Torakka

Eilisen aamun ensimmäinen näky, orava, oli huomattavasti viehättävämpi kuin tämän aamun, torakka. Huoneisto lähellä luontoa, eli maan tasolla asuminen ja oma pikku piha, saattaa houkutella kutsumattomia vieraita sisään. Helsingin talossa hiiret ja tappajan kokoiset hämähäkit ovat tulleet tutuiksi ja New Yorkissa sitten torakat. Jussi miehenä talossa yritti pistää ötökän hengiltä, mutta karkuunhan se pääsi. Yök. Maanantain iloksi perheen poikien oli kiiruhdettava töihin ja kouluun, joten Nyc Orava jäi uuteen kotiin toivomaan torakatonta päivää.

Jatkoin kodin laittamista. Se on aika mukavaa puuhaa ja on vaikea ajatella, että väliaikaista kaikki on vaan. Asia pitää ottaa huomioon kodin hankinnoissa, mutta olen kyllä melkein hairahtunut laittamaan ostoskoriin jotakin "ei niin välttämätöntä", jotakin sievää.

Päivällä kävelin kotikatuamme, Henry Streetia ja hämmästelin sen varrella olevia lähipalveluja. Vaikka katu on Carroll Gardensin rauhaisimpia ja lähes kaikki talot täällä ovat asuinrakennuksia, on kivijalkaliikkeitä paljon. Viiden minuutin matkalla kotioveltamme löytyy sushiravintola, italialaista kotiruokaa tarjoava ravintola, kiinalainen take away -paikka, cocktailbaari (josta saa myös ruokaa), aamiais- ja lounaskahvila, jätskibaari, viinibaari, leipomo, kaksi deliä, hyvä ja kohtuuhintainen ruokakauppa, viinimyymälä, paperitarvikeliike (samassa toimii postitus- ja kuriiripalvelu), neljä pesulaa, kaksi kampaamoa, parturi ja mikä parasta: monien huhujen mukaan New Yorkin paras sisilialainen pizzeria. Ravintola on joka ilta aivan täynnä, se on avoinna vain klo 18-22, eikä ota pöytävarauksia. Paikka tiedetään Beyoncen ja Jay-Z:n kantapaikaksi - Carroll Gardensissa saa olla rauhassa, vain viikko sitten tähtipari nähtiin täällä. Onpa ihmeellinen ajatus, että meidän ikkunoidemme edestä saattaisi kulkea Beyonce miehensä kanssa. Ei ihan koti-Suomessa. Mutta eipä ole Helsingissä tällaisia palvelujakaan. Vartin verran kun Carroll Gardensin alueella kävelee, tulee jo runsaudenpula - ihania ruokakauppoja, leipomoita ja kuppiloita vieri vieressä. Melkein kaikki ruokapaikat ovat yksityisiä, ketjuravintoloita ja -kahviloita näkee Brooklynissa vain ostoskeskuksissa. Leipomot ja delit ovat kaikki pieniä perheyrityksiä. Herkut ovat siis joka paikassa erilaisia ja niitä tekisi tietenkin kaikkia mieli maistaa, mutta arvaan, että vuosi ei riitä edes Brooklynin yhden kaupunginosan ruokatarjontaan. Nyc Orava on menettänyt sydämensä ja vatsansa tänne.

Ruokaostoksilla kävin läheisellä, vilkkaalla Court Streetilla. Ostin ensimmäiseen itse tehtyyn Nyc-ateriaan ainekset Union Marketista, joka on kuin minikokoinen Whole Foods; luomuelintarvikkeet ovat houkuttelevasti esillä ja hinnat hivenen korkeat. Viereisestä, vuonna 1904 perustetusta Caputosin leipomosta ihanaa italialaista leipää ja omenaleivokset. Perussyötävät hain kotiin tullessa oman kadun Met-ruokakaupasta. Päivälliseksi kokkaamani tomaattipasta oli todella hyvää, se ei voinut olla vain tekijän ansiota, vaan ainekset olivat ensiluokkaisia tomaateista lähtien. Jälkkäriksi omenaherkkua ja Ben & Jerry's -vaniljajäätelöä Rasmuksen nimipäivän kunniaksi. Tänään 24.10. on myös YK:n päivä (ei näkynyt mitenkään pääkallopaikalla, Jussin duunissa). Hauska sattuma.

Illansuussa nimipäiväsankarille lähdettiin ostamaan skeittikypärää. Jussi tiesi, että Smith Streetilta se löytyy, joten suunta hieman itään, lähimmälle metroasemalle (Carroll Street) päin. Asemalle on meiltä matkaa seitsemisen minuuttia, sen vieressä on eläväinen Smith Street, jossa on kymmenittäin ravintoloita (katua kutsutaan nimellä restaurant row, olemme jo syöneetkin siellä) ja useita erikoisliikkeitä, kuten etsimämme Homage. Se on niin makea skeittikauppa, että Rasmus olisi halunnut jäädä asumaan sinne.

Kypärä kainalossa jatkoimme matkaa. Käännyimme Atlantic Avenuelle, leveälle kadulle joka halkoo koko Brooklynin lännestä itään. Kadulla on sisustus- ja antiikkiliikkeitä sekä pieniä, tyylikkäitä vaateputiikkeja. Päämäärämme oli Atlantic Center, isojen kauppojen keskittymä, ja tavoitteena televison hankinta. Mukaan lähti kuitenkin vain leivänpaahdin, se toinen välttämätön keittön elektroniikkalaite (toinen on kahvinkeitin). Televisio on tietenkin taas monimutkaisempi juttu. Ohjelmia nähdäkseen on hankittava joko kaapeli tai antenni. Kaapeliliittymä maksaa 60 dollaria kuukaudessa ja sopimus tehdään vähintään vuodeksi. Perussopimuksella ei valitettavasti näe kaikkia kanavia, esimerkiksi parhaasta eli HBO:sta pitää pulittaa erikseen. Antenni on kertasijoitus ja maksaa parista kympistä sataseen, se ei anna läheskään samaa määrää kanavia kuin kaapeli ja näkyvyyskin täällä katutasolla voi olla mitä vaan. Meille riittäisivät kuitenkin peruskanavat (CBS, ABC, FOX), joten päätynemme antenniin. Televisiota käyttäisi eniten Rasmus Palystationin pelaamiseen ja koko perhe katsoisi leffoja (se onnistuu Plystation-konsolin kautta). Jäimme vielä miettimään asiaa.

Näkymä kotikadultamme

Nyc Orava

Atlantic Avenue