Vakuutusyllätys
Käytännön asiat New Yorkissa ovat viimeinkin reilassa, kuukausi siihen meni. Puhelimessa roikkumista, toimistoissa ravaamista, papereiden täyttämistä, odottamista, hermostumista ja ihan liikaa rahan menoa. Kyllä tästä kaupungista on pidettävä, jotta kaiken tuon kestää.
Puhelin- ja tietoliikenneyhteydet ovat valmiit ja meillä kaikilla on amerikkalaiset puhelinnumerot. T-Mobile järjesti kännykkäliittymät. Jussilta ja Rasmukselta kuukausimaksu on 50 dollaria mieheen, hinnalla saa soittaa ja tekstata mielin määrin Yhdysvalloissa sekä internet-yhteyden kännykkään. Jussi tosin ei tee netillä oikeastaan mitään, koska miehen luuri on moiseen turhan vanhanaikainen. Hän haaveileekin iPhone nelosesta. Rahat ovat uponneet asunnon vuokraukseen ja Ikeaan, joten saattaa omenapuhelin todella jäädä haaveeksi. Minnaa veloitetaan puolet vähemmän, en halunnut puhelimeen nettiä. Maksan kuitenkin kuukausittain "ulkomaanlisää", jotta voin soittaa Eurooppaan kohtuuhinnalla - minun Nokiallani siis ylläpidetään kotimaan suhteita. Ilman iPadia en tule enää toimeen. Laitteessa on nyt 3G-yhteys, jonka saaminen olikin mutkikasta. 3G-palvelun tarjoaja on paikallinen yhtiö, ja yhteyden voi ostaa vain amerikkalaisella osoitteella ja tietenkin vain kortilla. Amerikkalaista luottokorttia ei ole, mutta Jussi teki osoitteenmuutoksen suomalaiseen pankkiinsa, ja niin hänestä tuli amerikkalainen ja yhteyden hankkiminen onnistui suomalaisella luottokortilla. Nyc Oravan on nyt helppo näpytellä blogia missä tahansa 25 dollarin kuukausimaksulla, 3G-yhteyden avulla nettiin pääsee kaikkialla, missä puhelinkin toimii. Ja tietenkin uudessa kodissa on langaton netti Time Warner Cablelta (noin 30 taalaa kuukaudessa). Olemme kytkeytyneet ulkomaailmaan.
Rasmus käy koulua, Jussi käy töissä ja Minnan elämä brooklynilaisena kotirouvana uudessa asunnossa alkaa huomenna. Uskomatonta, mutta remontti on valmis!
Jussi on ollut kaksi päivää YK:n uusien työntekijöiden perehdytyspäivillä. Siellä esiin tuli rahaa nielevä yllätys, vakuutusmaksut. Koko perhe on kyllä YK:n vakuuttama, mutta organisaatio ei suinkaan kustanna turvaa kokonaan. Jussi joutuu maksamaan meistä vakuutusmaksua yhteensä 763 dollaria kuukaudessa, huh huh. Pitää nyt sitten käydä tiuhaan tohtorilla, vaikka vain nuhan takia. Pahoin kyllä pelkään (eikö sen pitäisi olla hyvä asia?) ettemme tarvitse lääkäripalveluja lainkaan vuoden aikana. Vakuutus on toki oltava, ilman sitä Yhdysvalloissa ei voi sairastaa, koska lääkäri- ja sairaalamaksut kohoavat aina tähtitieteellisiksi.
Saattaessani poikaa tänään opintielle juttelin hetken opettajan kanssa ja ilokseni kuulin, että koulu on alkanut mukavasti. Kaveri on onnekseen sopeutuvaa sorttia. Menin aamiaiselle läheiselle Court Streetille. Munakasta, paahtoleipää ja salaattia aivan ihastuttavassa Le Petit Cafessa. Carroll Gardensissa on "kylämäinen" ja yhteisöllinen tunnelma, vaikka väkeä on paljon. Kadunkulmilla on liikenteenohjaajia, jotka tervehtivät ihmisiä ja kutsuvat lapsia nimeltä. Vastaantulijat kadulla moikkaavat toisiaan ja minullekin tuntemattomat toivottivat kahvilassa huomenia. Tähän on suomalaisen totuttava, suurkaupungissa halutaan huomioida kanssakulkijoita. Ehkä se on tapana Brooklynissa, Bed-Stuyssakin minua ja Rasmusta tervehditään usein päiväsaikaan liikkuessamme.
