Tarinoita New Yorkista. Äiti, isä ja lapsi Isossa Omenassa.
Smith Street Funday
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Sunnuntaina Carroll Gardens - Cobble Hillin Smith Streetilla järjestettiin vuosittainen Funday Sunday -päivä. Hilpeä nimi ja hilpeä oli tapahtumakin. New Yorkissa järjestetään paljon katu- ja kaupunginosajuhlia, ehkei kuitenkaan aina näin hauskoja. Ruokaa, juomaa, bändejä, kirpputoreja, tasokkaita myyntipisteitä (ei niinkään sitä tavanomaista rihkamaa) ja paljon kansaa liikenteessä. Kadulle pystytettyjen väliaikaiskojujen lisäksi kaikki Smith Streetin kaupat ja kuppilat olivat auki, tänään pienyrittäjät tekivät varmasti hyvää tiliä.
Illansuussa Tiina ja Annika tulivat Brooklyniin, kotikatumme Lucaliin. Huomenna he lähtevät Suomeen eikä maasta voi ilman kaupungin parasta sisililaista pizzaa poistua. Auringon laskiessa kävimme myös Red Hookin rannassa, Valentine Pierilla ja tietenkin ruokakauppa Fairwayssa - nekin vielä tyttöjen listalta puuttuivat.
Smith Street Funday Sunday
Tiukka brooklynilaisbändi BR & Timebomb soitti niin omia kuin cover-biisejä. Yleisö oli kympillä mukana ja vielä enemmän (jos mahdollista), kun ilmoille kajahti Donna Summerin "Last Dance" puolitoista kuukautta sitten menehtyneen Disco Queenin kunniaksi. Rest in peace Donna Summer - kuten täällä sanotaan ja alakuvasta vaan laulu soimaan
Juutalaispojat ihmettelevät maallista menoa
Miksaaja on aika messissä, jorasi koko keikan ajan
Kohta alkaa lattarimusa, vielä viimeiset ohjeet muusikolle
Kun lattarirytmit alkavat, ei tanssijoista ole pulaa
Iso mies, isot liikkeet
Pari viikkoa sitten alkaneet jalkapallon EM-kisat keräävät baareihin yllättävän paljon katsojia, New York on siirtolaisten kaupunki
Nämä veljekset olivat vanhempiensa kanssa seuraamassa irkkupubissa EM-kisoja, mutta poikia kiinnostivat ihan muut touhut, aika monta kertaa pudottiin jakkaroiltakin
Lämmin sää ja hyvät karkelot houkuttivat väkeä Smith Streetille
Valkoisen miehen orkesterikin jammasi ihan hyvin
Hän on perhonen
Illalla Red Hookissa, Valentine Pierilta näkyy Vapaudenpatsas
kaikki ihanuus loppuu aikanaan, vieläkin haikeudella ja kiitollisuudella muistelemme noita ikimuistoisia aikoja, niiden voimalla on jaksanut loppukesän kylmyyden, hyttyset ja kämpän suursiivouksen...iso kiitos oravalle ja poikaselle ja viestinnän asiantuntijalle vielä tätäkin kautta. Tässä ei juuri muuta halua kuin takaisin brooklyniin! t. A ja t
Jussi anoi perjantain vapaapäiväksi ja riensi vaimon kanssa Manhattanille. Yhteinen aika Isossa Omenassa päättyy pian, Nyc Orava saa viettää täällä enää kaksi kokonaista viikonloppua, kolmantena on raahauduttava väkisin synnyinmaahan - nyt on otettava ilo irti. Rasmus arvasi, että Manhattanin ilot tarkoittavat museokäyntiä ja jäi mieluummin Brooklyniin skeittaamaan. New York Historical Society on kaupungin vanhin museo, 208-vuotias. Nykyisellä paikallaan Upper West Sidella se on sijainnut kuitenkin vasta reilut sata vuotta. Museo esittelee niin Yhdysvaltain kuin New Yorkin historiaa. Ja on aika tylsä, erikoisnäyttelytkään eivät nyt naksahtaneet kohdilleen (esimerkiksi New Yorkin panimohistoria). Mielenkiintoisinta on New Yorkista kertova lyhytfilmi, se on niin hyvä, ettei sisäänpääsymaksu harmittanut. New York Historical Societylla on maan laajin Hudson River -koulukunnan maalausten kokoelma. Niiden tähden Nyc Orava halusi museoon ja harmistui, kun taulut olivatkin kiertueella jossai...
Maanantaiaamuna Rasmus ilmoitettiin kouluun. Koko perhe meni metrolla alueen oppilaaksiottotoimistoon Brooklynin Fort Greeneen. Virkailija halusi pojasta jos jonkinlaista paperia, onneksi olimme varautuneet siihen ja meillä oli rokotustodistuksesta lähtien kaikki tarpeellinen mukana. Rasmus pääsee toivomaamme lähikouluun (BCS, Brooklyn School for Collaborative Studies) kuudennelle luokalle. Hän saa aloittaa sen heti, kun meille sopii (amerikkalaislapset ovat aloittaneet lukukautensa jo kuukausi sitten). Sehän sopii vaikka huomenna tai viimeistään ylihuomenna. Kouluun ilmoittautuminen sujui nopeasti, puolessa tunnissa. Virkailija sanoi, että meiltä se kävi poikkeuksellisen joutuisasti, koska Jussi oli käynyt jo aiemmin keskustelemassa eikä meiltä puuttunut mitään papereita (pedantit suomalaiset). Minnan teki mieli aamiaista (aamuinen lähtö oli nopea), Fort Greenesta löysimme kivan bagel-paikan, La Bagel Delight. Bagelit ovat jäätelön ohella Nyc Oravan herkkua ja New York on tietenkin ...
Pakollinen (kaiketi aika monen Nyc-vierailijan) Century 21 -käynti keskiviikkona Manhattanin alakaupungilla, Financial Districtin kaupunginosassa. Huippu- ja ei niin huippusuunnittelijoiden vaatteita ja kenkiä edullisesti myyvästä tavaratalosta löytää yleensä aina jotakin kivaa. Tänä aamuna ei ollut ryysistäkään ja kyllä vain - löysin jotakin kivaa: ihanan mekon, ihanan neuleen ja ihan söpön yöpaidan. New Yorkin kesämuoti näyttää aika lailla samalta kuin se muinakin lähivuosien kesinä on näyttänyt eli rennolta ja lyhyeltä. Naisten mekot ja sortsit ovat pieniä, mutta uusia tuulia on tulossa: kaikkien vaatekauppojen rekeissä roikkuu pitkiä, osa aivan nilkkapituisia, hameita loppukesää ja syksyä odottaen. Hameissa on 50-luvun henkeä, leveitä helmoja ja vyötärö kohdallaan. Alakaupungin komeus ja Yhdysvaltain korkein rakennus One World Trade Center piti tietenkin Century 21:n kulmalla käydä tsekkaamassa. Sen kaikki 541 metriä avattiin käyttöön puolisentoista vuotta sitten ja kunhan loputk...
kaikki ihanuus loppuu aikanaan, vieläkin haikeudella ja kiitollisuudella muistelemme noita ikimuistoisia aikoja, niiden voimalla on jaksanut loppukesän kylmyyden, hyttyset ja kämpän suursiivouksen...iso kiitos oravalle ja poikaselle ja viestinnän asiantuntijalle vielä tätäkin kautta. Tässä ei juuri muuta halua kuin takaisin brooklyniin! t. A ja t
VastaaPoista