San Francisco Chinatown

Maanantain aloitimme kaupungin ehkä suosituimmassa aamiaiskuppilassa (Dottie's), tänäänkin sinne oli pitkä, pitkä jono. Tunnin odotus sujahti kyllä leppoisasti paikallisen, hawaijilaissyntyisen herran kanssa jutellessa.

Aamupalaa jonottamaan

Joka päivä olemme ihmetelleet San Franciscon kodittomien ja hörhöjen määrää (siisti New York ei ole mitään tähän verrattuna). Porukka on todella värikästä, ja osa todella sekaisin - joko päihteiden käyttö on tuhonnut järjen juoksun tai sitten maan mielenterveyspotilaat ovat kokoontuneet tänne. Erityisesti aamuisin Downtownin vähän raffimmilla kulmilla tulee vastaan kaiken näköistä hiihtäjää. Yhteiskunnan kelkasta on pudottu aikaa sitten eikä näillä ihmisillä ole takuulla minkäänlaista sairausvakuutusta. Kadulla nukkujat ovat lohduton näky ja tuntuu näin rikkaassa maassa melkein synniltä. San Franciscossa on kaiketi totuttu tripille jääneisiin ja ikuista Rakkauden kesää viettäviin vanhoihin hippeihin. Kolikon myönteinen puoli on, että vapaamielisessä kaupungissa vaihtoehtoisemmatkin elämäntavat ovat hyväksyttyjä, kaikki sanfranciscolaiset eivät siis ole Silicon Valleyssa töitä paiskivia it-miljonäärejä.

Aamupäivällä kuljimme Downtownissa, kiertelimme kaupoissa ja nautimme taas pilkahtavasta auringosta. Newyorkilaisten ei San Franciscossa kannata shoppailla ainakaan vaatteita, sillä täällä niistä menee vero, Isossa Omenassa se on poistettu alle 110 dollarin ostoksesta. Jussi kuitenkin hankki Leviksen lippulaivamyymälästä parit farkut. Se melkein kuuluu asiaan, ovathan ensimmäiset blue jeansit valmistettu täällä vuonna 1873, kun saksalaissyntyinen kauppias Levi Strauss ja latvialainen räätäli Jacob Davis saivat niihin patentin. Parikymmentä vuotta myöhemmin miehet loivat 501-mallin, josta sittemmin on tullut maailman myydyin yksittäinen vaate. Jussille klassikot eivät enää kelpaa, Brooklyn on tehnyt tehtävänsä ja mies pukeutuu nykyään hipstereiden lailla pillihousuihin, ja toki sellaisetkin Levikselta löytyvät.

Downtownin nurjemmallakin puolella on kauniita taloja

Koko rakennus on taideteos, talon ikkunoista ja seinistä on kiinnitetty roikkumaan huonekaluja

Leviksen lippulaivamyymälässä on "historianurkkaus", esillä on miniatyyrifarkkuja valmistajan merkittävimmistä malleista. Aika söpöt "viisnollaykköset"

Downtown

Sydän Union Squarella. Sydämiä on useita kaupungissa ja ne ovat osa San Franciscon tärkeimmän julkisen sairaalan hyvänteväisyysprojektia. Tony Bennettin laulu "I Left My Heart in San Francisco" on innoittanut taideteokset juuri sydämen muotoisiksi ja onpa artisti maalannut niistä yhden

Jälleen oli poikettava taidegallerioihin, vaikkei niistä mitään olekaan varaa ostaa, mutta Nyc Orava pitää amerikkalaisesta nykytaiteesta. Tämä maalaus oli Rasmuksen mieleen ja vangitseva se on, kuin valokuva

Marilyn on tehty pikkuriikkisistä filmitähden valokuvista, teoksessa on siis tuhansia Marilyneja

Downtownista lähdimme pohjoiseen, lauantaista tutulle satamalle päin. Matkalla kuljimme Lombard Streetin, kuuluisan serpentiinitien. Jyrkästi kiemurteleva tie on ihana, ja mahdottoman ruuhkainen. Varmaankin jokainen kaupungissa vieraileva autoilija haluaa ajaa sen, nopeutta saa olla hurjat viisi mailia (kahdeksan kilometriä) tunnissa, silti ratin hallitsijoilla näytti olevan kieli keskellä suuta.

