Coney Island

Keskiviikkona kaupunkiin pamahtivat vuoden näyttävimmät plusasteet: lähemmäs 100 Fahrenheitia eli melkein 38 Celsiusta. Nyc Oravalla on ollut opettelemista F-asteikossa, Yhdysvallat on harvoja maita, joissa se on enää käytössä. Kuumuudesta nauttivalle vilukissalle (viluoravalle) satanen on ihana luku eikä alle 80 Fahrenheitia (27 Celsiusta) oikein kelpaa kesäksi.

Rasmuksella oli tänään viimeinen kunnon koulupäivä New Yorkissa, muutama päivä menee vielä retkeillessä ja ulkoillessa ja ensi viikolla vuoden työt on tehty. Oppilaat ovat valmistelleet kevään ajan projektia, jokainen on tehnyt esitelmän samasta opettajan antamasta aiheesta: Ison Omenan hanhista, jotka viranomaisten mukaan vaarantavat lentoturvallisuutta ja on sen tähden pistettävä hengiltä. Työt esiteltiin tänä aamuna ja luokan ovet olivat avoinna vanhemmille. Nyc Oravaa ei tietenkään pidättele mikään, kun poikanen on framilla ja Tiina ja Annikakin halusivat tulla mukaan. Rasmus oli niin paras! Kahdeksassa kuukaudessa kaveri on oppinut kielen ja pitää esitelmää (jossa sympatiseerataan hanhia, poika oli selvittänyt lempeämpiä tapoja estää lintujen syöksähtely lentokoneiden moottoreihin ja vähentää niiden kantaa kaupungissa) ihan siinä missä muutkin.

Esitelmien ja avointen ovien -aamupäivän päätyttyä järjestimme pienet läksiäiset luokassa. Molemmat opettajat, Rachel ja Candice sekä avustaja, Maria saivat lahjat (suomalaista muotoilua ja suuhun pantavaa) ja luokan kirjastoon lahjoitimme kaksi suomalaista kirjaa, toki englanniksi käännettyinä. Luokkatovereille jaoimme piskuiset siniristiliput ja ison kasan herkkuja: karkkeja ja keksejä. Niistä vasta riemu nousi, kaikki rakastuivat suomi-nameihin, ne päihittävät jenkki-mellit 6-0. Hyvä Suomi, hyvä Fazer! Nyc Orava iski jälleen englannillaan: Rasmusta ujostutti lukea kirjoittamaansa korttia ääneen, niinpä tein sen puolestaan. Korttia kuvitti hirvi ja kysyin lapsilta, minkä suomalaisen eläimen he arvelevat kuvassa olevan. Vastauksena kuului "reindeer", jonka tietenkin korjasin ja valistin eläimen olevan "goose", "finnish goose" - aika mielenkiintoiset olivat oppilaiden ilmeet ja aika erikoiselta näyttää suomalainen hanhi. Rasmuksen revettyä holtittomaan kikatukseen ymmärsin nimetä sarvipään "mooseksi".

Lapset olivat ihania, välittömiä ja tunteellisia: pojat kyynelehtivät ja tytöt halasivat, kun lopullisesti hoksasivat, että pellavapää ei syksyllä jatka opiskelua heidän rinnallaan. Lähes jokainen halusi lausua Rasmukselle lyhyen (ja aika moni vähän pidemmänkin) puheen, moinen esiintymisrohkeus kuudennen luokan oppilailta hämmästytti. Lopuksi Nyc Oravan sydän suli suklaaksi, kun oppilaat halasivat minutkin, oi.

Kiikutin pikkumuistamiset myös rehtorille ja kouluterveydenhoitajalle, jälkimmäinen on ollut hyvin huolehtivainen koko vuoden. Rasmus toimittaa tällä viikolla karkkipussit ja kiitoskortit vielä aineopettajilleen, Rachel ja Candice eivät opeta musiikkia, liikuntaa, terveystietoa, fysiikkaa eivätkä viittomakieltä. Näin on BCS:n (Brooklyn School for Collaborative Studies - mikä nimi, huh) koulu kiitetty ja kumarrettu; Nyc Orava vielä niiaa kaupungissa vierailleille äiti-tytärpareille, jotka Suomesta asti raahasivat kaikki tänään annetut lahjukset.

Rasmus esittelee hanhi-projektiaan koulun erityisopettajalle

Ja äidille

Luokkahuoneen seinät on peitetty katosta lattiaan erilaisin ohjein ja kannustavin kirjoituksin

Pellavapää erottuu joukosta

Lapset viittaavat saadakseen sanoa jäähyväisensä Rasmukselle 

Halaus Rachelilta, omalta superkivalta opettajalta

Summer Time is Reading Time - jokaisen kesälomalle kirmaavan lapsen motto...

