Kesä ja loma

Takapihallamme kukkii. New Yorkissa on siis kesä. Ja ihan virallisestikin loma, koululaisilla ainakin.

Takapihallamme on ilmestynyt pyytämättä ja kylvämättä ihastuttavia kukkasia

Kaupungin maauimalat (kaikki maksuttomia) aukeavat vuosittain koululaisten ensimmäisenä lomapäivänä. Sitä hetkeä helteisessä ja vilvoitusta vartovassa New Yorkin kesässä odotetaan. Tänä vuonna on odotettu entistäkin hartaammin, sillä lehdet ovat pitkin kevättä kirjoitelleet Brooklynin Greenpointisssa uudelleen avattavasta upeasta McCarren Poolista. Paikka on rakennettu 1930-luvulla, mutta se oli suljettuna 28 vuotta ja on nyt restauroitu 50 miljoonalla dollarilla.

Sinne Nyc Orava ja poikanenkin suuntasivat askeleensa, meiltä uimalaan on helppo mennä: kotiasemalta G-junan kyydissä kymmenessä minuutissa perillä. Lehtitietojen mukaan McCarren Pool aukeaa päivittäin klo 11, myös tänään avajaispäivänä. No, ei auennut. Amerikka on sillä tavalla jännittävä maa, että jos joku viranomainen, asioiden hoitaja tai ns. palvelualalla toimiva sanoo jotakin, niin se a) pitää paikkansa, b) pitää osittain paikkansa tai c) ei pidä lainkaan paikkansa. Asiakas sitten käytännössä huomaa, mikä edellä mainituista on lähimpänä totuutta - aika usein vaihtoehto c. Kuulimme paikan päällä muilta uimalaan tulijoilta, että polskuttelemaan pääseekin vasta klo 14. Kolmen tunnin odotus ei houkutellut, joten tarkistin asian kadulla päivystäneiltä työntekijöiltä - he sanoivat, että portit avataan kansalle klo 12. Mitään ei tapahtunut vielä klo 12.30, taas työntekijöiden pakeille: vastaus oli, että avaavat aikaisintaan klo 14. Morjens! Nyc Orava ja poikanen jättivät paikkansa valtavassa, kortteleiden pituisessa jonossa ja menivät viereiseen McCarren Parkiin ottamaan aurinkoa.

Jonossa edessämme seissyt nainen tokaisi, että ihmisiä seisotetaan lehdistön takia kadulla - pitkä jono on näyttävä, uutisaihe. Kohtuuttoman odotusajan lisäksi luovuimme altaalla köllöttelystä paikan uskomattoman tiukkojen sääntöjen vuoksi. Tärkeän oloiset virkailijat kailottivat aika ajoin mitä portista sisään päästyään saa tehdä ja mitä ei. Kuulostaa pohjoiskorealaiselta uimalalta (tai työleiriltä): ei puhelimia, ei kameroita, ei musiikkilaitteita, ei kerrassaan mitään elektroniikkaa, ei uimaleluja, ei ruokaa, ei naposteltavaa, ei sanomalehtiä, ei kenkiä, ei vaatteita - jokaisen on oltava uima-asussa, mutta jos itsepintaisesti haluaa varjella ihoaan auringolta, on t-paita sallittu, mutta vain valkoinen ilman tekstejä tai kuvia. Alueelle saa tuoda ainoastaan kirjoja, aikakauslehtiä, pyyhkeen, aurinkorasvaa ja vesipullon; kaikki muu on ängettävä pieneen lokeroon, johon on itsellään oltava mukana lukko ja avain! Mikäli tavarat eivät lokeroon mahdu tai lukkoa ei löydy, kotiin vaan, tänne ei ole asiaa. Minulla ja Rasmuksella ei tietenkään ollut lukkoa, koska emme tienneet moisista säännöistä, joten meidät olisi kaiketi käännytetty pois - onneksi tajusimme lähteä itse.

Puistossa saa sentään syödä eväitä ja kuunnella musiikkia

Ja vaikka soittaa ilmakitaraa

Ilta meni matkalaukkuja pakkaillessa, loma alkoi myös viestinnän asiantuntijalle ja huomenna lennämme yhdeksitoista yöksi aivan vastakkaiselle puolelle maata, Kaliforniaan. Länsirannan fiiliksiin Tupac Shakur eli 2Pac ja California Love, törkeän hyvä biisi.