Tarinoita New Yorkista. Äiti, isä ja lapsi Isossa Omenassa.
Chelsea
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Chelsea on taidegallerioistaan tuttu kaupunginosa Manhattanin länsirannalla, Meatpacking Districtin yläpuolella. Täällä on rento tunnelma, hyviä ravintoloita ja paljon kahviloita (joista kolmesta oli pakko ostaa herkkuja kotiin). Ja silmän iloa: 10th Streetin ja 11th Streetin kortteleissa kuvataiteen ystävä löytää satoja pienempiä ja isompia gallerioita ja näyttelytiloja. Nyc Orava suosittelee, amerikkalainen nykytaide on kiinnostavaa.
Chelseassa liehuu sateenkaarilippuja ja vaatekaupoista huomattavan moni myy vain miesten pukineita, gay-kulttuuri kukoistaa. Istuessani 8th Streetilla terassilounaalla en voinut olla huomaamatta kadulla kulkevaa väkeä sangen miesvoittoiseksi. New Yorkissa asuu maan eniten homoseksuaaleja, onhan asukasluku täällä muutenkin valtava. Väkimäärään suhteutettuna San Fransisco on kuitenkin maan gay-pääkaupunki, 15 prosenttia kaupungin asukkaista tykkää enemmän samasta kuin vastakkaisesta sukupuolesta.
Pistäydyin kulkiessani Chelsean Loehmann'silla, jo vuonna 1921 perustetussa "parempien riepujen" discount storessa, jossa myös Manhattanin hienohelmat kuulemma tohtivat käydä. Olen kuullut liikkeen Back Roomista, todellisten löytöjen takahuoneesta: siellä odottavat eurooppalaisten ja amerikkalaisten huippusuunnittelijoiden luomukset roimasti alennettuina. Huhuja liikkuu myös Loehmann'sin Back Roomiakin mystisimmistä huoneista, ehkä niihin mennään vain suhteilla. Loehmann's on muita discount storeja (Century 21, T.J. Maxx, Marshalls, Burligton Coat Factory, Daffy's - siinä kaupungin suurimmat) siistimpi ja rauhallisempi. Ja kyllä rekeissä eleganttiakin (vaikken varmaan eksynyt mihinkään salaisiin huoneisiin) paitaa ja mekkoa roikkui, en tiedä onko kuitenkaan valikoimaltaan sen hienompi kuin Century 21, josta etsivän käteen saattaa myös tarttua design-asua.
New York on yksi maailman muotipääkaupungeista, joten tottahan täällä voi opiskella muotia ja vaatetusta. Kaupungissa on kaksi alan huippuoppilaitosta, Greenwich Villagessa Parsons (maailman kakkoseksi rankattu, josta ovat valmistuneet muun muassa suunnittelijat Tom Ford ja Marc Jacobs sekä valokuvaaja Steven Meisel) ja Chelseassa sijaitseva, Fashion Institute of Technology (FIT), viidenneksi arvostetuin, jonka opiskelijoita ovat olleet Calvin Klein ja Michael Kors. FIT:ssa toimii museo, jonka kokoelmaan kuuluu valtavasti vaatteita ja asusteita 1700-luvulta tähän päivään. Sen helmiä pääsee ihailemaan syksyyn saakka avoinna olevassa erityisnäyttelyssä, sinne Nyc Orava tänään livahti - kauniita pukuja.
Rio+20-kokous päättyi tänään. Jussi skippasi loppuseremoniat, koska halusi nähdä Jeesus-patsaan. Nyt se onnistuikin, ensin bussilla ja taksilla 700 metrisen Corcovado-vuoren juurelle ja sieltä junalla laelle asti. Maisema häikäisee, koko Rio de Janeiron valomeri levittäytyi Suomi-pojan silmien eteen, ja 38 metrinen patsas on vaikuttava. Cristo Retendoria rakennettiin kymmenisen vuotta, vuonna 1931 pidettiin sen avajaistilaisuus, jota koko kaupunki riemuitsi. Patsas on äänestetty viisi vuotta sitten "Uudet maailman seitsemän ihmettä" -listalle. Sveitsiläisen liikemiehen käynnistämä projekti perustuu antiikin kreikkalaisen Filon Bysanttilaisen alkuperäiseen luetteloon maailman seitsemästä ihmeestä (joista ei ole enää jäljellä kuin Egyptin Gizassa seisova Kheopsin pyramidi - kulttuurikurre on nähnyt sen, kröhöm). Uudet ihmeet eivät kuitenkaan ole saaneet virallista asemaa, koska pyynnöistä huolimatta YK:n kulttuurijärjestö Unesco ei ole hyväksynyt äänestystä, organisaation mukaan valinnat perustuivat tunteeseen, eivät tieteeseen.
