojen varashälyttimet pärähtävät soimaan. Miehet ajelevat autoillaan luu ulkona ja rap soi kohtuullisella volyymilla. Metelistä huolimatta uni on kuitenkin helposti tullut väsyneen työläisen silmään. Jussi on tyytyväinen, että sattui saamaan väliaikaisasunnon juuri Bed-Stuysta, muuten hän ei olisi kokenut samalla tavoin New Yorkin rosoisempaa puolta. Ihmettelevän ja ihastelevan asenteen mies toivoo vuoden aikana säilyttävänsä, "ettei vaan jämähtäisi omaan keskiluokkaiseen lokeroon".
Minä aloin kerätä yhteen niitä vaatteita ja tavaroita, jotka lähtevät Atlantin yli kontissa. Tuntuu uuvuttavalta urakalta. Kotona on vieläkin sotkuista ja likaista viemäriremontin jäljiltä enkä millään jaksaisi siivota. Pakko kuitenkin, että saan raivattua tilaa lähtevälle kuormalle. Vaikea on arvioida sataa kiloa (sen verran kontissa saa painoa olla), joten punnitsen kaiken. Tuli käyttöä mummon vanhalle talousvaa'alle.
New Yorkissa kaikki hyvin. Niin myös Helsingissä, koska Rasmus on tervehtynyt, pääsi perjantaina kouluun ja luokkakuvaan.
Kommentit
Lähetä kommentti