Autokoulu
Brooklynin Sunset Parkista on löytynyt hyvämaineinen autokoulu, sinne Jussi lähti lauantaiaamuna, viiden tunnin teorialuennolle. Sunset Park on nykyään täysin kiinalaisten ja latinoiden asuttama, mutta sillä on pohjoista historiaa. Alue on nimittäin ollut aikoinaan skandinaavien suosima ja myös suomalaissiirtolaiset ovat vaikuttaneet siellä. Kaupunginosassa on ollut suomalaisia kauppoja, joissa työskennelleiden on ollut pakko osata suomen kieltä ja onpa siellä julkaistu suomalaista sanomalehteäkin.
Autokoulu oli mielenkiintoinen kokemus. Monikulttuurisessa Brooklynissa Jussi oli kymmenestä oppilaasta ainoa valkoihoinen yli 20-vuotias mies. Kreikkalaissyntyinen opettaja osasi asiansa erinomaisesti, sai kaikki lippis-jätkät istumaan viisi tuntia ihan nätisti. Täkäläiset liikennesäännöt (esimerkiksi, kun koulubussi pysähtyy, koko liikenne pysähtyy - niin oikealla kuin vasemmalla, edessä ja takana) pitäisivät nyt olla Suomen pojalla hallussa. Vielä on edessä ajokoe, kun se menee läpi, ajokortti heltiää. Jussilla on harjoittelulupa ja hän saa ajaa autoa henkilön kanssa, jolla on paikallinen ajokortti eli esimerkiksi autokoulun opettajan kanssa. Ennen ajokoetta Jussi ottaa ainakin yhden ajotunnin saadakseen tuntumaa Nycin liikenteeseen.
Autokoulusysteemi on sama Jussille, jolla on jo kortti Suomesta, kuin niille, jotka hankkivat sitä ensimmäistä kertaa. New Yorkin osavaltiossa voi siis saada ajokortin ilman, että on ottanut yhtäkään ajotuntia, ne eivät ole pakollisia. Näkötestin, teoriakokeen ja viiden tunnin luennon jälkeen saa mennä suoraan inssiin. Mutta tottahan ne, jotka eivät ole harjoitelleet, reputtavat.
Rasmuksen kaverisuhteet kehittyvät; tänään hän oli ensimmäistä kertaa viikonloppuna Anguksen kanssa ja vieläpä ulkona. Aiemmin pojat ovat suoraan koulusta menneet meille tai Angukselle ja leikkineet, eli pelanneet Pleikkaria, sisällä. Amerikkalaiset lapset ulkoilevat vähän, liikuntaa he saavat harrastuksissa, joihin heidät erikseen kuskataan. Vaan niinhän sitä puhutaan, että Suomessa ollaan menossa samaan (huonoon) suuntaan.
Nyc Orava saattoi poikasen lähipuistoomme, jonne Angus tuli. Puistossa on isohko asfalttialue, jossa lähialueen asukkaat pelaavat lähinnä korista. Rasmus otti mukaan skeitin, eikä kukaan tullut kieltämään sitä, hienoa. Vaikkei alue varsinainen skeittipuisto olekaan, on hyvä, että jossakin kodin lähellä voi laudalla harjoitella. Minä jäin kirjan kanssa puiston penkille, auringon syleilyyn. Eilen ja tänään on ollut uskomattoman lämmintä, ihmiset ovat paitahihasillaan, plusasteita ainakin 15. Tänä vuonna tällainen talvi kelpaa oikein mainiosti. Tosin kyllä ne New Yorkin kuulemma armottomat merituulen viimat vielä saapunevat.
Uskalsin jättää pojat puistoon ja lähdin kävelemään Court Streetia. Kaunis päivä on totisesti tuonut paikalliset ulos ja kahviloiden ulkopaikat olivat täpöten täynnä. Nyc Orava on istunut melkeinpä jokaisessa lähialueemme kahvilassa, mutta piskuinen Patisserie Marquet on jäänyt välistä. Suloinen paikka, mukava ranskalainen omistaja. Puolitoista tuntia Marquetissa vierähti, iltapäivällä autokoululainen saapui sinne ja teimme yhdessä ruokaostokset.
