Meatpacking District

Lämmin ja aurinkoinen perjantai oli mitä parhain päivä tutustua Tiinan ja Annikan kanssa, Rasmus-paralla on vielä koulua, Meatpacking Districtin piskuiseen kaupunginosaan ja nousta siellä High Linelle kävelemään.

Manhattanin länsireunalla, West Villagen yläpuolella sijaitseva Meatpacking District on ronskisti nimetty alueella aikoinaan toimineen elinkeinon mukaan: täällä leikattiin ja pakattiin lihaa. Kymmenen vuoden aikana alue on muuttunut tyystin, enää ei näy teurastajia vaan trendikkäitä shoppailijoita ja bilettäjiä. Vanhoissa teollisuushalleissa on supertyylikkäitä vaatekauppoja ja ravintoloita ja iltaisin aukeavat baarien ja yökerhojen ovet. Putiikit ovat kovasti Nyc Oravan mieleen ja tänään vastustamattomia, kun alennusmyynnitkin juuri alkoivat: ostin kaksi vähän parempaa trikoopuseroa, ei sen ihmeellisempiä, mutta kivoja jo siksikin, että toinen on newyorkilainen merkki Lilla P (vaikka ruotsalaiselta kuulostaa) ja toinen losangelesilainen Vince - eivät tule joka toisella vastaan sitten joskus Helsingissä.

High Line - vanha ilmajunarata, nykyinen kävelypromenadi - on Nyc Oravalle tuttu, se on muutaman kerran ravattu läpi. Ja kuten blogiin on aiemmin raapustettu - loistopaikka, lemppareitani kaupungissa. High Line elävöittää Meatpacking Districtia entisestään, parasta on, että turistien lisäksi newyorkilaiset pitävät yläilmoissa kulkevasta puistostaan ja paistattelevat siellä päivää.

Haimme eväät High Line -retkelle Chelsea Marketista, kauppahallista, joka löytyy aivan Meatpacking Districtin ja sen pohjoisen naapurikaupunginosan, Chelsean rajalta. Halli on viehättävä, mutta tolkuttoman täynnä turisteja: hermo meinaa kurrelta mennä, kun yhtä teekupposta (to go) saa jonottaa vartin verran. Mikäli eväitä ei viitsi tai muista ottaa mukaan, High Linelta saa kyllä purtavaa, makeaa ja suolaista. Promenadi on parinkymmenen korttelin mittainen, puolessa tunnissa kävelty, mutta niin ihana, että vietimme siellä pari tuntia, auringosta ja salaattilounaasta nauttien.

Riossa ei aurinko lämmintä näin, siellähän on talvikausi. Jussia paleltaa, muttei parinkymmenen plusasteen eteläamerikkalainen talvi, vaan kokouspaikalla täysillä puhaltava ilmastointi - puku päällä kuulemma jäätyy (Jussi hei, ei muuta kuin Ipanemalle tai Copacabanalle, ei kukaan huomaa).

Rio+20 Prepcom eli valmisteleva kokous päättyi tänään, seuraavat neljä päivää käydään kokouksen toista osaa, Dialogue Daysia. Silloinkaan ei vielä virallisesti neuvotella (vaikka oikeasti kulisseissa tietenkin niin tehdään), vaan sivutapahtumat jatkuvat. Dialogue Daysin aikana Riossa pitävät puheenvuoroja valtioiden ja järjestöjen lisäksi myös sadat yritykset - toivotaan, että kestävä kehitys on niille muutakin kuin sanahelinää. Prepcomista Dialogue Daysiin siirryttäessä YK luovutti kokouksen puheenjohtajuuden Brasilian hallitukselle, jonka hallussa se on myös varsinaisen kokouksen ajan ensi viikon keskiviikosta perjantaihin.

Matkalla Meatpacking Districtiin näimme hellyttävän "muistokirjoituksen" marsulle erään asuintalon ikkunassa
Meatpacking District
Meatpacking Districtilla on moottoripyöräilijöiden suosima baari, sen seinässä on ajo-ohje tulijoille ja lähtijöille

Vanhojen teollisuusrakennusten lisäksi Meatpacking Districtilta löytyy nättejä asuintaloja
Chelsea Market
Chelsea Market
High Linen alkupää Meatpacking Districtilla, takana näkyy rakennustyömaata, tänne nousee taidemuseo
Kummityttö-Annika lounastauolla

Näköalatasanne High Linella
High Linesta voi katsella niin Meatpacking Districtin kuin naapurikaupunginosa Chelsean maisemia
High Linen varrella on paljon taidetta, tässä eläintarha
New Yorker -lehden toimitus näkyy High Linelta
Tämä kaveri pelästyttää monet, ja naurattaa sitten. High Line on niin korkealla, että monien huoneistojen ikkunat ovat promenadilla kävelijöiden tasolla. Ikkunassa on tarra, ei oikea mies, joka tervehtii ohikulkijoita





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen koulupäivä

Amerikkalainen luottokortti

Kylmää ja sadetta