San Franciscossa on mukava kävellä (tosin se käy melkein urheilusta, niin mäkistä täällä on), näkymät ovat huikeita. Yhdeksi maailman kauneimmaksi sanottu kaupunki on tittelinsa ansainnut, ei kai tämän viehättävämpää suurkaupunkia voi olla. New York on tietenkin New York - paras. Mutta Ison Omenan kauneus on suurelta osin ihmisen luomaa, San Francisco on saanut paljon luonnolta.

Lombard Streetilla ei sovi hurjastella

Serpentiinitie on osuva nimitys

Wolksvagen ei pärjää tyylikkyydessä vanhalle jenkkiraudalle eikä vielä vanhemmalle raitiovaunulle

Coit Tower nousee yli kaupungin. Se on muistomerkki niin kaupungin palomiehille kuin heidän uskolliselle tukijalleen, Lillie Hitchcock Coitille

Transamerica Pyramid on San Franciscon korkein pilvenpiirtäjä. Valmistumisvuonnaan 1972 se oli viiden maailman korkeimman rakennuksen joukossa, nykyään 260 metrinen pilvenpiirtäjä on kaukana ennätyksestään

Lucky Luke -sarjakuvissa seikkaillaan täällä lännessä ja ryöstön kohteena ovat usein amerikkalaispankki Wells Fargon postivaunut

Fisherman's Wharfin lähellä on laiturialue, Pier 39, jossa köllöttelee merileijonia. Ne saapuivat sinne vuoden 1989 suurehkon maanjäristyksen jälkeen. Eläimet hävisivät aivan yllättäen kaksikymmentä vuotta myöhemmin, todennäköisesti sääilmiö El Ninon seurauksena. Kaupunkilaisten iloksi merileijonat palasivat vuonna 2010 ja veikeitähän ne ovat.

Merileijonat päivälevolla

Päivälliseksi Downtowniin, Jackson Square Historic Districtille. Söimme yhdessä sen trendikkäistä ravintoloista, Cotognassa - italialainen ruoka oli erittäin maukasta, mutta annokset mahdottoman pienet, voih. Jackson Square on tyylikkäästi restauroitu alue Kalifornian kultaryntäyksen ja San Franciscon kasvun ajalta. Kun espanjalaiset perustivat San Franciscon vuonna 1776, se oli vain hiljainen lähetysasema. Alue siirtyi sittemmin Meksikolle ja 1800-luvun puolessavälissä, kuten koko Kalifornia, Yhdysvalloille. Kultakuume villitsi ihmisiä saapumaan kaikkialta maailmasta Kaliforniaan vuosina 1848-1855 ja pikkukylistä, kuten San Franciscosta kasvoi kaupunkeja.

Illan kulutimme Chinatownissa. Se on Pohjois-Amerikan vanhin Chinatown, perustettu vuonna 1848 ja noin 100 000 asukkaallaan maailman suurin kiinalaisalue Aasian ulkopuolella. Manhattanin Chinatownista se eroaa valtavalla väkimäärällään ja myös eksoottisuudellaan, täällä on enemmän perinteistä kiinalaista arkkitehtuuria, alue näyttää mielikuvien Chinatownilta. Syy lienee siinä, että New Yorkissa kiinalaiset muuttivat vanhoille eurooppalaissiirtolaisten asuinsijoille, San Francisco puolestaan on niin uusi kaupunki, että kiinalaiset saivat rakentaa omanlaistaan, vanhaa rakennuskantaa ei ollut niin tiheään.