Aviomies soitti vaimolleen aamupäivällä ja kertoi Macyn kahden päivän (pe-la) alennusriehasta. Sinne siis päiväpeitto-ostoksille. Väkeä oli kuin Stockmannin Hulluilla Päivillä, mutta tarjoukset ovat vielä vetävämpiä. Lähes kaikki kaupan oleva tavara on 20-60 prosenttia normihintaa edullisempaa. Eikä tavara ole mitään erikoiserää tätä kampanjaa varten, vaan ihan talon tavallista valikoimaa. Maanantaina ostamani tyynyt ja kylpypyyhkeet olisi saanut huomattavasti edullisemmin tänään, harmitti. Laukkuosasto kutsui Nyc Oravaa, mutta mieli pysyi fokusoituneena kodin laittamiseen ja vain päiväpeitot tulivat mukaan.
Äidin ja pojan päivällinen oli tänään pizzaa, Sal's Pizzasta. Sal on valmistanut Carroll Gardensissa italialaista klassikkoa 50-luvulta lähtien ja osasi nytkin asiansa aika maittavasti. Treffasimme Jussin ja kävelimme kuudeksi Brownstone Real Estaten toimistoon. Zimmermanit odottivat meitä kuohuviinipullon ja paikallisen kalakaupan lahjakortin kanssa, huomaavaista. Kolmet avaimet meille ja kiiruusti uuteen kotiin, eilen hankitut Ikean huonekalut olivat tulossa klo 18-22 välillä. Asunto näyttää ihanalta! Minä jouduin vielä takaisin Manhattanille Rasmuksen liian pientä päiväpeittoa vaihtamaan; täällä sängyt ovat kokoa twin, full, queen ja king - vaikea muistaa. Pojat jäivät jo aiemmin tulleita huonekaluja kokoamaan ja uusia odottamaan. Ikean kuorma ei koskaan saapunut, epäonnea on oltava loppumetreille asti. Sänkyjä ei voinut koota puuttuvien osien vuoksi (esimerkiksi patja on aika tärkeä), joten klo 23, kun oli ihan varmaa, että Ikea on unohtanut meidät, lähdimme Bed-Stuyhin nukkumaan.
Puhelin- ja tietoliikenneyhteydet ovat valmiit ja meillä kaikilla on amerikkalaiset puhelinnumerot. T-Mobile järjesti kännykkäliittymät. Jussilta ja Rasmukselta kuukausimaksu on 50 dollaria mieheen, hinnalla saa soittaa ja tekstata mielin määrin Yhdysvalloissa sekä internet-yhteyden kännykkään. Jussi tosin ei tee netillä oikeastaan mitään, koska miehen luuri on moiseen turhan vanhanaikainen. Hän haaveileekin iPhone nelosesta. Rahat ovat uponneet asunnon vuokraukseen ja Ikeaan, joten saattaa omenapuhelin todella jäädä haaveeksi. Minnaa veloitetaan puolet vähemmän, en halunnut puhelimeen nettiä. Maksan kuitenkin kuukausittain "ulkomaanlisää", jotta voin soittaa Eurooppaan kohtuuhinnalla - minun Nokiallani siis ylläpidetään kotimaan suhteita. Ilman iPadia en tule enää toimeen. Laitteessa on nyt 3G-yhteys, jonka saaminen olikin mutkikasta. 3G-palvelun tarjoaja on paikallinen yhtiö, ja yhteyden voi ostaa vain amerikkalaisella osoitteella ja tietenkin vain kortilla. Amerikkalaista luottokorttia ei ole, mutta Jussi teki osoitteenmuutoksen suomalaiseen pankkiinsa, ja niin hänestä tuli amerikkalainen ja yhteyden hankkiminen onnistui suomalaisella luottokortilla. Nyc Oravan on nyt helppo näpytellä blogia missä tahansa 25 dollarin kuukausimaksulla, 3G-yhteyden avulla nettiin pääsee kaikkialla, missä puhelinkin toimii. Ja tietenkin uudessa kodissa on langaton netti Time Warner Cablelta (noin 30 taalaa kuukaudessa). Olemme kytkeytyneet ulkomaailmaan.
