Tarinoita New Yorkista. Äiti, isä ja lapsi Isossa Omenassa.
Roosevelt Island
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Nyc Oravalla oli seuraa keskiviikkona, kaveri parinkymmenen vuoden takaa on New Yorkissa. Turisimme pari aamupäivän tuntia Henry Streetin Maybelle's kahvilassa, mukavaa. Ja mikä ilma - kevät on tullut tosissaan kaupunkiin, narsissit pynkevät maasta ja nurmi kasvaa, aurinko paahtaa melkein kahdessakymmenessä asteessa.
Rasmuksella oli lyhyt koulupäivä ja lounas äidin kanssa keskiviikon tuttuun tapaan. Valitsimme kymmenistä lähiravintoloista thai-ruokaa tarjoavan Ghangin, aivan kelvollinen, mutta parempaakin currya olen syönyt.
Iltapäivällä Manhattanille. Treffit perheen työssäkäyvän kanssa itäisellä Midtownilla, Sutton Placella, joka on pikkuruinen kaupunginosa East Riverin rannalla. Se sijaitsee lähellä YK:ta ja järjestön pääsihteerin virka-asunto löytyy tältä hyvin vauraalta alueelta viihde-elämän tähtien ja muiden miljonäärien huushollien joukosta. Sutton Placella ovat asuneet muun muassa Freddie Mercury, Michael Jackson sekä Marilyn Monroe ja aviomiehensä Arthur Miller. Alue on vain parin korttelin kokoinen ja siinä on muutamia kauniita taloja, joista on näkymä joelle, ei sen ihmeellisempää. Paikan tekee kaiketi halutuksi se, että osa asuinrakennuksista on pientaloja, se on harvinaista pilvenpiirtäjien saarella. Manhattan on aina Manhattan, mutta ainakin yhtä viehättäviä taloja seisoo Brooklynissa ja näköala sieltä tietenkin komeampi - Manhattan. Suttonplacelaiset näkevät East Riverin toisella puolen tylsän Roosevelt Islandin sekä Queensiin vievän Queensboron sillan. Yli satavuotias silta on kyllä hieno ja mukana monissa kirjoissa, elokuvissa ja lauluissa. Sen tunnetuin kuva lienee Woody Allenin ihanasta elokuvasta Manhattan ja hurjin kohtaus elokuvasta Spider-Man.
Sutton Place ja Queensboro Bridge (auton keulan edessä on roskapusseja - kuten me tavalliset kuolevaiset, rikkaatkin siis tyrkkäävät roskansa kadulle odottamaan jätekuljetusta)
Upeat, modernit takorautatyöt ikkunoissa
Sutton Place
Rikkaiden oma poliisasema?
Queensboron sillan vieressä (Second Avenue, 60th Street) kulkee Tramway, köysirata, jolla pääsee Roosevelt Islandille. Tram onkin melkein ainoa ja ehdottomasti hyvä syy matkustaa hiljaiselle, Manhattanin piirikuntaan kuuluvalle saarelle. Metrolipun hinnalla ja viiden minuutin matkalla aukeavat hulppeat näkymät Manhattanille ja East Riverille. Kun matka on tehty, voi saman tien palata takaisin - vaunut kulkevat nonstoppina. Lasiseinäisessä vaunussa tekee takuulla mieli napata valokuvia, joten reissulle ei kannata lähteä aamu- tai iltapäiväruuhkan aikaan. Me teimme sen virheen ja keikuimme yläilmoissa kuudelta, täpötäydessä vaunussa. Nyc Orava ja Jussi olivat olleet Tramin kyydissä aiemmin, joten tiedämme mistä tänään jäimme paitsi - ainakin maisemakuvista.
Tramway, vieressä Queensboro Bridge
Kaksi vaunua kohtaavat
Jäimme tunniksi, pariksi Roosevelt Islandille; talsimme kilometrin verran (eli kolmasosan saaren pituudesta) rantaviivaa etelään ja ihastelimme vaihteeksi Manhattanin Midtownin skylinea, täältä näkee hienosti niin YK:n rakennukset, Chrysler Buildingin kuin Empire State Buildinginkin. Yleensä olemme katselleet Manhattania Brooklyn Heightsista ja sieltä Downtown loistaa kirkkaimmin. Mikäli Roosevelt Islandiin haluaa tutustua tarkemmin, voi siellä hypätä punaisen bussin kyytiin, taksa on sopivat 25 senttiä. Manhattanin ihailun lisäksi saarella ei kuitenkaan ole mitään kummempaa tekemistä eikä näkemistä. Noin 12 000 asukkaalleen se on varmasti rauhallinen paikka elää, mutta siinä se. Saaren pääkatu Main Street on tylsin mahdollinen, Starbucks on ainoa kahvila eikä ruokapaikkoja ole kuin nimeksi.