Rasmus pääsi aikaisin koulusta ja hyvillä fiiliksillä oli kiva jatkaa humputtelemaan, Coney Island eteläisessä Brooklynissa odotti. Kotoinen F-metro vei sinne suoraan, Coney Island on sen toinen päätepysäkki. Paikka on yli sadan vuoden ajan ollut newyorkilaisten suosima huvittelu- ja ulkoilukohde, joka edelleen vetää kansaa niin huvipuistoihin, akvaarioon kuin uimarannalle. Coney Island ei ole turhan hieno eikä sinne taideta juuri Manhattanin yläkaupungilta tulla - mutta kiinnostava ja hilpeä.

Ihastuttavinta alueella on puinen rantabulevardi, Boardwalk, siinä on vanhan ajan charmia. Kun Boardwalkia kulkee itään päin, englannin- ja espanjankielinen maailma muuttuu tyystin - vastaan tulee Brighton Beach, Little Odessaksi kutsuttu venäläisimigranttien asuinalue, pikantti mauste New Yorkin monikulttuurisessa sopassa. Minna ja Jussi ovat käyneet siellä aiemmin lomamatkalla, tänään ei kuumuus antanut myöten kävelyretkelle.

Nathan's on tarjonnut hod dogeja Coney Islandissa vuodesta 1916, vuosikymmeniä se on myös järjestänyt hodarien syöntikilpailun Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä

Rasmuksen ja Annikan iloksi vietimme valtaosan päivästä huvipuistossa, Coney Islandilla on niitä useampia, me valitsimme Luna Parkin. Puisto on alun perin avattu vuonna 1903, mutta jouduttiin sulkemaan tulipalon takia noin 40 vuotta myöhemmin. Kaksi kesää sitten Luna Park avattiin uudelleen ja ihan kelvoksi sen arvioimme. Jälkikasvu ainakin viihtyi, Minna ja Tiina eivät laitteisiin juuri suostuneet kipuamaan. Edellinen on kammonnut viimeiset kaksikymmentä vuotta kaikkea Linnanmäen Mustekalaa hurjempaa, jälkimmäinen pitää jostakin ihmeen syystä (Nyc Orava ei ymmärrä) vuoristoradoista. Hyvä, että pitää - Rasmus sai seuraa (Annika ei ajelulle päässyt, pituutta uupui) Cycloneen, historialliseen, 85-vuotiaaseen vuoristorataan. Cyclone ei kuulu millekään huvipuistolle, vaan kulkee Coney Islandilla orpona, vähän syrjässä.

Siellä ne lapset yläilmoissa pyörivät

Rasmuksen ja Tiinan ajellessa Cyclonen kyydissä kummityttö ja -täti posettivat hattujen kanssa

Aurinko porotti ja muutaman tunnin kieppumisen jälkeen lapset tahtoivat mereen. Coney Islahdin ranta on kaikkea muuta kuin siisti, siellä ei voi kulkea avojaloin, koska hiekasta löytyy niin paljon lasia. Uiminenkaan ei ollut mukavaa, koska valvojat puhaltelivat alati pilliin ja käskivät pois vedestä - syytä emme tiedä, ehkä aallot uhkasivat. Auringon laskiessa rannalla on kuitenkin kaihoisan kaunis tunnelma. Tummuva meri, hiekka ja takana hiljenevä huvipuistomaailma muistuttavat iloisesta päivästä, joka vääjäämättä päättyy.

Kuhertelua ilmassa, seuraavaksi neitoja lähestyneet nuorukaiset esittelevät itsensä kädestä pitäen

Wonder Wheel on vuonna 1920 rakennettu maailmanpyörä ja Cyclonen lailla Coney Islandin tunnus, kummatkin ovat suojeltuja

Boardwalk

Iltapalaa Nathan'silta

Riocentrossa alkoi tänään kolme päivää kestävä varsinainen Rio+20-kokous. Käytännössä se tarkoittaa, että valtioiden tärkeimmät edustajat saapuvat paikalle; Suomesta lensi Rioon ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojan johtama valtuuskunta ja Yhdysvalloista ulkoministeri Hillary Clinton seurueineen. Viikon kestäneet epäviralliset puheenvuorot muuttuvat virallisiksi ja eri maiden välillä järjestetään tapaamisia. Kaikki tämä on enemmän tai vähemmän näyttäytymistä, sillä päätösasiakirjahan on jo valmis.

Jussi on viettänyt yhdeksän päivää kokouspaikalla, hotellissa ja ravintoloissa. Rio de Janeiron nähtävyydet ovat jääneet listalta, mutta tänään mies koetti yhden, kaiketi kuuluisimman bongata. Cristo Redentor on Corvocado-vuorella seisova valtava Jeesus-patsas, Rion ja koko Brasilian symboli. Mies matkasi kolme tuntia vuorelle - turhaan, huipulle ei päässyt, näköalatasanne oli suljettu. Sanomattakin selvää, että harmitti.