Tänään 17.3. vietetään St. Patrick's Dayta, Irlannin kansallispäivää. Pyhä Patrick on Irlannin suojeluspyhimys, joka vakiinnutti kristinuskon maahan 400-luvulla. Vaikka juhlalla on kristilliset juuret, se saa ihmiset sangen riehakkaiksi. New Yorkissa St. Patrickia muistetaan suureellisesti, St. Patrick's Dayn paraatilla. Paraatiperinteen kaupungissa aloittivat koti-ikävää poteneet, siirtomaa-aikana brittiarmeijassa palvelleet irlantilaissotilaat vuonna 1762, tänään marssitaan jo 251. kerran. Kuten täällä sanotaan, paraati on "oldest, biggest and the best in the world". Mahtava se onkin, vuosittain marssijoita (poliisista, palolaitoksesta, kouluista, soittokunnista, tanssiryhmistä, irlantilaisjärjestöistä ja -yhteisöistä..) on 150 000 - 200 000 ja yleisöä kaduilla pari miljoonaa. Irlantilaissiirtolaisia ja heidän jälkeläisiään asuu New Yorkissa paljon, eniten kaikista Yhdysvaltain kaupungeista, joten eiköhän marssi jatku seuraavienkin vuosisatojen ajan.
 |
| Happy St. Patrick's Day |
Tottahan Nyc Orava ja pojatkin lähtivät juhlaa seuraamaan Manhattanille. Paraati kulkee Fifth Avenueta pitkin, se alkaa Midtownista 44. kadulta ja päättyy Uptowniin 86. kadulle. Me katselimme paraatia 66. kadulta ja onnistuimme pääsemään aika lähelle marssijoita. Tunnelma kaupungilla oli jo aamupäivällä melko railakas, liikenteessä oli sen verran Guinnessia nauttineita, että tuli melkein koti-ikävä - tämähän on kuin vappu Suomessa. Paraatikansaa helli niin aurinko kuin tänä vuonna Pyhän Patrickin päiväksi sattunut lauantai. Huomenna ei ole töitä ja se takuulla lisää menojalan vipatusta. Porukka pysyi kuitenkin ainakin vielä päiväsaikaan irlantilaisen hyväntuulisena, örveltäjiä ei näkynyt. Koko kaupunki liikkui vihreissä, me olimme ehkä ainoat, joilla ei ollut Irlannin kansallisväriä yllä - ei hoksattu, melkein turisteja kun ollaan.
 |
| Jäimme pois 63rd metroasemalla ja siellä jo heti viheriöi |
 |
| Ilma suosi vähäistä vihreään pukeutumista |
 |
| He ovat NYPD:n miehiä, melkoisen komeat juhla-asut. Skotlantilaisten lisäksi myös irlantilaiset ja walesilaiset miehet käyttävät kilttiä |
 |
| Meinaakohan keskimmäisen herran karvahiippa tipahtaa silmille, vai rapsuttaako päästä? |
 |
| Tähtilippusade |
 |
| Hän myi veteraanien hyväksi pieniä Irlannin lippuja sekä apilapinssejä |
 |
| Ja tokihan lippu taalalla ostettiin, nyt meilläkin oli jotakin teemaan sopivaa mukana |
 |
| Irlanninsusikoira, emännän irlantilaisneule oli päivän suosituimpia asuja |
 |
| Moni oli koristautunut apila-kasvomaalauksin, kolmilehtinen apila on Irlannin symboli |
 |
| Heiltäkin löytyi vaatekaapista vihreää |
 |
| Puvut eivät voisi kauniimpia olla |
 |
| Poika taisi päästä isän matkaan |
 |
| Vihreitä kulkijoita kaupunki täynnä |
 |
| Yläkaupungilla on hienoa (ja joitakin komeita poikia) |
 |
| Yläkaupungin väriloistoa |
Komea paraati ja hilpeä kansanjuhla, päivä on takuulla yksi vuoden hauskimmista New Yorkissa. Ilo tarttui meihinkin, Nyc Oravan teki melkein mieli liittyä mukaan humuun ja unohtaa perheellisen velvoitteet. Iltapäivällä syömään alakaupungille, Lower East Sidelle. Ravintola Pulino's on makeasti sisustettu eläväinen paikka, jossa saimme kelpo pizzaa.
Lower East Sidelta kävelimme länteen, tyylikkääseen Sohoon, shoppailijan paratiisiin. Paikkaa on visusti vältettävä, jos haluaa talletella taalojaan. Ja Nyc Orava on vältellyt, Soho-kierros on vasta tulossa. Jussi on kuitenkin kyllästynyt paitavalikoimaansa, joka ei toden totta suuri ole, töissä on kaikki nähty jo moneen kertaan. Käväisimme muutamissa kaupoissa ja pari paitaa miehelle löytyikin. Sohon putiikeissa kevätuutuuksia etsivä väki on täysin toiselta planeetalta kuin valtaosa newyorkilaisista; etenkin miehet ovat tajuttoman hyvin pukeutuneita - täällä eivät farkut roiku polvitaipeissa kalsarit paljastaen. Omat pukineet tuntuvat tietenkin kamalan nuhjuisilta muodikkaita ihmisiä ihaillessa, mutta taas kun illalla seisoo Brooklynin Jay Street MetroTechin vaihtoasemalla itsetunto kohenee, tässähän ollaan kuin Voguen kannesta.
 |
| Sohossa poiketaan tietenkin herkkukauppa Dean & Delucassa |
 |
| Ihastuttava ranskalainen kahvila Sohossa, kohtuuhintainen. Näyttää ensisilmäyksellä leipomolta, mutta takana piilottelee myös pikkuinen kahvilatila |
Kotiin päin ja metroasemalle jo suunnatessa Nyc Orava pysähtyi kuin ihmeen eteen - se tuli vastaan niin yllättäen. Fryen flagshipstore nimittäin. Siitä on haaveiltu, mutten ollut vielä myymälän osoitettakaan uskaltanut ottaa selville ja siinä se nyt kutsui minua. Pakko oli sisään astua ja lopputarinan kertoo kuukauden päästä tuleva Visa-lasku. Oi niitä saappaita, ihania.
 |
| Frye, 113 Spring Street, Soho. Frye on valmistanut saappaita pian 150 vuotta, viime elokuussa se avasi tänne ensimmäisen lippulaivamyymälänsä |
Jussi jatkoi illalla vielä Court Streetin baariin työkaverinsa kanssa. Siellä soitti tutun tuttujen bändi, Pyhän Patrickin päivän kunniaksi kuppilassa oli ilo irti ja bändikin veti hyvin.
Ps. Rasmus sai tänään silmälasit. Tiistaina silmälääkärillä todettiin uudet linssit tarpeellisiksi ja samalla vaihdettiin kehyksetkin "isojen poikien malliin", siistit ovat - kaveri näyttää nyt ihan Buddy Hollylta tai hipsterilta tai 50-luvun beatnikilta (joka onkin hipsterin esi-isä).
 |
| Pojan pokat. Jussin kuukausittain maksama vakuutus kattoi lääkärikulut ja linssit, Ranskassa käsintehtyjä (nyt snobbailtiin) kehyksiä ei |
Kommentit
Lähetä kommentti