Smith Street Funday

Sunnuntaina Carroll Gardens - Cobble Hillin Smith Streetilla järjestettiin vuosittainen Funday Sunday -päivä. Hilpeä nimi ja hilpeä oli tapahtumakin. New Yorkissa järjestetään paljon katu- ja kaupunginosajuhlia, ehkei kuitenkaan aina näin hauskoja. Ruokaa, juomaa, bändejä, kirpputoreja, tasokkaita myyntipisteitä (ei niinkään sitä tavanomaista rihkamaa) ja paljon kansaa liikenteessä. Kadulle pystytettyjen väliaikaiskojujen lisäksi kaikki Smith Streetin kaupat ja kuppilat olivat auki, tänään pienyrittäjät tekivät varmasti hyvää tiliä.

Illansuussa Tiina ja Annika tulivat Brooklyniin, kotikatumme Lucaliin. Huomenna he lähtevät Suomeen eikä maasta voi ilman kaupungin parasta sisililaista pizzaa poistua. Auringon laskiessa kävimme myös Red Hookin rannassa, Valentine Pierilla ja tietenkin ruokakauppa Fairwayssa - nekin vielä tyttöjen listalta puuttuivat.

Smith Street Funday Sunday
Tiukka brooklynilaisbändi BR & Timebomb soitti niin omia kuin cover-biisejä. Yleisö oli kympillä mukana ja vielä enemmän (jos mahdollista), kun ilmoille kajahti Donna Summerin "Last Dance" puolitoista kuukautta sitten menehtyneen Disco Queenin kunniaksi. Rest in peace Donna Summer - kuten täällä sanotaan ja alakuvasta vaan laulu soimaan
Juutalaispojat ihmettelevät maallista menoa
Miksaaja on aika messissä, jorasi koko keikan ajan
Kohta alkaa lattarimusa, vielä viimeiset ohjeet muusikolle

Kun lattarirytmit alkavat, ei tanssijoista ole pulaa
Iso mies, isot liikkeet

Pari viikkoa sitten alkaneet jalkapallon EM-kisat keräävät baareihin yllättävän paljon katsojia, New York on siirtolaisten kaupunki
Nämä veljekset olivat vanhempiensa kanssa seuraamassa irkkupubissa EM-kisoja, mutta poikia kiinnostivat ihan muut touhut, aika monta kertaa pudottiin jakkaroiltakin

Lämmin sää ja hyvät karkelot houkuttivat väkeä Smith Streetille

Valkoisen miehen orkesterikin jammasi ihan hyvin
Hän on perhonen
Illalla Red Hookissa, Valentine Pierilta näkyy Vapaudenpatsas

Kommentit

  1. Anonyymi23. heinäkuuta 2012 klo 12.47

    kaikki ihanuus loppuu aikanaan, vieläkin haikeudella ja kiitollisuudella muistelemme noita ikimuistoisia aikoja, niiden voimalla on jaksanut loppukesän kylmyyden, hyttyset ja kämpän suursiivouksen...iso kiitos oravalle ja poikaselle ja viestinnän asiantuntijalle vielä tätäkin kautta. Tässä ei juuri muuta halua kuin takaisin brooklyniin! t. A ja t

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen koulupäivä

Kuva
Jännittävä päivä koko perheelle, poika aloitti amerikkalaisen opintien. Matkaa tulevasta kodistamme BCS:n kouluun on reilut 100 metriä, aikaa siihen on hyvä varata puolitoista minuuttia. Tätä voi kutsua lähikouluksi! Tänään Bedford-Stuyvesantista matka kesti 40 minuuttia. Ei New York aina mitenkään erityisen siistiltä näytä. Bed-Stuylta lähdettiin sateessa ekaan koulupäivään Vararehtori otti meidät vastaan aamukahdeksan jälkeen. Koulun toimistohenkilökunnalta saimme lähemmäs kymmenen täytettävää lomaketta. Rasmuksen ja hänen vanhempiensa nimet, syntymäajat ja yhteystiedot kirjoitettiin niin moneen kertaan, että väkisinkin tuli mieleen pieni tehostaminen. Jokaisessa paperissa myös kysytään "ethnic background" ja useimmissa vielä erikseen onko "hispanic". Erikoiselta tuntuu näin tarkka luokittelu, mutta täällä se kai sitten on ihan normaalia. Rasmus kirjataan valkoiseksi ja hän kuuluu etniseltä taustaltaan koulun vähemmistöön. Koulupäivä kestää peräti seitsemä...
Lue lisää

Amerikkalainen luottokortti

Kuva
Aamu käynnistyi smoothiella ja The New York Timesin kulttuurisivuilla, jotka alkavat sivulta C1 ja päättyvät sivulle C37. Luovutin aika nopeasti. Tarkemmin katsoin, mitä elokuvia menee (liikaa) ja, ketkä pop-artistit konsertoivat (liian moni) kaupungissa. Taidemuseoiden näyttelyt ja pikainen silmäys Broadwayn esityksistä, siinä on Nyc Oravalle riittävästi. New York on kulttuuripääkaupunki aina. Päivittäisen sanomalehden lisäksi olemme saaneet muutakin postia, se on aina mukavaa, mutta täällä kaukana sukulaisista ja ystävistä sitä oikein odottaa. Tänään tuli varmasti Suomi-USA postinkannon ennätys, kuori leimattu Suomessa 2.11. ja meidän postilokerossamme 4.11. Viikko on ollut ennen tätä vakioaika. Kontista uutisia: se on lähtenyt Helsingin satamasta vasta viikko sen jälkeen, kun minä ja Rasmus olimme jo saapuneet New Yorkiin. Taas hoputettiin pientä ihmistä, tiukalla aikataululla oli laitettava kaikki valmiiksi ja sitten kontti lojuu jossain päivätolkulla. Onneksi täällä on ollut l...
Lue lisää

Kylmää ja sadetta

Kuva
Jussin toinen viikko Isossa Omenassa alkoi kylmässä ja sateessa (sitä se on Helsingissäkin). Miehellä oli koko viikonlopun ja maanantaiaamun niin viileä asunnossaan, että sormet kohmettuivat. Vuokraemäntä kertoi, ettei lämmitystä ole voitu vielä laittaa päälle, koska boileri pitää pestä. Illaksi pesu oli sitten ilmeisesti tehty, koska asunnossa tarkeni. Kodin etsintä jatkuu. Tänään maanantaina Jussi katsoi kaksi huoneistoa Park Slopessa. Ensimmäinen erinomaisella paikalla aivan Slopen keskustassa, Rassen "ykköskouluun" alle puolen kilometrin matka, mutta kämppä täysin vailla säilytystiloja, ei kaapin kaappia, lokeron lokeroa. Wc-tilassa ei tasoja edes hammasharjoille. Ei myöskään pesukonetta. Toinen huoneisto sijaitsee Park Slopen eteläosassa, vähemmän keskiluokkaisella ja siksi edullisemmalla alueella. Kalustettua ja kodinkonein varustettua asuntoa vuokraa suoraan sen haltija, mukava sudanilainen nainen. Hän on menossa synnyinmaahansa käymään, mutta ehkä tuloss...
Lue lisää