Metrossa ilman Jussia

Rasmus sai tiistain olla vielä lomalla äidin kanssa. Koulun sijaan meillä oli muuta tärkeää tekemistä: matkustimme ensimmäistä kertaa New Yorkin metrolla ilman Jussia, oli pakko. Aamupäivällä menimme Bed-Stuysta G-linjalla Carroll Gardensiin odottamaan Time Warner Cablen kaapelimiestä uuteen kotiimme. Kaverin oli määrä tulla asentamaan internet-yhteys klo 11-14 välisenä aikana, mutta remonttimiehiltä kuulin, että hän oli ollut paikalla jo klo 10 ja lähtenyt tietysti pois, koska tilaajaa ei näkynyt. Muutamien puhelinsoittojen jälkeen kaapelimies tuli takaisin klo 12.30. En ollut aivan omalla vahvuusalueellani tietotekniikasta jutellessa (jo suomeksi olisi hankalaa), mutta kyllä siellä asunnossa nyt on toimiva langaton verkko. Asiat saadaan hoidetuksi, vaikkei kielitaito kaikkeen aina taipuisikaan. Remonttimiehet esimerkiksi ovat kiinalaisia ja ainoa, mitä he kykenevät minulle lausumaan on "boss, boss" eli pomo kertoo. Pomo kertoi tänään, että hänen mielestään asuntoon voi muuttaa perjantaina ja lauantaina keittiötäkin (se on kaikkein keskeneräisin) sopii käyttää.

Päivä oli todella lämmin, äiti ja poika saivat melkein auringonpistoksen odotellessaan kaapelimiestä uuden kodin rappusilla. Haimme välipalaksi viereisestä delistä bagelit, ja olivatkin hyviä, jopa parempia kuin edellispäivän La Bagel Delightin leipomat. Siinä portailla istuessa oli aikaa katsella Carroll Gardensin arkipäivää. Remontteja alueella tehdään paljon, erilaista asentajaa ja korjaajaa ravasi lähikaduilla yhtenään. Lastenhoitaja ja koiranulkoiluttaja lienevät New Yorkin yleisimmät ammatit, heitä meni jatkuvasti ohi. Lastenhoitajat ovat naisia ja lähes poikkeuksetta vaunuissa on valkoinen lapsi. Koiranulkoiluttajat puolestaan nuoria miehiä, joilla on vähintään neljä karvaturria hihnoissaan ja iso avainnippu vyötäröllä. Aamupäivän aikana tapasimme myös postinkantajamme.

Iltapäiväksi matkasimme takaisin samalla G-linjalla Bedford-Stuyvesantiin. Yksinkertaista. Vaikka alkuun suurkaupungin metro tuntuu kyllä aivan mahdottomalta. Etenkin vain välttävästi siunatulla suuntavaistolla ja kartanlukutaidolla. Hyvillä koordinaateilla (= Jussin ohjeilla) oravakin voi onneksi onnistua (eksyä tosin voi helpostikin menemällä väärältä puolelta katua metrotunneliin tai valitsemalla tunnelissa väärän raiteen).

Bed-Stuyssa hengailimme ja katselimme kauniita rakennuksia. Minkäänlaista turvattomuutta täällä ei päiväsaikaan tunne. Illansuussa tapasimme Jussin Carroll Gardensin metroasemalla, menimme syömään Smith Streetille - Court Streetin ohella tulevan kotiseutumme pääkatu - hyvää Lähi-idän ruokaa: falafelia, couscousia, hummusta, munakoisotahnaa, kasvisvartaita. Kotimatkalla kipaisimme vielä Bed-Stuyn Home Depotissa (USA:n vastine Bauhausille) ostamassa ikkunakaihtimet tuleviin makuuhuoneisiin.

Jussi sai viimein kiinni kiinteistönvälittäjä Zimmermanin ja oli aika tiukkana. Ei peitellyt pettymystään, koska itse on vaivalla ja aikaa uhraten hoitanut kaikki paperi- ja etenkin raha-asiat välittäjän vaatimassa aikataulussa eikä kämppä ole edes valmis. Alun perinhän asunto luvattiin lauantaiksi 15.10., ja sitten eilinen 17.10. piti olla ihan varma muuttopäivä. Toivottavasti saan pian nauttia uuden kodin siisteydestä ja lämmöstä. Bed-Stuyn kämpässä kummatkin edellä mainitut mukavuudet lähes puuttuvat.

Mikä ihana, lämmin päivä. Ihmiset söivät jätskiä ulkosalla ja paistattivat päivää

Englannissa syntynyt M.I.A. on asunut Bed-Stuyssa, siellä (eli täällä) on kuvattu neidon hitti Paper Planes