Bluesia Bed-Stuyssa

Lauantaiaamuna Jussilla oli treffit rouva Zimmermanin kanssa (Jussin oli tietysti udeltava, onko välittäjä sukua Robert Zimmermanille eli herra Bob Dylanille. Ei ole, mutta moni kysyy samaa). Rouvan toimistossa Jussi täytti vuokrahakemuksen valitsemaansa asuntoon, siihen brownstone-talossa sijaitsevaan, ja yllätys: tällä välittäjällä se ei maksanutkaan sitä sataa dollaria, vaan asuntoa saa hakea ihan ilmaiseksi (kuinka hienoa!). Lomakkeen täyttö on kuitenkin sitoumus ja se vahvistettiin 500 dollarin varausmaksulla (lisää myönteisiä yllätyksiä: tässä firmassa tuo 500 vähennetään välittäjälle maksettavasta palkkiosta). Tiliotteen näyttämiseltä ei vältytty, joten homma oli tyssätä siihen. Jussi oli onneksi saanut rouva Zimmermanin vakuuttuneeksi, että suomalainen mies on rehellinen ja liikkeellä tositarkoituksella. Vuokrahakemus hyväksyttiin ja asuntoa pidetään meille varattuna tiistai-iltaan - siihen mennessä on tilille tupsahdettava useampi kourallinen dollareita. Hyvä työ YK:ssa on Jussin valttikortti. Se tekee newyorkilaisiinkin jonkinlaisen vaikutuksen ja Jussista luottotiedottomana edes jotensakin varteenotettavan ihmisen.

Jussi alkaa olla melko väsynyt Bedford-Stuyvesantiin. Ehkä se rouheus on välillä turhankin karheaa. Aamuisin paikka on mielenkiintoinen ja turvallisen tuntuinen, mutta iltaisin töiden jälkeen Jussin kortteli on kurjempi. Suurin osa kaupoista on jo kiinni ja niissä on kalterit edessä, katulamppuja on vähän ja epämääräistä porukkaa alkaa kokoontua kulmille. Perheet eivät istu ravintoloissa syömässä, koska ravintoloita ei juuri ole (Subwayta ei lasketa ravintolaksi). Lenkille lähteminen illalla ei tule mieleenkään. Kotonakaan ei tee mieli olla - siellä on edelleen kylmä, vaikka kolean alkuviikon jälkeen New York taas kylpee auringossa ja lämmössä. Yöt ovat kuitenkin hyvin viileitä, mutta ilmeisesti säästösyistä vuokraemäntä ei pidä lämpöä päällä. Suihkustakin tulee vain haaleaa vettä.

Tänään Jussi sai onneksi tutustua Bed-Stuyn mukavampaan puoleen. Hän askelsi alueen yhtä pääkatua, Bedford Avenueta pohjoiseen, siellä oli rentoa ja eläväistä meininkiä. Kivoja etnisiä ravintoloita, pariskuntia ja perheitä päiväkävelyllä, muutama hipsterikin notkumassa. Vielä pidemmälle kuljettuaan viestinnän asiantuntijalla rupesi puntti vipattamaan, koska jossain kuului musiikkia: blues-kokoonpanolla oli hillitön meno päällä ja melko reippaasti ikää. Yleisö jorasi mukana, Suomen poika ei kehdannut, mutta fiilisteli vieressä.

New Yorkissa kaikki hyvin.

Bedford-Stuyvesantissa on syntynyt ja kasvanut monta musiikin tekijää, Mos Def on heistä yksi.