Sunnuntaina Manhattanille, ala-kaupunkiin - New Yorkin historiallisesti ehkä merkittävintä aluetta on vasta pinnalta raapaistu. Ensimmäiseksi museoon: Battery Parkin vieressä sijaitsee upea graniittipalatsi, National Museum of the American Indian. Se on entinen tullikamari (US Custom House), joka nykyään on omistettu Amerikan alkuperäiskulttuureille. Museon esineistö ja valokuvat ovat kiinnostavia, mutta näyttelytilaa oli yllättävän vähän (huoneita ja kerroksia oli suljettuina). Piipahtamisen väärti museo toki on, se on keskeisellä paikalla ja sisäänpääsykin aina ilmainen.
 |
| US Custom House - entinen tullikamari, nykyinen National Museum of the American Indian. Rakennuksen on piirtänyt merkittävä amerikkalainen arkkitehti Cass Gilbert |
 |
| Tullikamarin salin (rotunda) maalaukset esittävät New Yorkin satamaan saapuvia laivoja |
 |
| Nyc Oravakin haluaa näin kauniin takin (ja kestävän, tällä on ikää reippaasti toista sataa vuotta) |
Intiaanimuseon edessä on pieni Bowling Greenin aukio. Bowling Green on kaupungin ensimmäinen julkinen puisto, se perustettiin vuonna 1733. Reilut parikymmentä vuotta aukiolla on komeillut kuvanveistäjä Arturo Di Modican härkäpatsas, Charging Bull. Financial Districtin epävirallinen maskotti ja yksi kaupungin tunnetuimmista veistoksista ilmestyi salaperäisesti joulukuisena yönä vuonna 1989 New Yorkin pörssin eteen, poliisivartioinnista huolimatta. Taiteilija halusi lahjoittaa härän pörssiromahduksesta toipuvalle kaupungille; toivoi sen tuovan onnea, tarkoittaahan bull market markkinatilannetta, jossa osakekurssit nousevat. Viranomaiset kuitenkin takavarikoivat luvattoman patsaan, mutta newyorkilaiset olivat jo ihastuneet härkään ja vaativat sille pysyvän paikan - se suotiin Bowling Greenilta.
 |
| Alkukevään väritön Bowling Green ja National Museum of the American Indian |
 |
| Charging Bull |
Manhattanin eteläkärkeen on aikoinaan rakennettu hienoja pilvenpiirtäjiä. Niistä monet ovat suojelukohteita. Täältä lähtee myös kuuluisa katu, Broadway, joka jatkuu läpi Manhattanin.
 |
| Osoitteessa Broadway 26 sijaitsi John D. Rockefellerin öljy-yhtiö Standard Oil. Rakennus oli Manhattanin korkeimpia valmistuessaan 90 vuotta sitten (nykyään kaupungissa on jo lähemmäs 200 korkeampaa pytinkiä) |
Battery Parkista länteen saa kävellä (tai juosta, lenkkeilijöitä viiletti ohi kymmenittäin) viihtyisää promenadia Hudson Riveria myöten. Promenadin alkupäähän on rakennettu uusi asuinalue Battery Park City. Rauhallista seutua keskellä suurkaupunkia, merinäköala ja palvelut lähellä - kuulostaa ihan asunnonvälittäjän unelmakohteelta, ja mikäpä tuolla ihmisen asuessa.
 |
| Hudson River, Statue of Liberty häämöttää takana |
 |
| Uusi villitys lenkkeilijöillä - ihmeelliset hyppykengät |
 |
| Battery Park Cityn rantapromenadilla on useita levähdyspaikkoja |
WFC, World Financial Center sijaitsee Battery Park Cityssa. Siellä pitää moni pankkiiriliike päämajaansa, muun muassa American Express. Keskuksessa on kahviloita, ravintoloita, muutamia kauppoja sekä taidegalleria. Sen sydän on upea Winter Garden, kaikille avoin tila. Valtavine ikkunoineen, jotka antavat niin Hudson-joelle kuin WTC:n rakennustyömaalle sekä elävine palmuineen talvipuutarha on vaikuttava näky. Winter Gardenissa järjestetään paljon maksuttomia kulttuuritilaisuuksia: leffoja, näytelmiä, konsertteja ja näyttelyitä.
 |
| World Financial Center, keskellä lasinen Winter Garden |
 |
| Winter Gardenissa seisoo 16 elävää jättipalmua. Näistä ikkunoista näkymä on Hudson-joelle, vastakkaisen puolen ikkunoista WTC:n rakennustyömaalle |
 |
| Winter Gardenissa on kaupungin paras näköalapaikka pilvenpiirtäjien rakentamisesta kiinnostuneille |
 |
| WFC:n taidegalleriassa oli näyttely, jonka töissä materiaaleja on käytetty totutusta poikkeavasti. Peitto on ommeltu teepusseista |
Illalla Jussin suomalainen työkaveri ja hänen kolumbialainen vaimonsa tulivat meille. Tarkoitus oli illallistaa vastapäisessä pizzeriassa, Lucalissa, mutta tänään se ei onnistunut. Ravintola aukeaa kuudelta, Jussi oli ovella kymmenen minuuttia aikaisemmin ja pöytä olisi vapautunut kolmen tunnin päästä. Ainahan Lucalin edessä jonoa on ja odottamaankin joutuu, mutta tämä oli kyllä jo huippu. Eikä paikka edes ota virallisia pöytävarauksia (miten ihmeessä sinne silti voi olla ennen avaamista tuntien jono)! Ehkäpä jutut Lucalin julkkiksista ovat kiirineet jo liian pitkälle. Jussi oli joka tapauksessa otettu, koska ovityttö muistaa hänet. Carroll Gardensissa ei onneksi tarvitse nälkää nähdä - jos yhden ravintolan ovet ovat kiinni, kymmenien muiden ovat auki. Menimme Court Streetin oikein hyvään italialaiseen Enotecaan ja vietimme mukavan illan.
Kommentit
Lähetä kommentti