Torstai on toivoa täynnä
Isä saattoi pojan kouluun ja äiti jäi Bedford-Stuyvesantiin. Toivo elää, että pääsemme muuttamaan lauantaiaamuun mennessä (pakko, silloin Bed-Stuyn kämppä menee alta), joten kotirouva rupesi keräilemään hynttyitä yhteen.
Jussi sai koulun kansliasta lomakkeen, johon merkitään dollarimäärä, jolla haluaa tukea BCS:n koulua. Suomalaiselle moinen on ihan uutta, mutta maassa maan tavalla. Jussi vetäisi hatusta summan ja sitoutui lisäksi kustantamaan jonkun toisenkin lapsen lounasmaksut. Oppilas voi saada kouluruoan maksutta, jos huoltajan tulot ovat maksimissaan 34 000 taalaa vuodessa. Suomessakaan tuollainen noin 25 000 euron vuosiansio ei ole mitenkään tavaton, mutta miten tässä kalliissa kaupungissa voi tulla toimeen alle 3000 taalan kuukausiliksalla? Missä silloin asutaan?
Iltapäivällä hain Rasmuksen koulusta (nyt metrolla liikkuminen yksin sujuu jo pahemmin jännittämättä), menimme välipalalle trendikkääseen Smith Canteen -kahvilaan, Smith Streetille. Rasmus, ei-lihansyöjä, oli taas nälkäinen, koska lounaalla tarjottiin kananugetteja ja tacoja. Poika kertoi, että ruokailussa kehotetaan juomaan maitoa - no, sitä hän otti ja huomasi sitten, että kaikki muut litkivät supermakeaa suklaamaitoa. Maitoahan sekin, mutta amerikkalaiset kyllä taitavat epäterveellisen ruoan (ja se näkyy). Vaikka New Yorkissa vannotaan luomuruoan nimeen, ei se tarkoita rasvattomampaa tai vähemmän turhia hiilihydraatteja. Sitä paitsi sitä luomusapuskaakin taitavat suosia lähinnä Brooklynin hipsterit ja Manhattanin vauraat.
Ravintoloita ja kahviloita on valtavasti pelkästään Carroll Gardensin alueella, mutta pikkuhiljaa haluamme kaikki jo tavallista arkea, jolloin saa kotona, siistissä keittiössä tehdä ruokaa ja syödä. Pestä pyykkiä ja löhötä sohvalla. Katsoa televisiota (jos sellainen joskus olisi). Ja mennä ulos illalliselle, jos huvittaa, ei siksi, että on pakko. Jussi on nyt kuukauden viettänyt "hotellielämää", Bed-Stuyn kämpässä ei nimittäin kokkailu juuri innosta eikä siellä tee mieli oikein oleskellakaan - kylmää ja nuhjuista.
Poika sai koulunkäyntiin lisää haastetta, läksyjä. Niitä annetaan reippaasti, vaikka koulu onkin Rasmuksen mielestä "ihan pelleilyä". Tänään vaivattiin päätä matematiikalla ja esseen kirjoittamisella. Ensimmäinen onnistui, toinen voisi onnistua ehkä muutaman kuukauden kuluttua.
Ikea kutsui taas: Rasmuksen patja (oli viimeksi loppu) ja pari lipastoa vaatteille. Hankimme myös pikkutavaraa, silityslaudan, likapyykkikorin, leikkuulaudan... Sohvatyynyillä ja kukkamaljakolla (jossa toivottavasti on päivittäin tuoreita kukkasia) yritän luoda edes hieman kodikkuutta ja lämpöä muuten varsin askeettiseen, tauluttomaan ja matottomaan tulevaan kotiimme. Ostokset jätettiin taas huonekalujätin kuljetusosastolle, tuovat ne huomenna uuteen osoitteeseemme.
Myöhäisen illallisen nautimme aivan Carroll Gardensin ja Red Hookin rajalla italialaisravintola Luna Rossossa. Viikon paras ruoka, tunnelmallinen paikka, ystävällinen palvelu. Kaikkien kolmen ateriat olivat erinomaisia, tästä tullee kantapaikkamme.
Hyviä uutisia: Jussi on sopinut huomenna, perjantaina klo 18 tapaamisen asunnonvälittäjän kanssa. Saamme avaimet ja muuttoluvan.