Rasmus käy koulua, Jussi käy töissä ja Minnan elämä brooklynilaisena kotirouvana uudessa asunnossa alkaa huomenna. Uskomatonta, mutta remontti on valmis!
Jussi on ollut kaksi päivää YK:n uusien työntekijöiden perehdytyspäivillä. Siellä esiin tuli rahaa nielevä yllätys, vakuutusmaksut. Koko perhe on kyllä YK:n vakuuttama, mutta organisaatio ei suinkaan kustanna turvaa kokonaan. Jussi joutuu maksamaan meistä vakuutusmaksua yhteensä 763 dollaria kuukaudessa, huh huh. Pitää nyt sitten käydä tiuhaan tohtorilla, vaikka vain nuhan takia. Pahoin kyllä pelkään (eikö sen pitäisi olla hyvä asia?) ettemme tarvitse lääkäripalveluja lainkaan vuoden aikana. Vakuutus on toki oltava, ilman sitä Yhdysvalloissa ei voi sairastaa, koska lääkäri- ja sairaalamaksut kohoavat aina tähtitieteellisiksi.
Saattaessani poikaa tänään opintielle juttelin hetken opettajan kanssa ja ilokseni kuulin, että koulu on alkanut mukavasti. Kaveri on onnekseen sopeutuvaa sorttia. Menin aamiaiselle läheiselle Court Streetille. Munakasta, paahtoleipää ja salaattia aivan ihastuttavassa Le Petit Cafessa. Carroll Gardensissa on "kylämäinen" ja yhteisöllinen tunnelma, vaikka väkeä on paljon. Kadunkulmilla on liikenteenohjaajia, jotka tervehtivät ihmisiä ja kutsuvat lapsia nimeltä. Vastaantulijat kadulla moikkaavat toisiaan ja minullekin tuntemattomat toivottivat kahvilassa huomenia. Tähän on suomalaisen totuttava, suurkaupungissa halutaan huomioida kanssakulkijoita. Ehkä se on tapana Brooklynissa, Bed-Stuyssakin minua ja Rasmusta tervehditään usein päiväsaikaan liikkuessamme.
Aviomies soitti vaimolleen aamupäivällä ja kertoi Macyn kahden päivän (pe-la) alennusriehasta. Sinne siis päiväpeitto-ostoksille. Väkeä oli kuin Stockmannin Hulluilla Päivillä, mutta tarjoukset ovat vielä vetävämpiä. Lähes kaikki kaupan oleva tavara on 20-60 prosenttia normihintaa edullisempaa. Eikä tavara ole mitään erikoiserää tätä kampanjaa varten, vaan ihan talon tavallista valikoimaa. Maanantaina ostamani tyynyt ja kylpypyyhkeet olisi saanut huomattavasti edullisemmin tänään, harmitti. Laukkuosasto kutsui Nyc Oravaa, mutta mieli pysyi fokusoituneena kodin laittamiseen ja vain päiväpeitot tulivat mukaan.
Äidin ja pojan päivällinen oli tänään pizzaa, Sal's Pizzasta. Sal on valmistanut Carroll Gardensissa italialaista klassikkoa 50-luvulta lähtien ja osasi nytkin asiansa aika maittavasti. Treffasimme Jussin ja kävelimme kuudeksi Brownstone Real Estaten toimistoon. Zimmermanit odottivat meitä kuohuviinipullon ja paikallisen kalakaupan lahjakortin kanssa, huomaavaista. Kolmet avaimet meille ja kiiruusti uuteen kotiin, eilen hankitut Ikean huonekalut olivat tulossa klo 18-22 välillä. Asunto näyttää ihanalta! Minä jouduin vielä takaisin Manhattanille Rasmuksen liian pientä päiväpeittoa vaihtamaan; täällä sängyt ovat kokoa twin, full, queen ja king - vaikea muistaa. Pojat jäivät jo aiemmin tulleita huonekaluja kokoamaan ja uusia odottamaan. Ikean kuorma ei koskaan saapunut, epäonnea on oltava loppumetreille asti. Sänkyjä ei voinut koota puuttuvien osien vuoksi (esimerkiksi patja on aika tärkeä), joten klo 23, kun oli ihan varmaa, että Ikea on unohtanut meidät, lähdimme Bed-Stuyhin nukkumaan.
Kommentit
Lähetä kommentti