Perheen isä "asensi" suomalaisen tv-kaistan kannettavalle tietokoneellemme. Olimme saaneet lahjaksi netissä toimivan Suomi-kaupan lahjakortin ja tuhlasimme sen kotimaisiin televisio-ohjelmiin (vaihtoehtoisesti kaupasta olisi voinut tilata vaikka ruisleipää tai mansikkahilloa). Kaista tallentaa meille kolmen kuukauden ajan valitsemiltamme kanavilta ohjelmaa, jota voimme sitten katsella, kun meille passaa. Saimme koneelle jo tämän päivän tarjonnan ja niinpä vietimme lauantai-iltaa kuin kuka tahansa muukin suomalaisperhe, Putoukselle nauraen.
Autokoulu oli mielenkiintoinen kokemus. Monikulttuurisessa Brooklynissa Jussi oli kymmenestä oppilaasta ainoa valkoihoinen yli 20-vuotias mies. Kreikkalaissyntyinen opettaja osasi asiansa erinomaisesti, sai kaikki lippis-jätkät istumaan viisi tuntia ihan nätisti. Täkäläiset liikennesäännöt (esimerkiksi, kun koulubussi pysähtyy, koko liikenne pysähtyy - niin oikealla kuin vasemmalla, edessä ja takana) pitäisivät nyt olla Suomen pojalla hallussa. Vielä on edessä ajokoe, kun se menee läpi, ajokortti heltiää. Jussilla on harjoittelulupa ja hän saa ajaa autoa henkilön kanssa, jolla on paikallinen ajokortti eli esimerkiksi autokoulun opettajan kanssa. Ennen ajokoetta Jussi ottaa ainakin yhden ajotunnin saadakseen tuntumaa Nycin liikenteeseen.
Autokoulusysteemi on sama Jussille, jolla on jo kortti Suomesta, kuin niille, jotka hankkivat sitä ensimmäistä kertaa. New Yorkin osavaltiossa voi siis saada ajokortin ilman, että on ottanut yhtäkään ajotuntia, ne eivät ole pakollisia. Näkötestin, teoriakokeen ja viiden tunnin luennon jälkeen saa mennä suoraan inssiin. Mutta tottahan ne, jotka eivät ole harjoitelleet, reputtavat.
Rasmuksen kaverisuhteet kehittyvät; tänään hän oli ensimmäistä kertaa viikonloppuna Anguksen kanssa ja vieläpä ulkona. Aiemmin pojat ovat suoraan koulusta menneet meille tai Angukselle ja leikkineet, eli pelanneet Pleikkaria, sisällä. Amerikkalaiset lapset ulkoilevat vähän, liikuntaa he saavat harrastuksissa, joihin heidät erikseen kuskataan. Vaan niinhän sitä puhutaan, että Suomessa ollaan menossa samaan (huonoon) suuntaan.
Nyc Orava saattoi poikasen lähipuistoomme, jonne Angus tuli. Puistossa on isohko asfalttialue, jossa lähialueen asukkaat pelaavat lähinnä korista. Rasmus otti mukaan skeitin, eikä kukaan tullut kieltämään sitä, hienoa. Vaikkei alue varsinainen skeittipuisto olekaan, on hyvä, että jossakin kodin lähellä voi laudalla harjoitella. Minä jäin kirjan kanssa puiston penkille, auringon syleilyyn. Eilen ja tänään on ollut uskomattoman lämmintä, ihmiset ovat paitahihasillaan, plusasteita ainakin 15. Tänä vuonna tällainen talvi kelpaa oikein mainiosti. Tosin kyllä ne New Yorkin kuulemma armottomat merituulen viimat vielä saapunevat.
Uskalsin jättää pojat puistoon ja lähdin kävelemään Court Streetia. Kaunis päivä on totisesti tuonut paikalliset ulos ja kahviloiden ulkopaikat olivat täpöten täynnä. Nyc Orava on istunut melkeinpä jokaisessa lähialueemme kahvilassa, mutta piskuinen Patisserie Marquet on jäänyt välistä. Suloinen paikka, mukava ranskalainen omistaja. Puolitoista tuntia Marquetissa vierähti, iltapäivällä autokoululainen saapui sinne ja teimme yhdessä ruokaostokset.
Court Streetilla on viihtyisää. Kuvassa söpöinen kahvila Patisserie Marquet |
Te sentään uskalsitte nauraa Putoukselle. Täällä Suomessa nyt kohistaan miten "huonoa huumoria" ohjelmassa viljellään, pilkataan vähemmistöjä jne jne. Tästä päätelkäämme että Suomessa ei juuri nyt tapahdu mitään muuta mullistavaa (niin no, presidentinvaalit...)
VastaaPoistaPutous oli surkea ja sketsihahmot pettymyksiä. Ehkäpä koti-ikävä lisää taiteelisia pisteitä etäkatselussa?
VastaaPoista