Jussi sai koulun kansliasta lomakkeen, johon merkitään dollarimäärä, jolla haluaa tukea BCS:n koulua. Suomalaiselle moinen on ihan uutta, mutta maassa maan tavalla. Jussi vetäisi hatusta summan ja sitoutui lisäksi kustantamaan jonkun toisenkin lapsen lounasmaksut. Oppilas voi saada kouluruoan maksutta, jos huoltajan tulot ovat maksimissaan 34 000 taalaa vuodessa. Suomessakaan tuollainen noin 25 000 euron vuosiansio ei ole mitenkään tavaton, mutta miten tässä kalliissa kaupungissa voi tulla toimeen alle 3000 taalan kuukausiliksalla? Missä silloin asutaan?
Iltapäivällä hain Rasmuksen koulusta (nyt metrolla liikkuminen yksin sujuu jo pahemmin jännittämättä), menimme välipalalle trendikkääseen Smith Canteen -kahvilaan, Smith Streetille. Rasmus, ei-lihansyöjä, oli taas nälkäinen, koska lounaalla tarjottiin kananugetteja ja tacoja. Poika kertoi, että ruokailussa kehotetaan juomaan maitoa - no, sitä hän otti ja huomasi sitten, että kaikki muut litkivät supermakeaa suklaamaitoa. Maitoahan sekin, mutta amerikkalaiset kyllä taitavat epäterveellisen ruoan (ja se näkyy). Vaikka New Yorkissa vannotaan luomuruoan nimeen, ei se tarkoita rasvattomampaa tai vähemmän turhia hiilihydraatteja. Sitä paitsi sitä luomusapuskaakin taitavat suosia lähinnä Brooklynin hipsterit ja Manhattanin vauraat.
Ravintoloita ja kahviloita on valtavasti pelkästään Carroll Gardensin alueella, mutta pikkuhiljaa haluamme kaikki jo tavallista arkea, jolloin saa kotona, siistissä keittiössä tehdä ruokaa ja syödä. Pestä pyykkiä ja löhötä sohvalla. Katsoa televisiota (jos sellainen joskus olisi). Ja mennä ulos illalliselle, jos huvittaa, ei siksi, että on pakko. Jussi on nyt kuukauden viettänyt "hotellielämää", Bed-Stuyn kämpässä ei nimittäin kokkailu juuri innosta eikä siellä tee mieli oikein oleskellakaan - kylmää ja nuhjuista.
Poika sai koulunkäyntiin lisää haastetta, läksyjä. Niitä annetaan reippaasti, vaikka koulu onkin Rasmuksen mielestä "ihan pelleilyä". Tänään vaivattiin päätä matematiikalla ja esseen kirjoittamisella. Ensimmäinen onnistui, toinen voisi onnistua ehkä muutaman kuukauden kuluttua.
Ikea kutsui taas: Rasmuksen patja (oli viimeksi loppu) ja pari lipastoa vaatteille. Hankimme myös pikkutavaraa, silityslaudan, likapyykkikorin, leikkuulaudan... Sohvatyynyillä ja kukkamaljakolla (jossa toivottavasti on päivittäin tuoreita kukkasia) yritän luoda edes hieman kodikkuutta ja lämpöä muuten varsin askeettiseen, tauluttomaan ja matottomaan tulevaan kotiimme. Ostokset jätettiin taas huonekalujätin kuljetusosastolle, tuovat ne huomenna uuteen osoitteeseemme.
Myöhäisen illallisen nautimme aivan Carroll Gardensin ja Red Hookin rajalla italialaisravintola Luna Rossossa. Viikon paras ruoka, tunnelmallinen paikka, ystävällinen palvelu. Kaikkien kolmen ateriat olivat erinomaisia, tästä tullee kantapaikkamme.
Hyviä uutisia: Jussi on sopinut huomenna, perjantaina klo 18 tapaamisen asunnonvälittäjän kanssa. Saamme avaimet ja muuttoluvan.
Toivotaan että uusi koti on seuraavassa blogikirjoituksessa jo alla. Paljon paljon tsemppiä Oravan poikaselle uuteen kouluun, kyllä se pelleily varmaan pian vakavaksi muuttuu ;)
VastaaPoista