Melkein hoodeilla

Rasmuksen viikko on sujunut mukavasti: poika on viettänyt kaksi iltapäivää kaverin kanssa ja tänään perjantaina hän sai kaverin seurakseen kotiin lounaalle. Tämä luokkakaveri on myös saanut luvan poistua koulun alueelta lounastunnin ajaksi. Lupa oli annettu hänelle vasta tänään, joten eväitä ei ollut mukana, eikä kotiin ehtinyt. Nyc Orava löysi sen verran jääkaapista syötävää, että kummatkin pojat saivat vatsansa jotenkuten täyteen. Vähän kyllä jännitti, miten uppoaa kasvisruoka Amerikan lapselle - hyvin maistui, perunatkin popsittiin kuorineen suomalaiseen tapaan.

Iltapäivällä Rasmuksella oli vielä lisää seuraa bänditreeneissä. Niistä poika myöhästyi lähes tunnin, pistäydyimme vähän raffimmalla seudulla - vahingossa tietenkin. Jay Street MetroTechin asemalla hyppäsimme ihan oikein C-junaan, mutta se ei sitten kulkenutkaan tavanomaista reittiään, vaan veteli reippaasti useiden asemien ohi. Jossakin vaiheessa hoksasimme, etteivät asemien nimet vaikuta lainkaan tutuilta. Uticassa viimein ymmärsimme jäädä pois. Parin pysäkin päässä ovatkin jo kovamaineiset Brownsville ja East New York, ei ihan meidän nynnyjen mestoja. No, riittävän muukalaisilta näytimme Uticassakin, kun piti nousta metrotunnelista ylös ihmettelemään, minne olimme ajautuneet. En tiedä lisäsivätkö vai vähensivätkö heti aseman ovensuulla partioivat poliisit turvallisuuden tunnettamme. Nyc Orava on toki karaistunut kuukausien aikana kolutessaan Brooklynia sieltä ja täältä, mutta tarkoituksella emme kuitenkaan itäisimpään Brooklyniin pyri.

Rumpali pääsi viimeiseksi tunniksi patteriston ääreen, tänään harjoiteltiin kolmatta biisiä: M83, Midnight City. Bändikoulun laulaja on vaihtunut, homma osoittautui liian haastavaksi neljälle alkuperäisjäsenelle, joten porukkaan otettiin viides kaveri. Samanikäinen poika, mutta laulanut aiemminkin, Rasmuksen mielestä hyvä tai "ainakin parempi kuin me neljä muuta".

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

New York Historical Society

Tietenkään asunto ei ole valmis

One World Trade Center