Chelseassa asutaan söpösti (kököttää siellä muutama ruma kerrostalokin)
Leipomo juhlistaa ylihuomista Pridea ja New Yorkin osavaltion "same-sex marriage" -lain yksivuotispäivää
Muistolaatta talossa, jossa oli AIDS:n alkuvuosien ensimmäinen toimisto ja tukipiste homomiehille
Ravintola Highliner toimii legendaarisen, vuonna 1946 avatun ja toissa vuonna suljetun Empire Dinerin hienoissa tiloissa
Yläilmoissa kulkeva kävelypromenadi Highline ulottuu Chelseaan saakka
Linnuille koteja
Donitsikahvilan sisustusta
Chelseasta löytyy kadunpätkä Flower District, jossa käydään kasvikauppaa. Rouva kuvassa pilkkoo mangoja ja myy viipaleita ohikulkijoille, näitä hedelmäkauppiaita pikkukärryineen näkee kesällä paljon
Kesäksi vapaaksi kahleista
Lounastin Blue Gingerissa hyvää japanilaista ruokaa (mutten suinkaan susheja)
Pyöräily kannattaa aina, auto kuukauden Carroll Gardensin parkkihallissa 350 taalaa, fillari kuukauden Chelseassa säilössä 20 taalaa
Onkohan päiväpeiton ylleen saanut ostoskärry taidetta - ehkä, koska se on vaijeroitu kiinni. Yleensä kodittomat kuljettavat ostoskärryissä maallista omaisuuttaan tai pullonkerääjät päivän saalistaan
Tämä tyyppi näyttää hyppäävän kadulle
Museum at The Fashion Institute of Technology
Vuonna 1884 avattu legendaarinen Hotel Chelsea. Täällä ovat asuneet kaikki mahdolliset taiteilijat ja otsikoihin hotelli nousi viimeistään vuonna 1978, kun Sex Pistols -yhtyeen muusikon Sid Viscousin tyttöystävä Nancy löytyi huoneestaan puukotettuna
Jännittävä päivä koko perheelle, poika aloitti amerikkalaisen opintien. Matkaa tulevasta kodistamme BCS:n kouluun on reilut 100 metriä, aikaa siihen on hyvä varata puolitoista minuuttia. Tätä voi kutsua lähikouluksi! Tänään Bedford-Stuyvesantista matka kesti 40 minuuttia. Ei New York aina mitenkään erityisen siistiltä näytä. Bed-Stuylta lähdettiin sateessa ekaan koulupäivään Vararehtori otti meidät vastaan aamukahdeksan jälkeen. Koulun toimistohenkilökunnalta saimme lähemmäs kymmenen täytettävää lomaketta. Rasmuksen ja hänen vanhempiensa nimet, syntymäajat ja yhteystiedot kirjoitettiin niin moneen kertaan, että väkisinkin tuli mieleen pieni tehostaminen. Jokaisessa paperissa myös kysytään "ethnic background" ja useimmissa vielä erikseen onko "hispanic". Erikoiselta tuntuu näin tarkka luokittelu, mutta täällä se kai sitten on ihan normaalia. Rasmus kirjataan valkoiseksi ja hän kuuluu etniseltä taustaltaan koulun vähemmistöön. Koulupäivä kestää peräti seitsemä...
Aamu käynnistyi smoothiella ja The New York Timesin kulttuurisivuilla, jotka alkavat sivulta C1 ja päättyvät sivulle C37. Luovutin aika nopeasti. Tarkemmin katsoin, mitä elokuvia menee (liikaa) ja, ketkä pop-artistit konsertoivat (liian moni) kaupungissa. Taidemuseoiden näyttelyt ja pikainen silmäys Broadwayn esityksistä, siinä on Nyc Oravalle riittävästi. New York on kulttuuripääkaupunki aina. Päivittäisen sanomalehden lisäksi olemme saaneet muutakin postia, se on aina mukavaa, mutta täällä kaukana sukulaisista ja ystävistä sitä oikein odottaa. Tänään tuli varmasti Suomi-USA postinkannon ennätys, kuori leimattu Suomessa 2.11. ja meidän postilokerossamme 4.11. Viikko on ollut ennen tätä vakioaika. Kontista uutisia: se on lähtenyt Helsingin satamasta vasta viikko sen jälkeen, kun minä ja Rasmus olimme jo saapuneet New Yorkiin. Taas hoputettiin pientä ihmistä, tiukalla aikataululla oli laitettava kaikki valmiiksi ja sitten kontti lojuu jossain päivätolkulla. Onneksi täällä on ollut l...
Jussin toinen viikko Isossa Omenassa alkoi kylmässä ja sateessa (sitä se on Helsingissäkin). Miehellä oli koko viikonlopun ja maanantaiaamun niin viileä asunnossaan, että sormet kohmettuivat. Vuokraemäntä kertoi, ettei lämmitystä ole voitu vielä laittaa päälle, koska boileri pitää pestä. Illaksi pesu oli sitten ilmeisesti tehty, koska asunnossa tarkeni. Kodin etsintä jatkuu. Tänään maanantaina Jussi katsoi kaksi huoneistoa Park Slopessa. Ensimmäinen erinomaisella paikalla aivan Slopen keskustassa, Rassen "ykköskouluun" alle puolen kilometrin matka, mutta kämppä täysin vailla säilytystiloja, ei kaapin kaappia, lokeron lokeroa. Wc-tilassa ei tasoja edes hammasharjoille. Ei myöskään pesukonetta. Toinen huoneisto sijaitsee Park Slopen eteläosassa, vähemmän keskiluokkaisella ja siksi edullisemmalla alueella. Kalustettua ja kodinkonein varustettua asuntoa vuokraa suoraan sen haltija, mukava sudanilainen nainen. Hän on menossa synnyinmaahansa käymään, mutta ehkä tuloss...
Kommentit
Lähetä kommentti