Amerikkalaisten hotellien aamupalat vaihtelevat todella paljon. Juuri mistään ei saa leipää eikä juustoja, vihanneksista puhumattakaan, joissakin tarjotaan vain bageleita ja kyytipojaksi hilloa sekä muffinsseja. Majapaikkamme Marriottin aamiaissetti oli oikein kohtuullinen, bageleiden ja muffinssien lisäksi munakasta, makkaroita, jogurtteja, muroja, hedelmiä sekä vohveleita.
Jäimme tiistaina hetkeksi hengailemaan Hadleyhin ja Northamptoniin, katselimme seutuja ja ennen pitkähköä ajoa lounastimme kivassa northamptonilaisessa hipsterikahvilassa (jos mesta olisi Brooklynissa, pillikintut viihtyisivät siellä). Iltapäivällä Toyotan nokka kohti varsinaista lomakohdetta, New Hampshiren osavaltiota, Bethlehemin kaupunkia; vielä toiset 200 mailia edessä, Brooklynista Bethlehemiin on 400 mailin matka. Ylitimme Massachusettsin ja New Hampshiren välissä Vermontin osavaltion, reissulla on nyt ainakin käväisty kuudesta New Englandin osavaltiosta neljässä. Mitä pohjoisemmaksi pääsimme, sen upeammiksi maisemat tulivat, vuoristoa, jopa lumihuippuista. Lupaavalta näyttää, huomenna monot jalkaan ja mäkeen.
New Hampshiren osavaltion tunnus on "Live free or die". Lausetta ei voi olla huomaamatta, koska se on hakattu jokaisen paikallisen auton rekisterikilpeen. Osavaltio edustaa amerikkalaista vapautta villeimmillään: sille ei makseta lainkaan tuloveroa eikä arvonlisäveroa - ainoana osavaltiona maassa. Mikäli siis ostan kirjan New Hampshiresta, se on 8,875 prosenttia edullisempi kuin sama kirja New Yorkissa. Ilman rahaa vapaan New Hampshirenkaan pyörät eivät pyöri, osavaltio kerää taalansa alkoholi-, tupakka- ja arpajaismyynnistä sekä kiinteistöverosta, jälkimmäinen on Yhdysvaltain suurimpia. Myös ravintolaruokaan ja hotelliyöpymisiin pamahtaa vero, yhdeksän prosenttia. Vapaassa New Hampshiressa ei yli 18-vuotiaiden tarvitse käyttää turvavyötä autoillessa eikä kypärää moottoripyöräillessä, myöskään autovakuutus ei ole pakollinen. Nyc Oravan mielestä osavaltion tunnukseksi saattaisikin sopia paremmin "Live free and die".
Bethlehemissa asetuimme viiden yön bed & breakfast -majataloomme The Gablesiin. Jussin entinen kollega (jonka koiraa Rasmuksen serkkutyttö Ronja oli hoitamassa) vinkkasi paikasta, hänen tutun tuttujensa omistama. Kaukaiselta suhteelta tuntuu, mutta saimme huoneen sopuhintaan, veroineen 82 taalaa yöltä. Gables on hurmaava, huolellisesti remontoitu ja hoidettu 114-vuotias puutalo, jossa on vajaat kymmenen huonetta. Me olimme talon ainoat asukkaat, emmekä tavanneet illalla edes majatalon kahta emäntää. Aika kummitusmaiselta tuntui avata asumattoman talon lukitsematon ulko-ovi, löytää meille kirjoitetut ohjeet ja mennä noin vaan meille osoitettuun huoneeseen. No, aika halvalla saimme oman talon. Ennen hyvää yötä teki mieli pientä suupalaa, siihen sopi mainiosti söpöinen ravintola, Cold Mountain Cafe, aivan majapaikkamme likellä, kaupungin pääkadulla. Bethlehem on pikkuruinen paikkakunta - lääniä kyllä riittää, mutta asukkaita on ainoastaan 2500 ja lähes kaikki (ne harvat) ravintola- ja kauppapalvelut ovat pakkautuneet kilometrin mittaiselle alueelle.
 |
| Takana siintää Bethlehemin pääkatu, Main Street osuvasti nimeltään |
 |
| Vaaleanpunainen majatalomme, The Gables - aika ihana |
 |
| Erittäin siisti huoneemme oli yläkerrassa, oikealla ruokailutila (sisustuksessa Amerikka kohtaa Saksan Baijerin ja Itävallan Tirolin) |
 |
| Maittava illallinen Cold Mountain Cafessa |
Kommentit
Lähetä kommentti