Golden Gate Bridge

Matka jatkuu ja karavaani kulkee - tänään heitämme hyvästit San Franciscolle. Ihailimme vielä aamupäivän kaupungin kauneutta ja Jussi pääsi ajelemaan mäkisiä reittejä, loppuloman meillä on käytössämme auto. Vaimo ja poika toivoivat, että perheen isä karauttaisi Mustangilla vuokraamosta, mutta ihan tavallinen tila-auto sieltä lipui, Chevrolet sentään (jotka tehdään nykyään Etelä-Koreassa, se siitä jenkkirautahohdokkuudesta).

Nob Hill on San Franciscon keskusta-alueen korkein paikka ja näkymät kukkulalta ovat päheät. Tänne varakkaat rakensivat aikoinaan huviloitaan, muun muassa Leland Stanford, San Franciscon liepeillä sijaitsevan Stanfordin yliopiston - yksi maailman parhaista - perustaja. Valitettavasti vuoden 1906 maanjäristyksen aiheuttamat tulipalot tuhosivat alueen lähes tyystin. San Francisco kuitenkin nousi nopeasti jaloilleen järistyksestä ja Nob Hillkin rakennettiin uudelleen.

Nob Hillissa on äveriästä

Parvekkeelta kelpaa katsella yli San Franciscon lahden

Nob Hillista löytyvät kaupungin luksushotellit

Nyc Oravaa jännitti, kuinka Jussi parkkeeraa 90 asteen kulmaan - jarrujen on hyvä toimia tässä kaupungissa (onneksi täällä ei sada koskaan lunta)

Sanfranciscolaiset pysyvät kunnossa, kun ravaavat näitä katuja päivästä toiseen

Nob Hillissa komeileva Grace Cathedral on San Franciscon episkopaalisen seurakunnan pääpyhättö. Siellä ovat puhuneet niin Martin Luther King kuin Desmond Tutu ja Dalai Lama. Sen kappeli on omistettu AIDS:iin kuolleille (joita San Franciscossakin on 20 000), kappelin alttaritaulun on tehnyt taiteilija Keith Haring vain muutamia viikkoja ennen omaa menehtymistään sairauteen

Viestinnän asiantuntijalle YK-bongaus: Grace Cathedralissa on muraali järjestön peruskirjan allekirjoittamisen kunniaksi; se tapahtui San Franciscossa vuonna 1945

Lopuksi kaupungin maamerkille, Golden Gate Bridgelle. Silta valmistui vuonna 1937 ja oli silloin maailman pisin riippusilta. Pääarkkitehti Joseph Strauss halusi sillasta oranssin värisen, koska se sopi hänen mielestään ympäristöön, oranssi erottuu myös sumuisessa kaupungissa laivoille. Silta ylittää Golden Gate -salmen, joka yhdistää San Franciscon lahden Tyyneen valtamereen; ennen siltaa lahden yli pääsi vain lautalla. Art deco -tyylinen Golden Gate Bridge on todella vaikuttava näky, se on sekä kaunis että sijaitsee upealla paikalla, näkymää voisi katsella tuntitolkulla. Sillalla on myös surullinen puolensa, sieltä tehdään hirmuisesti itsemurhia, eniten maailmassa. Jo kuudessakymmenessä vuodessa sillan avaamisesta tuhat ihmistä oli päättänyt päivänsä sen kaiteilta. Merivirrat ovat seudulla niin voimakkaat, että monien ruumiita ei koskaan löydy. Sillalla on puhelimia, joista itsemurhaa hautova voi soittaa tukilinjoille. Myös vartijat yrittävät estää ihmisiä hyppäämästä. Golden Gate Bridgelta ei kannata hypätä mereen hupimielessä, kuolema korjaa 98 prosenttia yrittäjistä.

Emme tyytyneet vain mantereelta ihailemaan Golden Gate Bridgea, tokihan 2737 metrinen komeus oli ajettava edestakaisin. San Franciscosta silta vie Marinin piirikuntaan. Paikka on tunnettu vuonna 1852 avatusta San Quentinen vankilasta, se on osavaltion ainoa, jossa on kuolemanselli. Siellä Johnny Cash piti kuulun konserttinsa vangeille vuonna 1969

Auton nokka kohti etelää, Kaliforniaa on edessä satoja kilometriä. Osavaltio on asukasmäärältään Yhdysvaltain suurin ja pinta-alaltaan kolmanneksi suurin. Sisämaahan emme juuri ennätä, koska haluamme ajaa Tyynen valtameren rannikkoa pitkin, länsirannikon Highway 1 on eräs maailman hienoimmista maisemareiteistä.

Valtion lippu ja osavaltion lippu

San Franciscosta eli aika ylhäältä lähdettiin ja aika alas Los Angelesiin ollaan menossa, välimatka noin 1000 kilometriä (kartta on valitettavan epäselvä)

Pysähdyimme syömään Saratogaan. Se on pienehkö, 30 000 asukkaan kaupunki, ja mahdottoman vauras; täältä moni käy töissä Silicon Valleyssa, jossa tunnetusti voi tienata omaisuuksia.

Kaunista Saratogaa ympäröivät Kalifornian hedelmälliset laaksot ja vuoristot

Vatsat täynnä hyvästä kiinalaisesta ruoasta jatkoimme luontoelämykselle, Big Basinin punapuupuistoon ihmettelemään maailman korkeimmiksi kasvavia puita. Big Basin perustettiin vuonna 1902 ja on vanhin Kalifornian osavaltion luonnonpuistoista. Kyllä tunsi ihminen (ja Orava) itsensä pieneksi punapuiden rinnalla, kymmenien metrien pituuteen kurkottavat ja 1000-2000 vuotta vanhat puut herättävät kunnioitusta - mitä tarinoita ne voisivatkaan kertoa, jos vain osaisivat.

Poika salaman halkaisemassa punapuussa

Puunhalaaja

Seikkailija

Ihminen on täällä pieni

Punapuita kasvaa ainoastaan Kaliforniassa ja Oregonissa Tyynen valtameren rannikon läheisyydessä. Korkein mitattu punapuu on 115 metriä pitkä, Big Basinin ennätys on satametrisellä Mother of The Forest -nimetyksi punapuulla

Illan viimeinen pysähdys ennen yöpymistä oli Santa Crutz. Yksi maan parhaista lainelautailukaupungeista oli jo aivan pimeä, joten Nyc Orava ei nähnyt sen paremmin aaltoja kuin niitä ruskeiksi paahtuneita, meriveden kastelemia surffipoikiakaan... Tarkistimme kuitenkin mestan iltaelämää ja pistäydyimme Beach Boardwalkilla, rannan huvipuistoalueella. Osavaltion vanhimmassa huvipuistossa riitti riemua, mutta meitä jo väsytti; edes Rasmus ei jaksanut härveleihin, Jussi sentään kokeili onneaan ja voitti pallonheittopelistä pehmokisun - se pääsi pojan autotyynyksi.

Santa Crutz Beach Boardwalk

Keskiyöllä perillä Montereyssa, päät tyynyyn ja unten maille pikkuisessa ja oikein kelvollisessa Best Western -hotellissa.