Näkymä Roosevelt Islandilta East Riverin yli Manhattanille. Laitimmaisin talo vasemmalla on YK:n edelleen remontoitava päärakennus. Kuvan korkein pytinki on Trump World Tower. Se on vuonna 2001 valmistunut, Yhdysvaltain korkein vain asuinkäyttöön tarkoitettu pilvenpiirtäjä. Kaikista New Yorkin rakennuksista se on yhdeksänneksi korkein. Donald Trump on rakennuttanut kaupunkiin useita pilvenpiirtäjiä
Chrysler Building, pilvenpiirtäjien kuningatar säihkyy keskellä
Roosevelt Islandin itäpuolella on Queens. Sieltä Pepsi-Cola on loistanut manhattanilaisille vuodesta 1936. Juomatehdas on lopettanut toimintansa alueella yli kymmenen vuotta sitten, mutta neonmainos säilytettiin
Roosevelt Islandilta emme matkustaneetkaan Tramilla takaisin Manhattanille, vaan otimme metron. Saarelle pääsee ja sieltä pois yhdellä metrolinjalla, meidän "kotilinjallamme" F:lla, sillä suhasimme suoraan Carroll Gardensiin.
Queensboro Bridge, lempinimeltään 59th Street Bridge on osa
populaarikulttuuria
Woody Allenin elokuvasta Manhattan
Simon & Garfunkelin biisi The 59th Street Bridge Song (Feelin' Groovy)
Jännittävä päivä koko perheelle, poika aloitti amerikkalaisen opintien. Matkaa tulevasta kodistamme BCS:n kouluun on reilut 100 metriä, aikaa siihen on hyvä varata puolitoista minuuttia. Tätä voi kutsua lähikouluksi! Tänään Bedford-Stuyvesantista matka kesti 40 minuuttia. Ei New York aina mitenkään erityisen siistiltä näytä. Bed-Stuylta lähdettiin sateessa ekaan koulupäivään Vararehtori otti meidät vastaan aamukahdeksan jälkeen. Koulun toimistohenkilökunnalta saimme lähemmäs kymmenen täytettävää lomaketta. Rasmuksen ja hänen vanhempiensa nimet, syntymäajat ja yhteystiedot kirjoitettiin niin moneen kertaan, että väkisinkin tuli mieleen pieni tehostaminen. Jokaisessa paperissa myös kysytään "ethnic background" ja useimmissa vielä erikseen onko "hispanic". Erikoiselta tuntuu näin tarkka luokittelu, mutta täällä se kai sitten on ihan normaalia. Rasmus kirjataan valkoiseksi ja hän kuuluu etniseltä taustaltaan koulun vähemmistöön. Koulupäivä kestää peräti seitsemä...
Aamu käynnistyi smoothiella ja The New York Timesin kulttuurisivuilla, jotka alkavat sivulta C1 ja päättyvät sivulle C37. Luovutin aika nopeasti. Tarkemmin katsoin, mitä elokuvia menee (liikaa) ja, ketkä pop-artistit konsertoivat (liian moni) kaupungissa. Taidemuseoiden näyttelyt ja pikainen silmäys Broadwayn esityksistä, siinä on Nyc Oravalle riittävästi. New York on kulttuuripääkaupunki aina. Päivittäisen sanomalehden lisäksi olemme saaneet muutakin postia, se on aina mukavaa, mutta täällä kaukana sukulaisista ja ystävistä sitä oikein odottaa. Tänään tuli varmasti Suomi-USA postinkannon ennätys, kuori leimattu Suomessa 2.11. ja meidän postilokerossamme 4.11. Viikko on ollut ennen tätä vakioaika. Kontista uutisia: se on lähtenyt Helsingin satamasta vasta viikko sen jälkeen, kun minä ja Rasmus olimme jo saapuneet New Yorkiin. Taas hoputettiin pientä ihmistä, tiukalla aikataululla oli laitettava kaikki valmiiksi ja sitten kontti lojuu jossain päivätolkulla. Onneksi täällä on ollut l...
Jussin toinen viikko Isossa Omenassa alkoi kylmässä ja sateessa (sitä se on Helsingissäkin). Miehellä oli koko viikonlopun ja maanantaiaamun niin viileä asunnossaan, että sormet kohmettuivat. Vuokraemäntä kertoi, ettei lämmitystä ole voitu vielä laittaa päälle, koska boileri pitää pestä. Illaksi pesu oli sitten ilmeisesti tehty, koska asunnossa tarkeni. Kodin etsintä jatkuu. Tänään maanantaina Jussi katsoi kaksi huoneistoa Park Slopessa. Ensimmäinen erinomaisella paikalla aivan Slopen keskustassa, Rassen "ykköskouluun" alle puolen kilometrin matka, mutta kämppä täysin vailla säilytystiloja, ei kaapin kaappia, lokeron lokeroa. Wc-tilassa ei tasoja edes hammasharjoille. Ei myöskään pesukonetta. Toinen huoneisto sijaitsee Park Slopen eteläosassa, vähemmän keskiluokkaisella ja siksi edullisemmalla alueella. Kalustettua ja kodinkonein varustettua asuntoa vuokraa suoraan sen haltija, mukava sudanilainen nainen. Hän on menossa synnyinmaahansa käymään, mutta ehkä tuloss...
Kommentit
Lähetä kommentti